Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 43: "Luulitko että tuo on minun ainoa ystäväkontaktini? Ei ole.

Tapaamme ystäviä parin viikon hyvän ruuan ääressä, silloin meitä on 2-3 pariskuntaa paikalla. Joka viikko käyn ystäväni kanssa vesijumpassa ja  toisen kanssa kahvilla. Ihan on rauhallista jutella vaikka tuntikausia niin syvällidiä kuin kevyempiäkin asioita. Kaukana asuvia ystäviä "kuuntelen" viestien välityksellä

Totta että nuo ison porukan tapaamiset ovat äänekkäitä, täynnä naurua ja hyviä lapsuusmuistoja mutta kyllä niissäkin otan kontaktia ihan face to face yksittäisten ihmisten kanssa. On olemassa paikkoja joissa ei ole meteliä tai musiikkia häiritsemässä. Tapaan näitä kavereita myös yksittäin ja reissaan muutamien kanssa kaksin. 

Ja osaan olla yksinkin. Vuoden mittaan tulee n 4kk yksin ulkomailla kun mieheni on Suomessa. Hyvin osaan viihtyä silloinkin"

Taidat olla eri henkilö kuin se, joka kirjoitti, ettei eläkkeelle jäätyään ole enää mitään yhteistä työssäkäyvien kanssa? Ja ettei työssäkyvillä enää ole aikaa tavata sua, koska et ole itse töissä?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Maanantaita! Heräsin jo puoli viisi. Koira ulkoilutettu, aamuteeveet katsottu ja nyt mietin, pitäskö tehdä jotain. Tai no olen mä viestitellyt ystävien kanssa. Pihalla on taas paljon puista pudonneita lehtiä, joten ehkä haravointi voisi olla paikallaan. 

Vai ystävien kanssa? Tuolla eläkeläisten ketjussa sulla onkin paljon viestejä, et semmottisia ystäviä sulla.

Mietin hetken, viitsisinkö vastata sulle vai en. Mutta vastaan nyt kuitenkin. Kun mulla esim silloin kesällä 2023 sattui se vesivahinko ja oli vain viikko aikaa tyhjentää asunnon alakerta kokonaan, niin mistä mä sain apua? Mun pyörätuolissa oleva ystäväni valjasti poikansa, tyttärensä, vävynsä ja vielä pikkuveljensäkin mulle tänne avuksi. Mun oma suku - joka mukamas on aina o llut niiiiiiiin yhteisöllinen - hävisi poikaani lukuunottamatta kuin pierut Saharaan, kun olisi pitänyt tulla mulle avuksi. Ja silloin, kun olin aivan lopussa äidin muistisairauden kanssa, tämä samainen ystäväni jaksoi kuunnella ja kuunnella mua. Tukea silloin, kun taas koko mun suku - poikaani lukuunottamatta - katosivat kuin pierut Saharaan. Joten...mulla on ihan mielettömän hyviä ystäviä, varsinkin tämä yksi. Onko sulla?

Vierailija kirjoitti:

Aiotko Lammas tehdä uuden ennätyksen viestien määrässä/pvä?

Ja kyllä se isäs hautaan hoitamisen nakki sulle napsahtaa, pidäpäs puhelin päällä!

Hyvä idea muuten tuo. Nythän mulla on mahdollisuus päästä vaikka Guinnesin ennätysten kirjaan vauvapalstan kommenttien määrässä :D Ja mitä tulee isään hautaamiseen, niin siinä ei nakki napsahda mulle kuin korkeintaan siltä osin, että järjestän jonkun hautaustoimiston hoitamaan koko homman. Kuolinpesän varoistahan tuollaiset maksetaan. Eikä tarvitse pitää edes puhelinta päällä. Kyllä siitä kuolemasta sitten jollekin muulle ilmoitetaan, jos mä en vastaa puhelimeen. 

Vierailija kirjoitti:

Resilienssin puute. Se on usein takana näissä. Pitkään elettiinkin aikoja, jolloin se mahdollistettiin ja se omaksuttiin ihan normaaliksi toimintamalliksi, että kaikki voivat elellä melkeinpä miten huvittaa ja vastuun voi viime kädessä sysätä muille. Ihminen on mukavuudenhaluinen. Miksi opiskella, tehdä töitä ja kasvattaa cv:tä kun saman voi saada tekemättä mitään. Nyt on ikävä tilanne kun seuraukset konkretisoituvat. Samaan aikaan on valtion rahat loppu ja käsissä hirveä määrä ihmisiä, jotka on opetettu laskemaan kaiken muiden varaan. Olisi pitänyt purkaa aikuisten yliymmärtämistä ja kannattelua jo aiemmin, silloin kun vielä oli parempi työtilanne ja ylisukupolvisesti ei oltu opittu tätä toimintamallia.

Osittain näin. Mä en ole käynyt päivääkään peruskoulua vaan ensin kansakoulun, sitten 5 vuotta oppikoulua ja sen jälkeen tuli pääkaupunkiseudullekin peruskoulu, joten siirryin lukioon. Oppikoulu oli silloin alkuun vielä maksullinen eli oli lukukausimaksut, kirjat yms piti ostaa itse ja kouluruuastakin piti maksaa, joten ei mun luokallani juurikaan köyhiä ollut. Muutama lahjakas oppilas oli saanut nk vapaaoppilaspaikan eli kunta maksoi nuo em maksut, mutta muuten kaikkien kersojen vanhemmilla oli varaa maksaa. Ei silloin ollut nähtävissä sellaista tuloeroa kuin mitä näkevät lapset nyt, kun samassa koulussa on niin köyhien kuin hyvätuloisten lapsetkin. Peruskoulun alkuperäinen idea oli ihan hyvä. Siis se, että kaikilla lapsilla on vanhempiensa varallisuudesta riippumatta mahdollisuus saada sama peruskoulutus. Tästä kuitenkin sitten seurasi, että ajateltiin lasten olevan tasa-arvoisia myös peruskoulun ulkopuolella. Toimi hetken aikaa, kun ihmisillä pääsääntöisesti oli töitä eikä lasten kilpavarustelua ollut vielä aloitettu. Ja kun kilpavarustelu alkoi, tuli kaikenlaisia pikavippejä ja osamaksuja, joilla koitettiin saada vähävaraisetkin ostamaan lapsilleen kaikkea sitä, mitä niillä varakkaiden lapsillakin oli. 

Nro 29: "Meillä on lapsuuden kouluporukan kanssa joka kk treffit joille tulee kuka ehtii. Meitä on yleensä parikymmentä noissa tapaamisissa. Hillittömän hauskoja!"*

Ihmiset onkin erilaisia. Mulle on iän myötä tullut tärkeämmäksi kuunnella, mitä toinen sanoo, kuin koittaa kuunnella samaan aikaan kymmentä eikä  kuule yhdestäkään kuin sanan sieltä ja toisen täältä. Olin mä lauantai-iltana lähibaarissa ja oli hauskaa tanssia ja muuta, mutta oli ihan ookoo, ettei siellä metelissä edes mitään kuullutkaan. Paitsi pauhaavan musiikin. Sattui olemaan tavallista iäkkäämpää porukkaa enkä muista, milloin mua olisi viimeksi haettu tanssimaan hitaita ja vieläpä niin moni mies. Osaan siis pitää hauskaa ilman ystäviänikin, mutta ystävien kanssa taas mieluiten juttelen.