Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulukorteista alettiin kirjoittamaan jo lokakuussa! Suunniteltiin ja kerrottiin millaisia kortteja hankitaan! Selatkaapa lukittua ketjua sinne.  Jankattu siis kolme kuukautta. 

 

Vanhuus ja viisaus -teemaan. Yleensä ikä tuo harkintakykyä, vanha osaa jo valita taistelunsa eikä lähde hyttysiä vastaan pommikoneella. Eikä provosoidu ja alennu alatyyliseen ilmaisuun. Yleensä.  Täällä ei niin ole.  Itse olen 72 v ja en viitsi hihoja polttaa pienestä.  Ihmettelen tätä riidanhalua.  

 

Minä olen sinua vuosikymmeniä nuorempi, mutta mietin silti sitä, että jos joku haluaa kirjoittaa jouluun kuuluvista asioista niin tämä on vapaa ketju siihen. Tässä ketjussa, kun ei ole esim rajauksena aihetta eli jos elokuvaketjuun kirjoitetaan vaan elokuvista niin kuulumisiin lasketaan kaikki aiheet eli ketju itsessään ei aseta rajoituksia aiheeseen jo

Juuri näin. Mua ei tippaakaan haittaa, että joku kuuskymppinen mies haluaa kirjoittaa ketjussa  panemisestaan vaimonsa kanssa. Hyppään vaan yli, kun mua ei hänen juttunsa kiinnosta. Jos häntä - tai jotain muuta - sieppaa se, että joku kirjoittaa joulusta, niin miksi lukee niitä joulujutttuja sen sijaan, että menisi vaikka panemaan? Tai se, jota ne panojutut ärsyttää, voisi mennä tekemään vaikka joulusiivousta tai paistamaan piparkakkuja?

Eihän kukaan baarissa, sukujuhlissa, naapurustossa tai edes työpaikan kahvitauollakaan juttele niiden kanssa, joiden jutut ei kiinnosta. Aina voi keskittyä siihen, mikä kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä havainto tuo, että nuorena jotkut on miellyttämishaluisia. On pakko, opiskelu- ja varsinkin työpaikat edellyttää asiallista käytöstä. Jotkut ei sitä hallitse, mutta korvaavat  sen mielistelyllä. Kun iän myötä sosiaalinen kontrolli poistuu, ei ole enää työelämän vaatimuksia, mielistelylle ei ole tarvetta, vaan todellinen minä tulee esiin. Se voi olla hyvinkin katkera ja härski ja vaatia muilta mielistelyä. Purkaa kaiken patoutuneen vihan, jota nuoruuden mielistelyvuosina keräsi.

 

Aivan totta. Hitsit, kun en huomannut katsoa tarkemmin, mistä just luin artikkelin ajattelutavasta, jossa viis veisataan muiden tekemisistä, ajatuksista tai mielipiteistä. Ihan eilen sen siis jostain netistä luin. Jotkut katkeroituu, mutta onnekkaimpia ovat ne, jotka kykenevät vaan näyttämään keskisormeaan ja jatkamaan omaa elämäänsä. Tässäkin ketjussa on joku tai jopa joitain, jotka jää kiinni johonkun hemmetin hyasintteihin eivätkä kykene päästämään irti.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä me suomalaiset vaan tuppaamme olemaan tällaisia. Ihmissuhteet kariutuvat herkästi kun niitä ei jakseta tai edes haluta ylläpitää. Täällähän on aina kärsitty paljon yksinäisyydestä ja arvostettu itsenäisyyttä. Ja toisaalta kun omia tuttujani mietin, aika moni heistä kyllä tapaa omia läheisimpiä kavereitaan aina silloin tällöin. Kyllä suomalainen osaa sosiaalinenkin olla, riippuu vähän ihmisestä. 

Mulla on meksikolainen miniä, asunut Suomessa jo toistakymmentä vuotta. Kun hän oli asunut vähän aikaa täällä, sanoi, että suomalaisten kanssa on tosi vaikea ystävystyä. Kun sitten ystävystyi, sanoi, että Meksikossa näin läheisiä ihmissuhteita on yleensä sisaruussuhteet tai muut suhteet ihan vaan lähisukulaisiin. Meksikossa ystäviksi kutsutaan monia sellaisia, joita suomalaiset pitää vaan kavereina tai tuttavina. Suomessa taas sukulaisuussuhteet on paljon höllempiä ja siksi ystävä on enemmän "sisko" kuin biologinen sisko. 

Vierailija kirjoitti:

Verotus oli hyvin paljon kevyempää vaikkei sillä mitään paljon saanutkaan. Tavallinen kansalainen hädin tuskin maksoi mitään, toki taviksen roolikin oli tykinruoka tai rikkaan pyykkäri. 

Näinpä. Mielenkiintoista on, että jo pitkään on puhuttu paljon yksinäisyydestä ja alettu kaivata yhteisöllisyyttä. Nyt vaan se muutos, mikä aikoinaan tehtiin vuosikymmenten aikana, yritetään tehdä muutamassa vuodessa. Liian lyhyt aika. 

Vierailija kirjoitti:

Julkisuudessa on välillä juttua siitä, ettei nuoret käy vanhuksia katsomassa. Että vanhukset jää yksin. En kyllä yhtään ihmettele, jos nuoret kiertää kaukaa riidanhaluiset vanhukset, jotka yrittää ajaa muita, myös nuoria, omaan muottiinsa kuin käärmettä putkeen. Järkyttäviä besserwissereitä ei kukaan siedä. Siinäpä syytä yksinäisyydelle. Siis itsessä.

Eikä oikeesti tarvitse olla edes nuori, kun ei vaan jaksa vanhusten jaarittelua. Ja puhun nyt vanhuksista suhteessa omaan ikään. Omat lapseni varmaan pitävät mua jo vanhana, mutta kyllä he vielä mun kanssani jaksavat olla tekemisissä. Sen sijaan eivät enää juurikaan isäni kanssa. Isä ei ole varsinaisesti edes riidanhaluinen vaan se vaan ei enää kykene huomioimaan ketään muuta kuin itsensä. Ymmärrän kyllä, miksi ei, mutta niin se vaan menee, että nuoremmilla on omat elämänsä ja mielenkiinnonkohteensa.  Viime viikolla kävin siskoni ja hänen lastenlastensa (10 ja 11 v) kanssa ravintolassa syömässä enkä ymmärtänyt puoliakaan, mitä nämä lapset puhuivat. Sen verran toki, että kaikki sanat oli jotain johonkin kännykkäpelimaailmaan liittyviä, mutta siinä missä jaksoin olal omien lasteni kohdalla heidän pelimaailmastaan kiinnostunut, niin en jaksa enää perehtyä seuraavan sukupolven maailmaan.