Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bruttopalkkani olisi sillon 20000 eli käteen melkein 18000 euroa. Tulovero ei menisi juuri lainkaan, eläkemaksu vain.
40000 euron palkasta jää käteen noin 30000 euroa. Netto siis putoaisi 2500 eurosta 1500 euroon. Pärjäisin siis, mutta pitäisi katsoa tarkasti miten kuluttaa.
Itse laskin, että 60 000 euron vuosituloilla maksan veroja yms. 20 000 euroa. Puolella tuosta eli 30 000 euron tuloilla maksaisin veroja vain reilu 5000 euroa. Aika hirveää, kun asiaa miettii. Tässä on kuitenkin vain yksi elämä ja haluanko käyttää sen verojen maksuun? Ehkäpä en.
Ap
Mäkin aikoinaan laskin, että progressiivisen verotuksen ansiosta mähän täydellä työviikolla ilahdutan eniten verottajaa.
Tein noin 2,5 vuotta vain 3-päiväistä työviikkoa ja nyt jättäydyin kokonaan pois työelämästä 11 kuukautta ennenkuin pääsen eläkkeelle. Mutta joo, olisin pärjännyt puolen vuoden töissäkäynnilläkin koko vuoden ihan hyvin. Työpaikkani vaan ei ihan näin joustava ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei erikoisuus haittaa mitään. Se haittaa, jos on raskas ja inhottava ihminen. Ex-kaverini on tällainen. Todella pahansuopa, riitaantuu kaikkien kanssa, eikä osaa lainkaan kontrolloida omaa toimintaansa. Siihen päälle vielä uhriutuu, jos hänen pitäisi ottaa vastuuta omista sanoista tai teoista. Hänen lähellä ei ihmiset pysy kovin kauan ja sitten valittaa yksinäisyyttä. Itse aiheutettu tilanne.
En minä ainakaan jaksa erikoisen ihmisen seurassa aikaa viettää, koska se on väkinäistä, ainakin minulle. Töissä ne ehkä menee työkaverina, mutta en minä vapaa-ajalla heihin aikaa käyttäisi ja vaikka kuinka jeesustellaan, niin väitän, että ei käyttäisi moni muukaan.
Ap
Mua taas ei yhtään haittaa, jos toinen on erikoinen. Päinvastoin, henkilöhän voi olla hyvinkin mielenkiintoinen. Mutta samaa mieltä tuon aiemman kirjoittajan kanssa, että en kovin pitkään jaksa raskaan ja varsinkaan itsesäälissä kieriskelevän ihmisen seurassa. En ole koulutukseltani terapeutti ja vaikka olisinkin, en haluaisi käyttää vapaa-aikaani työasioihin.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mikä erottaa "niin sanotun" yksinäisen muista yksinäisistä? Olisi helpompi vastata kysymykseesi, jos ensin täsmentäisit näiden eron.
Saivareet saivartelee.
En saivartele. Tunnen yhden naisen, joka menetti autokolarissa sekä aviomiehensä että molemmat lapsensa. Mä ymmärrän hyvin, miksi hän on tuntenut sen jälkeen itsensä hyvin yksinäiseksi. Hän menetti muutamassa sekunnissa kaiken eikä mikään tule koskaan hänen elämästään sitä yksinäisyyttä poistamaan. Ihan tavallinen nainen hän on eikä millään tavalla erikoinen. Tunnen myös muutaman yksinäisen, jotka ovat sen verran erikoisia tyyppejä, että en yhtään ihmettele, että ovat yksinäisiä. Toisen mielestä vain parisuhde poistaisi yksinäisyyden, mutta erikoisuutensa vuoksi ei tule sellaista koskaan löytämään. Perustelee pössyttelyäänkin yksinäisyydellä ja sanojensa mukaan olisi valmis luopumaan päihteistä, JOS löytäisi jostain elämäänsä naisen.
Nro 455: "En tajua. Keskustelit siis 3 ystävän kanssa erikseen yhtäaikaa? Ja vielä siskokin sinne sekaan. Ja kirjoitit viestin tunnin ajan 30s välein?
Eikö olisi parempi keskittyä yhteen kerrallaan? Ja mihin tarvitaan noin monta viestiä? Kirjoita pidempiä viestejä kerralla?"
Jos olisin keskittynyt jokaiseen kolmeen erikseen, mulla olisi mennyt paljon enemmän aikaa tässä tietokoneen ääressä kuin se tunti. Toki sitten olisin osan aikaa "pyöritellyt peukaloitani" odotellessani, milloin toinen vastaa. Nyt saatoin vastata toiselle sillä aikaa, kun odottelin parin muun viestejä. Toki minäkin olisin voinut käydä välillä tekemässä jotain ihan muuta ja käydä silloin tällöin katsomassa, joko Maija on mahdollisesti vastannut viestiini. Nähnyt siinä sitten samalla, että Kaijalta ja Pekaltakin on tullut tässä välissä viestiä, mutta sun ajattelutapasi mukaisesti en siis olisi saanut vastata Kaijan enkä Pekan viesteihin vaan mun olisi pitänyt odottaa Maijan viestiä.
Mitä tulee pidempiin viesteihin, niin mä ajattelen asian niin, että ei kasvotustenkaan, kun joku sanoo jotain , käytetä sitten seuraavaa kymmentä minuuttia omaan monologiin siitä aiheesta. Tai mitä siitä toisen sanomisesta nyt ylipäätään tulikaan mieleen. Jos joku vaikka sanoo, että "Huh, olipas tänään rankka päivä töissä", niin millaisen pidemmän viestin itse siihen laittaisit? Vai laittaisitko vaan tyyliin "Voi harmi, tapahtuiko töissä jotain ikävää?" ja sen jälkeen taas odottaisit, kun toinen vastaa?
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/