Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Sitä läheistä on kannattavampaa tukea silloin kun hän ei ole vielä pudonnut yhteiskunnan tukien varaan. Veroton rahalahja (se 4999e) tässä kohtaa voisi olla ihan hyväkin. Koska sitten kun läheinen on köyhempi ja putoaa tuille, ei mikään lahjoitus ole hyvä koska silloin hän joutuu käyttämään sen syömiseen ja elämiseen. Voisit jo nyt osallistua sillä pienellä summalla hänen asuntolainan lyhentämiseen. Joko antamalla rahan ja hän käyttää miten lystää tai sitten sanot että toivot hänen käyttävän sen asuntolainan lyhentämiseen.

 

Voit sanoa vain että tuli olo että nyt on tällaisen aika. 

 

Tämä on ihan totta ja näin mä olen lasteni suhteen jo aiemminkin toiminut. Eli 3 vuoden välein tuo. Tällä hetkellä lapsillani on ihan hyvä tilanne, koska molemmat saivat mumminsa perinnöstä 50 000 € ihan vaan rahana. Siitä toki meni perintövero, mutta vasta yli 20 000 € ylittävästä osasta. Mutta tuon rahalahjoituksen lisäksi voi auttaa myös muilla tavoin. Siis ilman, että joutuisi maksamaan veroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitää vanhempi hoitaa vaikka itse olisit (sairaus)eläkkeellä. Ota kotiisi asumaan ja hoida. Älä ole kateellinen niille joiden vanhemmat ovat kuolleet jo aikoja sitten. Saat perinnön kasikymppisenä. Sitten on sinun vuorosi. 

 

Eli vanhus nippusiteisiin ja muutto väkisin lapsen luo keittiön nurkkaan asumaan. Juu, varmasti onnistuu.

Mielikuva tuosta tilanteesta sai mut nauramaan ääneen. Ei tämän päivän vanhuksille tosiaan kelpaa sellainen elämä, mitä heidän isovanhemmillaan oli. Vanhukselle pitää vähintään olla oma huone. Tai mieluiten niin, että se omainen nukkuu vanhuksen vaatehuoneessa ja muu asunto on edelleen vanhuksen omassa käytössä. Lisäksi hänellä pitää olla itsemääräämisoikeus siihen, mihin vuorokauden aikaan mitäkin puuhailee. Jos vanhus haluaa valvoa öisin ja nukkua päivisin, niin sitten se omainenkin valvoo öisin ja nukkuu päivisin. Paitsi jos ressu sattuu olemaan vielä työelämässä, niin ei nuku päivisin eikä öisinkään. Mutta varpaillaan pitää kuitenkin kulkea ja olla ihan hissunkissun, jos vanhus haluaa ottaa pienet nokoset. Paljon muutakin on, missä tämän päivän vanhus haluaa säilyttää itsemääräämisoikeutensa ja siihen ei omasella ole nokan koputtamista. 

Vierailija kirjoitti:

>Haluan pystyä pelastamaan lapseni ja heidän jälkikasvunsa, jos vanhemmat jäävät työttömiksi.

Mihin ajartelit heidät pelastaa? Ja mitä yhteiskunta ei heille tarjoa sellista, jonka sinä pystyisit tarjoamaan?

Et kysynyt multa, mutta vastaan silti. Tarpeen vaatiessa pystyisin maksamaan tyttäreni loput asuntolainat pois. En nimittäin ole käyttänyt äidin perintörahoja mihinkään. En toki tekisi sitä lahjoituksena, jolloin lapseni joutuisi maksamaan lahjaveron vaan ostaisin vain osan asunnostaan  itselleni. Maksaisi sitten siitä perintöveron aikanaan, kun potkaisen tyhjää.  Mutta jos siihen ei sentään tarvitse mennä, niin voisin maksaa yhtiövastikkeet, sähkölaskut, kotivakuutuksen ja lisäksi ostaa säännöllisesti kaapit täyteen ruokaa. Tällaisesta ei mene edes lahjaveroa eikä ole mitään ylärajaa, miten paljon tällä tavalla saa auttaa. Oleellista vain on, että mä maksan omalta tililtäni laskut suoraan eikä niin, että siirrän rahat lapseni tilille ja hän sitten maksaa laskut. 

Vierailija kirjoitti:

Paljon säästää jo kun kulkee fillarilla joka paikkaan eikä kulje bussilla. Poljen vaikka 20 km matkat fillarilla. Olen niin tehnyt jo 15 vuotta. Samalla kunto pysyy hyvänä kun polkee.

Vanhan 3-vaihteisen fillarini kaivaminen varastosta ja sen kunnostaminen on mulla ensi kevään projetina. HSL nostaa taas hintoja, joten fillarilla pääsen niihin paikkoihin, missä nyt olen käynyt bussilla. 

Nro 425: "Näin suurin osa ajattelee. Sinunkin vsnhempasi varmaan olleet itsenäisiä ja tekeviä ohmisiä aikanaan. Kyllä se vain usein muuttuu, kun ikää ja sairauksia tulee. Puoliso mahdollisesti menehtyy ja kotona pärjääminen vaikeutuu. On helppo sanoa ettei halua olla taakka, mutta lopulta useimmat tulevat yksinäiseksi ja sinäkin saatat kaivata rakkaitasi, kun havaitset oman lopun häämöttävän. Harva sinne hoitolaitokseen haluaa."

Samaa mieltä kanssasi. Paitsi että se ajattelu on syytä muuttaa toiminnaksi jo hyvissä ajoin, mikäli haluaa olla mahdollisimman vähän rasitteena lapsilleen. Tai mikäli haluaa pitkittää hoitolaitokseen joutumista. Muistisairauksille nyt ei kauheasti voi itse mitään, mutta fyysisissä toimintakyvyn heikkenemisissä on paljonkin ennakoitavaa. Vaikka isäni muuten onkin ollut varsinainen jäärä, niin erilaisia apuvälineitä hän on kyllä kotiinsa hankkinut. Pystyy edelleenkin 96-vuotiaana asumaan 2-kerroksisessa (asunto oikeastaan kolmessa tasossa) rivitaloasunnossa, koska muutama vuosi sitten hankki sinne porrashissin. On myös hankkinut asuntoonsa lisää kaiteita, suihkutuolin, erilaisia suurennuslasijuttuja, kun näkö on heikentynyt jne. Alun vastusteluista huolimatta lopulta hyväksyi Cittarin kotiinkuljetukset ja siivouspalvelun. Isä varmaan alussa oletti, että minä alan käymään siellä siivoamassa, mutta kun en käynyt ja isänkin voimat siivoamiseen alkoi käydä vähiin, niin kummasti kelpasi ulkopuolinen siivouspalvelu. 

Mä olen jo parin vuoden ajan tehnyt kotonani erilaisia järjestelyjä, joiden ansiosta pärjään kotonani pidempään kuin jos en näitä järjestelyjä olisi tehnyt. Esimerkiksi keittiön ja olohuoneen lattianpäällyste vaihtui sellaiseen vinyylilankkuun, joka ei ole liukas. Myös portaisiin hankin liukuesteet. Portaiskossa on myös liiketunnistimilla varustetut paristokäyttöiset lamput, joten jos tulisikin vaikka sähkökatkos, niin mun ei tartte pimeässä noissa rappusissa kompuroida. Olohuoneesta lähti mäkeen massiivipuinen 12 hengen ruokapöytä tuoleineen ja nyt siellä on vain sirorakenteinen 4 hengen ruokapöytä. Keittiön kaapeissa on tavarat siten, että mun ei tarvitse mennä polvilleni eikä kiipeillä keittiötikkailla. Tämä prosessi on mulla vielä kesken eli haluan muutkin huoneet sellaisiksi, että ne on helppo siivota ja niissä on tilaa liikkua.