Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Profile picture for user Reipas ja tunnollinen lammas

Reipas ja tunnollinen lammas

Seurattavat (1) Seuraajat (1)

Seuratut keskustelut

Seuratut keskustelut tulevat tähän näkyviin.

Kommentit

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Samaa jankkausta viikkotolkulla, samat kortit, kukat, jutut. Se on jankkausta! Muutakin voisi kirjoittaa.  Jos elämässä on muuta,  jollei ole,  älä toista samaa viikkokaupalla.

Mä en ole kirjoittanut vielä yhtikäs mitään hyasinteista, mutta jos tänään käyn ostamassa sellaisen, saanko kertoa vai en saa? Kuka tämän nyt tässä ketjussa päättää? Doris, Äikänope, Häirikkö, sinä  vai kuka?

Näytä aiemmat lainaukset

Mä en kyllä pidä nk elämäntilanneystäviäkään mitenkään huonona asiana. Ikävämpäähän se on, jos haluaisi työssäkäyvän ihmisen seurakseen keskellä päivää leikkipuistoon. Paljon järkevämpää silloin viettää päivisin aikaa leikkipuistoissa niiden aikuisten kanssa, joilla on sama elämäntilanne. 
Mun mielestä on ihan normaalia, että ihmiset, joiden kanssa olet paljon ja usein tekemisissä, muttuvat läheisemmiksi. Heidän kanssaan jutellaan ihan arjen kuulumisia ilman, että kumpikaan odottaa, että sulle olisi viimeisen vuorokauden aikana tapahtunut jotain suurta ja merkittävää. Tällaiset suhteet voivat kestää vuosikausia, jos kummallakin elämäntilanne pysyy samana tai jos muuttuukin, muuttuu samaan suuntaan. 
Nyt eläkeiän kynnyksellä huomaan edelleen, että ne, ystävät ja kaverit, joilla aika menee mökkeilyyn, lastenlasten kanssa olemiseen yms, ovat kiireisiä. Osa heistä vielä työelämässäkin. Kun työelämä jää taakse, onkin aikaa käydä vaikka arkisin lounaalla. Paitsi jos lapsenlapsi on sairas, niin saattavat olla hoitamassa lasta, jotta tämän vanhemmat voivat olla töissä. Olen ennekin sanonut ja sanon taas kerran, että harvalla on samat kaverit päiväkodissa ja hoivakodissa. 

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei saa mennä kokonaisuudessaan läpi, jos haluamme Suomen pysyvän hyvinvointivaltiona. Media saisi rummuttaa koko suunnitelmaa ja ei olisi haittaa lähettää juttuvinkkejä myös muihin lehtiin Euroopan alueella mm. työttömyysturvan OIKEASTA määrästä verojen jälkeen, lapsikorotusten leikkaamisesta ja asumiskuluista, sekä ruokakuluista Suomessa. Paine EU:sta voisi takoa järkeä päähän perskokkareille ja muistetaan, että näin näkyy myös kristillisten "lähimmäisen rakkaus". Aivan sama mitä ihmisille ja lapsille tapahtuu, kunhan saa olla hallituksessa mukana. Yäk, on siinäkin "arvot" - pääasiana kristillisdemokraateilla on näköjään kurittaa vähävaraisia, aiheuttaa turvattomuutta, hallita naisten kehoja ja ajaa hyvinvointivaltiota alas. 

Hyvinvointivaltiosta - siis sellaisesta, minkä me tunnemme - onkin tarkoitus päästä eroon. Ihmisen tulee uudessa mallissa tehdä jotain ansaitakseen leipänsä. Ja nimenomaan jotain. Vaikka lapioida naapurin pihasta lumet ja sitten naapuri antaa palkaksi pari desilitraa vehnäjauhoja. Siitä ja vedestä sitten leivot itsellesi leivän. Mun isovanhempani syntyivät 1880- ja 1890-luvuilla eikä heidänkään aikana ollut kaikille palkkatyötä eikä varsinkaan sellaista, mistä maksettiin kuukausipalkkaa. Kaikenlaista pientä sälää ukkinikin tekivät ja palkaksi saivat sitten vaikka risusavotasta kanan ja kilon ruisjauhoja. Yksi askel kohti tällaista maailmaa on jo se, että määräaikaisia työsuhteita voi jatkossa tehdä loputtomiin. Tämän viikon olet töissä firmassa X, ensi viikon firmassa Y, sitten 2 päivää firmassa Z, sen jälkeen taas päivän tai pari firmassa Y jne. Ei tästä ole kuin pari sukupolvea, kun oli ihan tavallista, että tehtaiden tai satamien porteille mentiin varhain aamulla ja siitä sitten työnjohtaja joka aamu valitsi ne, jotka tänään pääsevät töihin. Toinen askel kohti mennyttä maailmaa on se, että koko ajan puhutaan siitä, miten jatkossa omaisten tehtäväksi tulee huolehtia vanhuksista. Eli sitten vaan sinne kerrostalon olohuoneeseen vanha hetekka ja siihen vanhus makoilemaan. Tai keittiön nurkkaan, tosin uusissa asunnoissa ei ole enää keittiötäkään. Tulevaisuudessa - kuten aikoinaan menneisyydessäkin - nk köyhäinapua saivat vain ne, joilla ei todellakaan ollut mitään eikä edes ketään huolta pitämässä. Mitä tulee kristillisiin, niin tällainenhan on vain kristillisille hyvä juttu. Kirkon merkitys kasvaa, kun yhteiskunta muuten tipauttaa kansalaisen ulkopuolelle. Niistä kolehtirahoista sitten voidaan hankkia leipää, jota kirkko suurella sydämellä jakaa köyhäinapuna. 

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä tämä yleistuki sisältää. Kuuluuko siihen asumistuki, joka on joka ikisellä toimeentulotuen saajalla eri suuruinen. Vuokrathan on eri suuruisia. Kuuluuko siihen muut tarveharkintaiset menot, esim.silmälasit tai pyykkikoneet. Entä jos tulee isompi lasku sairaalasta? Kyllä tää nykyinen systeemi taitaa olla parempi.

Jos yleistuen kaikki 4 vaihetta menee suunnitellusti läpi, tulee olemaan enää yksi ainoa tuki eli tämä yleistuki, jota maksetaan kuten nykyisin toimeentulotukea. Eli kaikki tulot sekä myös tileillä olevat rahat (myös perheenjäsenten)  vaikuttaa siihen, saatko yleistukea vai et. Ensi toukokuussa tulee vasta yleistuen 1. vaihe. 

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ihan sairasta, että ystävyys nähdään kuormittavana asiana. Sehän on nimenomaan se voimavara kaiken kuormittavan keskellä.

Mun mieletä tuo kuitenkin edellyttää, että kun itse elät kuormittavaa elämänvaihetta, ystäväsi eivät kuormita sinua omilla kuormittavilla elämänvaiheilla. Mulla oli pari vuotta sitten tilanne, että napaurissani asui muistisairas äitini. Karkaili vuorokaudenajoista riippumatta. Vaikka olinkin lyhentänyt työaikaani ja tein vain 3-päiväistä työviikkoa, silti oli jo pelkästään se tilanne rankka, kun jousuin äisinkin juoksemaan vanhempieni luona. Sattui sitten niin, että kaksi hyvää ystävääni sairastui vakavasti ja yhden ystäväni puoliso. Joten kaiken sen oman elämäni lisäksi sitten - ystäviä kun ollaan - minä käytin joka päivä vähintään 3 tuntia ystävieni murheiden kuuntelemiseen. Heistä kenelläkään ei riittänyt voimia mun murheideni kuuntelemiseen enkä oikeastaan sellaista edes kaivannutkaan vaan enemmän sitä, että joku olisi jutellut mun kanssani jostain kivoista ja iloisista asioista eikä alati vaan kaikesta kurjasta. Mulla olisi kyllä ollut sellaisia kavereita, mutta he halusivat sitten tavata ja tehdä jotain yhdessä ja mä taas en äidin karkailujen vuoksi voinut lähteä kovinkaan kauaksi kotoani. 

Aktiivisuus

Ei tapahtumia.