Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis

Läheiseni asuu kaukana, hän on iäkäs. Soitan hänelle 2 x päivässä. Entä jos joku päivä hän ei vastaa puhelimeen, on esim. kaatunut? Mikä on se taho johon voin ottaa yhteyttä kun ystäviä, sukulaisia ym. tuttavia läheiselläni ei ole? Voiko tehdä jonkun sopimuksen tälläisen tilanteen varalta ja jos, niin mikä se taho olisi? Läheiseni ei halua, eikä vielä tarvitse esim. kotisairaanhoidon tms. palveluja. 

 

Eikö kenelläkään ole mitään vinkkiä? 

 No mä ensimmäisenä ehdottaisin tän vanhuksen oman hyvinvointialueen kautta turvapalvelua. Mun isällä on sellanen ranneke, joka hälyttää jo kolahduksesta. Ei siis tarvitse edes painaa nappia. Jos en tavoita isää, niin mulla on puhelinnumero, mihin voin soittaa ja ne käy sitten tarpeen vaatiessa katsomassa, onko isä kunnossa. Tottakai siitä käynnistä sitten  lähtee isälle lasku perään. Isästä huolehtiminen on siskoni harteilla (koska mä huolehdin äidistä) , joten mun ei tarvitse kovin usein isälle soitellakaan. Enkä mä huolestu, jos isä ei muutamaan tuntiin soita takaisin, vaikka olisin soittanut pari kertaa ja laittanut tekstiviestin peräänkin. Isä kyllä tietää kuitenkin, että kun huomaa mun soiton tai tekstiviestin, niin kannattaa soittaa takaisin. Mä tosin asun ihan isäni naapurissa, mutta jos asuisin kaukana, niin tietty soittaisin sinne turvapalveluun,. että käykääs katsomassa. Nyt pystyn käymään itsekin katsomassa. Ja saahan noita palveluita ihan yksityiseltäkin eli ei  ole pakko ottaa hyvinvointialueelta. En tiedä, m itä yksityisillä maksaa, mutta Vantaa-Keravalla vain noin 40 €/kk ja sitten tietty ne käynnit päälle. 

Vierailija kirjoitti:

"Vanhuspalveluiden hintoja saatetaan nostaa."

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011809847.html

Varmasti joudutaankin nostamaan. Muutama vuosi sitten hyvinvointialueelta olisi tarjottu 95v muistisairaalle äidilleni  kaikenlaista apua. Ei toki mitään siivouspalvelua vaan kotihoidon piiriin kuuluvia juttuja. Mä laskin, että koska isä edelleen kykenee huolehtimaan äidin lääkkeet, tilaamaan ruokaostokset kotiinkuljetuksella yms, niin heille tulee halvemmaksi ostaa palvelut yksityiseltä hoivayritykseltä kuin maksaa tulojen mukaan hyvinvointialueelle. Koska yksityinen laskuttaa käytetyistä työtunneista eikä tulojen mukaan kuten hyvinvointialueet. Yksityinen ei myöskään laskuta tunnista, jos on piipahtanut vaan 5 minuuttia asiakkaan luona. Kun isä on tilannut tunnin, niin se palveluntarjoajan työntekijä on sitten myös ollut isän luona tunnin. Jos varsinainen homma on hoitunut puolessa tunnissa, on tehnyt jotain muuta. Jos isä ei ole muuta keksinyt, niin on sitten katsellut isän kanssa vanhoja valokuvia. 

Kun olen seurannut vanhustenhuollon tilannetta, niin heikoiten on jo nyt mennyt ja tulee jatkossakin menemään niillä, joiden on pakko turvautua hyvinvointialueen palveluihin. Mitä enemmän palveluita tarvitsee, niin sitten saattaa julkinen sektori tulla halvemmaksi, vaikka eläke olisikin ihan hyvä. Mutta jos palveluntarve ei ole päivittäistä eikä ainakaan monta kertaa vuourokaudessa, niin kannattaa laskea, mikä on järkevintä. Yksi syy siihen, miksi en OrpoPurran ja ekonomistien harmiksi käy humputtelemassa rahojani ympäri kyliä. 

Vierailija kirjoitti:

Hallituksella ei ole eväitä saada aikaan aitoa talouskasvua. Joka muuta väittää, valehtelee, koska emme elä valtiojohtoisessa kommunismissa. Tulot ja työpaikat luodaan yritysten kautta. Mikään taikatemppu ei saa yrityksiä investoimaan, jos ne ovat päättäneet ettemme halua investoida. Suomi sijoittui esimerkiksi viime vuonna kansainvälisesti innovatiivisuudessa yllättävänkin korkealle, mm. selvästi nykyhallituksen jumaloiman Tanskan yläpuolelle, mutta taloudelliseksi menestykseksi emme osaa tätä kääntää. Osasyy on pelko ja varmistelu, joka on johtanut kotimaiseen investointihaluttomuuteen.

Aamen. Nykypäivänä ei kukaan perusta yritystä ajatuksella, että sillä sitten aikanaan vaurastuu lapsenlapset. Nyt halutaan vaurastua itse. Jos firma lähtee hyvään  kasvuun, se myydään ulkomaisille sijoittajille ja nautitaan miljoonista ihan itse. Pörssiyhtiöt elävät kvartaalitaloudessa eli 3 kk kerrallaan ja sijoittajat haluavat tuottonsa asap eikä vasta 20-30 vuoden päästä. Vakaa ja turvallinen osinkojen jako on useimmille sijoittajille mukavampi vaihtoehto kuin riskisijoittaminen. 

Vierailija kirjoitti:

En mieti enää täysillä, millainen vanhuus tulee olemaan, kun itäinen naapurimme luultavasti haluaa laajentaa alueitaan tänne suuntaan, kunhan tuo meneillään oleva sota loppuu. 

Sotaisassa tilanteessa jokainen on enimmäkseen omillaan tai läheisten avun varassa. Nykymuotoinen palvelutalojärjestelmä ei silloin toimi. (Jostainhan on äkkiä hommattava paljon hoitajia sodan uhreille ja tilaa myös heille.)

Voihan sen noinkin ajatella. Mä taas ajattelen niin, että jos sitten vanhana ohjus rysähtää mun kattoni läpi, niin siinä on sitten se eutanasia, mitä Suomessa ei taideta saada lailliseksi ikinä. 

Jokainen tietysti määrittelee itse, mitä tarkoittaa huono vanhuus. Mulle se tarkoittaa kivuliaita loppuaikoja ilman, että saan riittävää kivunlievitystä. Myös sitä, että olen jossain laitoshoidossa, missä voin joutua jonkun toisen asukkaan pahoinpitelemäksi tai että joudun makaamaan pitkiä aikoja paikoillani, jolloin tulee makuuhaavoja. Ja näissäkin sitten kipu on se, mitä pelkään.

Sairastuin jo 31 vuotta sitten nivelreumaan ja mulla on moninivelrikkokin ollut jo toistakymmentä vuotta. Molemmissa polvissa on jo tekonivelet. Reuma- ja nivelrikkokivut on olleet mun arkeani jo vuosikymmeniä. Lisäksi mulla on D-vitamiinin imeytymishäiriö, minkä vuoksi mulla murtuu luita tavallista helpommin. En ole edes mennyt jokaisesta luunmurtumasta lääkäriin vaan niitä on sitten vuosien varrella todettu röntgenkuvissa muissa yhteyksissä. Joku lonkkamurtuma, reisiluun murtuma tms sitten taas olisi jo sellainen, että olisi ihan kiva saada jotain Buranaa vahvempaa. Pitkälle levinnyt syöpä sitten ihan oma lukunsa ja siihen tarvitsisi jo opiaattejakin. 

Huono vanhuus on mulle aika pitkälti sitä, että en kykene enää itse asioista päättämään. Joku muu päättää, että ei mulle tartte lonkkamurtumaan mitään kipulääkkeitä antaa. Niin kauan, kun nuppi toimii ja pystyn itse asioimaan lääkäreiden kanssa, kaikki on kutakuinkin kunnossa. Perussairauksieni vuoksi mun liikuntakykyni tietenkin heikkenee (on heikentynyt jo), mutta taksit kulkee ja yksityisistä hoivapalveluyrityksistä saa tilattua kuskin ja saattajankin mukaan lääkärikäynnille. Isäni on 96v, liikkuu huonosti, asuu samanlaisessa 2-kerroksisessa rivitaloasunnossa kuin minäkin. Hommasi sinne jo vuosia sitten porrashissin eli pääsee istuen kerrosten välillä. Lisäksi on hankkinut erilaisia kaiteita yms apuvälineitä. Kun hänellä kuitenkin pää toimii, niin pärjää siellä ilman kotihoitoakin. Yksityisestä hoivayrityksestä käy parin viikon välein työntekijät siivoamassa ja jos vaikka lääkäri on määrännyt isälle verikokeita, niin lähihoitajan sijasta käynnille tulee sairaanhoitaja, joka ottaa ne verinäytteet ja toimittaa labraan. Lääkäri sitten soittaa isälle ja jos ei ole tarvetta muille tutkimuksille, niin sitten ei mitään huolta. Jos taas on tarvetta, niin taksillakin pääsee lääkärikeskukseen. Isällä on näkö huonontunut, mutta ei ole kuitenkaan sokea. Hommattiin jo vuosia sitten isälle tietokoneeseen iso näyttö ja mä kävin laittamassa selaimen fonttikoon niin isoksi, että pystyy sillä hoitamaan niin pankkiasiansa kuin nettitilauksensakin. Päivittäistavaraostoksensa tilaa Cittarista ja kun on sellanen pieni harmaahapsinen vanhus kepin kanssa, niin ne kuljettajat kantaa isän ostokset isälle suoraan keittiön pöydälle. Ei siis vain ovensuuhun. 

Kun mulle laitettiin eka tekonivel, totesin silloin asunnossani hankalia järjestelyitä. Siitä oli puoli vuotta toisen polven tekonivelleikkaukseen ja sinä aikana ehdin sitten jo järjestellä kotiani ja tavaroitani siten, että seuraavan leikkauksen jälkeen pärjäsin jo paremmin. Muutenkin olen viime vuosina  tehnyt nk kuolinsiivousta ja järjestellyt kotiani avarammaksi ja vähentänyt tavaroiden määrää. Olen hankkinut sekä robotti-imurin että kumpaakin kerrokseen kevyen varsi-imurin. On mulla sellainen painava rotiskokin vielä, mutta harvemmin tulee käytettyä. Nykyisen koirani jälkeen uutta koiraa en tule enää ottamaan, koska en halua luopua koirasta sen vuoks, että en pääsekään enää asunnostani ulos.