Reipas ja tunnollinen lammas

Taas joku maksumuurin takana oleva juttu,  mutta en nyt lukenut koko ketjuakaan.  65v on jo halutessaan eläkkeellä.  Mulla alin eläkeikä on 64v 9kk ja se tulee täyteen elokuussa.  Olen itse kokenut sen,  millaista on huolehtia karkailevasta muistisairaasta samaan aikaan,  kun piti tehdä töitäkin.  Ei ollut helppoa,  vaikka asuttiinkin samassa taloyhtiössä.  Jos olisinkin ollut jo eläkeiässä,  ei olisi ollut mitään ongelmaa. 

Juristin eläke on todennäköisesti sen verran hyvä, että ei tarvitse leipäjonoonkaan mennä. Omaishoidontuki vielä siihen päälle.  

Mutta ihan hyvä juttu,  että yhteiskunnan hyväosaisetkin heräävät todellisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä laukoa kun ei täsmennä mitään.

Noin alkajaisiksi olisi hyvä tietää mitä tarkalleen ottaen on se "elämä" joka jää elämättä?

Kiertää maailman sukupuolitautiklinikat?

Elämää on hetket ja asiat, joista sinulle jää hyviä muistoja muistella kuolinvuoteella. Harmaa arki ei sitä ole. 

Mutta ihmiset mieltävät harmaan arjen eri tavoin.  Joillekin kotisohvalla makaaminen tai mökkeily on elämän suurimpia nautintoja ja jollekin toiselle taas jokin ihan muu. Mä olen työn puolesta aikoinaan joutunut edustamaan, matkustelemaan ja smalltalkaamaan erilaisissa iltatilaisuuksissa ja se oli mulle harmaata arkea.  Sen sijaan kotisohvalla köllöttely on mulle ylellisyyttä. 

Olen samaa mieltä siinä,  että jokaisen pitäisi tehdä omasta elämästään itselleen mahdollisimman mukavaa. Mutta ei pidä odottaa, että se kuuluisa  Joku  Muu tulee tekemään sen puolestasi.  Kukaan ei tule kotoa hakemaan vaan itse pitää lähteä haluamiinsa paikkoihin.  Se,  että  naapurisi viihtyy kotona tai mökillä,  ei liity sun menemisiin ja tulemisiin yhtään millään tavalla. 

Mä hoidin äidin,  isä on nyt siskoni vastuulla.  Ei tosin hoida kovin hyvin,  mutta asia ei kuulu mulle.  En mennyt koskaan naimisiin,  joten appivanhempia mulla ei ole koskaan ollut. 

Kaksi lasta olen tehnyt,  keski-ikäisiä jo molemmat.  Töitäkin tehnyt,  eka kesätyö jo 13-vuotiaana. Olen säästänyt ja sijoittanut.  Pelkästään 2,5 vuoden ajan kulutusta vähentämällä ja ylimääräisiä säästämällä jättäydyin pois työelämästä 11 kk ennen eläkeikää.  Mulle sopii paremmin kuin hyvin 1960-luvun elintaso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selitä vanhukselle, että turvaranneketta käytetään vain oikeassa hädässä. 

mitenkäs selität muistisairaalle, että turvaranneketta saa käyttää vain oikeassa hädässä jos ei vanhus muista edes mitä on itse sekunti sitten sanonut? 

Jos on tuossa kunnossa oleva muistisairas, jonka tila oletettavasti vain heikkenee, niin oikeastiko hän osaisi turvaranneketta painaa silloinkaan, kun olisi oikea hätä?

Turvarannekkeet soveltuvat parhaiten liikuntaesteisille, joilla konttori on kunnossa.

Juuri näin.  Mun isällä on turvaranneke ja konttori vielä riittävän hyvässä kunnossa.  Se ranneke tosin hälyttää myös silloin,  jos se kolahtaa johonkin.  Ei siis pelkästään silloin,  kun painaa nappia.  Isä on joskus epähuomiossa kolauttanut rannekkeen johonkin ja hälytys tapahtunut.  Mutta kun on kaatuillut,  niin hyvähän se on,  että joku menee apuun. Ketjussa joku jo mainitsikin,  että vanhukselle voi ihan itsekin ostaa rannekkeen ja hälytys menee sitten omaiselle. Ei tarvitse maksaa 40 €/kk ja käynnit vielä erikseen päälle.  Hyvinvointialueet tarjoaa tuota turvapalvelua,  koska harvalla omaisella on mahdollisuus rientää apuun. Hyvinvointialueen palveluista saa kieltäytyä, jos jollain muulla tavalla pystyy hoitamaan asian.

Punaviiniä, espressoa,  tuoretta timjamia, suolaa, mustapippuria ja runsaasti murskattua valkosipulia. Päkäfileet sinne yön yli kylpemään. 

Tänään nivelet huutaa taas hoosiannaa.  En meinannut saada edes valkosipuleita murskattua.  Mitään hyödyllistä en tänään pysty tekemään.  Kunhan elämä tästä hieman selkenee koiran ja remontin osalta,  pitää etsiä joku lääkäri pistämään kortisoni sorminiveliin.  Aikoinaan mulla olikin luottolääkäri tällaisiin juttuihin,  mutta meni mokoma kuolemaan. Vielä eläkkeelläkin piti yksityisvastaanottoa, mutta sitten ei enää jaksanut. En yleensä tykkää kysellä tutuilta mitään heidän työhönsä liittyvää neuvoa, mutta seinänaapuri on Ortonin ortopedeja ja ehkä osaisi suositella jotain lääkäriä,  jolle voisin varata ajan. 

Juttelin tänään mun pojan kanssa.  Toi koira kun on meidän yhteinen,  niin pitää kuunnella hänenkin mielipiteitä.  Ollaan onneksi samaa mieltä asiasta.  Kerroin,  että uutta koiraa en kyllä enää ota,  mutta kissoja kylläkin.  Poikani kysyi,  riittääkö mulle 5 kissaa vai haluanko niitä enemmän  😂 Hyvin poika tuntee äitinsä 😁