Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Minusta hyvässä ystävyydessä on tärkeää samat asiat kuin parisuhteessa. Aitous ja rehellisyys. Monesti loukkaantumiset tulevat noiden puutteesta. Mitä vaan voi ihmisellä olla, mutta jos molemmat tahtovat ystävyyttä elämän käänteistä ja tilanteista voi päästä yli. Rehellinen puhe omasta tilanteesta ja tunteista molempiin suuntiin voi olla liima. Jos jompi kumpi haluaa vain omaansa eikä tahdo puhua rehellisesti eikä kuulla aidosti, ei yksi voi juttua ylläpitää. Syyttäminen on aina pahasta. Monessa meiltä kysytään tahdotko ja aina on enemmän kuin yksi osallinen.

Tämä on kyllä ihan totta. Mulla on yksi kaveri, joka aikoinaan oli mun läheisin ystäväni, mutta kun me nykyisin tavataan (esimerkiksi käydään ravintolassa syömässä), niin ennenkuin hän on ehtinyt kertoa kaikki lastensa ja lastenlastensa asiat sekä Tinderistä löytämiensä deittikumppaneiden asiat, niin jälkiruokalautanenkin on jo tyhjä. Mä sanon yleensä vaan "aha", "vai niin", "sehän kiva" jne. Ja tämä kaverini on jo melkein 70v. Ei hän tiedä, mitä mulle kuuluu, koska meidän tapaamiset menee aina siihen, että hän kertoo kuulumisensa ja sitten kumpikin lähtee kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa olla vihdoinkin rauhassa!

Juuri näin! Vuosikymmeniä olin sukujoulut hikihatussa vääntämässä sitä sun tätä pöperöä kaikille allergisille ja muille ruokarajoitteisille, sitten kauhea aikataulujen säätäminen, kun yhden pitää päästä joulusaunaan ennen hautausmaalla käyntiä ja toisen taas just päinvastoin. Kyllä mua edelleenkin yritettiin saada sukujoulujen järjestäjäksi, mutta mä en nyt vaan enää jaksa. Vietän tämän joulun kissani ja koirani kanssa. Syön hyvin - ja vain sellaista, mstä oikeasti tykkään -, otan lasin punaviiniä ja lösähdän olohuoneen sohvalle kissa kainalossa katsomaan jotain Netflixistä,

Ei näköjään pitäisi tehdä yhtään mitään! ÄRRINMURRINPURRIN!!!!!! Tein vähän jouluvalmisteluja ja kun astuin keittiötikkailta alas, niin jalka vääntyi. Ei se jalka, missä oli murtuma syyskuussa, vaan nyt toinen jalka ja vähän veikkaan, että tossakin on nyt murtuma. Nyt sitten taas nilkutetaan :(  Voi...sanonko mikä?

Huomenna pitäisi käydä hakemassa siskoni takapihalta joulukuusi ja koristella se. Ja kiva olla tällanen kanantaluttaja, joka ei ylety laittamaan ilman keittiötikkaita latvatähteä joulukuuseen. Taitaa jääädä kuusi ilman latvatähteä.

Mutta noin muuten samaa tavallista arkea mulle kuuluu kuin aina ennenkin. Huomenna oli tarkoitus mennä käymään ruokakaupassa, mutta onneksi Woltin kautta voi tilata tosta kaupasta. Koiran kanssa pitää tietty käydä ulkona, mutta onneksi sekin on jo vanha eikä mitään pitkiä lenkkejä tarvitse. 

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota ap puoliso jakamaan kuluja. Kyllä sä jonkun saat.

 

Varmasti saan, mutta en haluaisi vain 'tyytyä' johonkuhun. 

 

Enkä minäkään haluaisi tehdä töitä, mutta niin vaan sitä herään töihin melkein joka arkipäivä seitsemältä.

Aina ei saa mitä haluaa ja joskus pitää jotain tehdäkin leipänsä eteen.

Mä voin kertoa sulle, että irtisanoutuminen työpaikasta on ihan hemmetin helppoa. Joissain työpaikoissa riittää ihan vaan suullinen ilmoitus pomolle, että heippa ja hyvää loppuelämää. Joissain työpaikoissa se vaaditaan kirjallisena. Vai oisko sun kohdalla nyt kuitenkin kyse siitä, että sun mielestäsi ne yhteiskunnan tuet ei sittenkään ole tarpeeksi suuret ja sen vuoksi haluat raataa töissä, vaikka oikeasti haluaisitkin vain loikoilla sohvalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jatkossa pärjäät 595 summalla. Ei enää lisäksi pääomatuloja ja ovea.

 

Toimeentulotuki pysyy edelleen ja maksetaan täysimääräisenä, jos työnhaku on voimassa. 

Koko yleistukihan on loppujen lopuksi vain uusi nimike toimeentulotuelle. Samoilla ehdoilla sitä tullaan maksamaan kuin toimeentulotukeakin. Vaikka en itse olekaan koskaan toimeentulotukea tarvinnut, tiedän silti, mihin kuluihin sitä ylipäätään on mahdollista saada ja mihin ei. Ja kuinka paljon. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että jos nyt vaikka sairastut ja olet muutaman kuukauden sairaslomalla etkä saisi siltä ajalta palkkaa etkä sairaspäivärahaakaan, niin onko elämäntilanteesi sellainen, että olisit oikeutettu sitten toimeentulotukeen?