Reipas ja tunnollinen lammas

Mikä erottaa "niin sanotun" yksinäisen muista yksinäisistä? Olisi helpompi vastata kysymykseesi, jos ensin täsmentäisit näiden eron. 

Aloittajan kysymykseen, miksi ei, voin antaa omalta kohdaltani yhden esimerkin. Jos isä, minä ja mun sisko  (kukaan meistä ei ole enää edes työelämässä eli tilanne olisi paljon helpompi kuin jos joku meistä olisi) asuisimme samassa asunnossa, niin vuorokaudessa on loppujen lopuksi aika vähän tunteja, jolloin me kaikki olisimme samaan aikaan hereillä. Suurimman osan vuorokaudesta jokaisen pitäisi pysytellä omassa huoneessaan (sellainen toki pitäisi jokaiselle olla) ja mikäli poistuisi omasta huoneestaan, se pitäisi tehdä hyvin hiljaa niin, ettei häiritse niitä, jotka sillä hetkellä nukkuvat. 96v isäni nukkuu useita päiväunia milloin sattuu ja siten myös keikkuu paljon öisin hereillä. 70v siskoni valvoo myöhään yöhön ja nukkuu aamulla pitkään. 64v minä taas olen aamuvirkku eli herään aikaisin ja menen myös aikaisin nukkumaan. Me kaikki kolme asutaan kyllä samassa rivitaloyhtiössä, mutta on jo näiden nukkumistapojen vuoksi paljon järkevämpää, että jokainen meistä omissa asunnoissaan. 

Suurimmaksi osaksi siksi, että suomalaiset haluavat päättää itse asuinpaikkansa.  Yleensä asuinpaikka valikoituu sen mukaan, mistä löytyy opiskelupaikka tai työpaikka. Suomessa ei myöskään sitä koko ikänsä Juupajoella rintamamiestalossa asunutta vanhustakaan ei voi pakottaa muuttamaan vuokralle 20 m2 kerrostaloyksiöön Espoon Suvelaan, jos vanhus ei sinne itse halua. Tämä siis siihen, miksi ei haluta asua samalla alueella. Samassa asunnossa asumiseen taas liittyy edelleenkin nuo em asiat, mutta myös se, että me suomalaiset halutaan yleensä päättää omista asioistamme itse eikä neuvotella joka hemmetin pikkuasiastakin koko suvun kanssa. 

Mitä tarvitsen mukaani riippuu siitä, mihin olen menossa. Jos vain roskia viemään, niin riittää kotiavaimet. Jos taas koiraa ulkoiluttamaan, avainten lisäksi kännykkä ja muutama koirankakkapussi takin taskuun. Jos taas jonnekin, missä tarvitsisin myös rahaa, niin avainten ja kännykän lisäksi myös käsilaukku. Eli mun muistisääntö on lähinnä se, että jos mulla on ne roskapussit siinä tuulikaapin oven edessä, niin riittää avaimet. Jos taas olen laittanut koiran hihnaan, niin avainten lisäksi kännykkä. Ja jos taas olen ottanut käsilaukun yläkerrasta mukaani eteiseen, niin sitten ne avaimet ja kännykkä käsilaukun lisäksi. 

Oletko tullut ajatelleeksi, että hänellä on muita ihmisiä, joiden kanssa puhua mainitsemistasi asioista? Joko muita läheisiä, ammattilaisia (esim kehitysvammaisen lapsen kohdalla) tai sitten vaan sellaisia, jotka ovat kokeneet samoja asioita eli joilta saavat vertaistukea (esim erilaiset vertaistukiryhmät, joita netistä löytyy melkein mihin asiaan tahansa). Mun elämässäni on ollut vaikeita asioita ja jos mulla ei ole ollut ketään samanlaisen kokenutta, on ollut yhtä mielekästä - tai jopa mielekkäämpää - puhua niistä kissoilleni kuin jollekin ihmiselle, jolla ei ole sen enempää ymmärrystä koko asiasta kuin kissoillanikaan.