Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomioiko kukaaan, että missä kunnossa olevia ihmisiä kotiutetaan yksin kotiin? Kaikkia kummastuttaa vaatteiden puuttuminen, joka on vasta jäävuoren huippu. Dementoitunut vanhus lähetetään yksin kotiin vieraan ihmisen kyydillä? Tämä on heitteillejättö, näin tämä yhteiskunta hoitaa vanhukset. Eli ei hoida. HoivKotikaan ei ole turvallisempi, kun juttuja lukee. En jättäisi omia vanhempiani tämän yhteiskunnan varaan.

Mihis sitten jos ei kotiin? 

Esimerkiksi hoivakodin kriisipaikalle. Toki tilanne resurssipulan vuoksi nykyisin voi olla se että niitä ei vapaana ole.

Vastaavia tapauksia on aivan varmasti tulossa lisää. Tämä on tulos kun kaikesta haetaan säästöjä ja kaikki palvelut toimii ylikuormitettuna. Mitään joustonvaraa ei ole.

Mummu on vietyy päivystykseen asian x vuoksi. Hänet koiutetaan kun asia x on hoidettu. Päivystyksestä kriisipaikoille laitetaan vanhuksia, jotka ovat vaaraksi itselleen, ei niitä, jotka eivät laita housuja jalkaan lähtiessään. 

Mä luulen kans että tässä menee sairaala ja päivystys sekaisin. 

Joissain paikoissa ihan ymmärrettävästi meneekin,  jos päivystys ja sairaala ovat samassa rakennuksessa.  Esimerkiksi Peijaksen sairaalassa on juuri näin.  Siellä on yhteispäivystys eli sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon päivystys samassa paikassa.  Rakennuksessa myös muutama perusterveydenhuollon osasto ja loput erikoissairaanhoidon osastoja. Turun päivystyksist  ja sairaaloista en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin se oli POIKA jolle ilmoitettiin kotiutuksesta, ei tyttärelle. 

 

 

"Ennen kotiutusta päivystyksestä soitettiin potilaan toiselle omaiselle. Tyttären mukaan veljelle ei puhelussa mainittu äidin vaatetuksesta mitään." 

Kirjoitinkin just hetki sitten,  että omaisen pitää itse osata kysyä nuo vaateasiat.  On ihan normaalia,  että jos ei ole alan ammattilainen tai ei ole aiempaa kokemusta, niin kuvittelee asioiden olevan kunnossa,  jos ei kotouttamisesta ilmoittaja muutakaan kerro.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän minua ihmetyttää että vanhus kotiutetaan ilman apua jos hän on siinä kunnossa että ei kykene laittamaan edes vaatteita päälleen.

Näitä olen ottanut vastaan ja tuli sama mieleen. Taksimatka on vasta alkua sille mitä tuossa todennäköisesti on. Omat vaatteet muovipussissa, vaippa päällä ja vielä suoja pyörätuolissa. Vanhus siis kastelee tai ulostaa alleen runsaasti. Vaatteet on sen takia pussissa, koska ovat sotkussa ja haisevat. Vaippa on löytynyt jostain ja paita. Nyt vanhus lähetetään kotiin missä ei välttämättä ole vaippoja eikä suojia. Edellisetkin sotkut siivoamatta. Päivystys laittaa sen yhden mukaan, mikä on päällä. Kotiin vaan ja jaxuja.

Miksi kotona ei olisi vaippoja jos vanhus selkeästi niitä tarvitsee?

Tähän sen verran,  että joskus vaippoja ei ole tarvinnut ennen sairaalaan joutumista,  mutta sen jälkeen on. Koska sairaaloissa ja varsinkin päivystyksissä on kiire,  on helpompi laittaa potilaalle vaipat kuin alkaa auttamaan potilasta vessaan.  

Vierailija kirjoitti:

Eikö näillä vanhuksilla ole perhettä? Eikö lapsia yhtään kiinnosta, että vanhempi on sairaalassa tai missä kunnossa hän on tai koska hän pääsee pois? Ymmärrän, että viranomaisilla on vastuu, mutta ihmisyyden nimessä mielestäni myös sukulaisilla. Koiria vaan hoidetaan, oma vanhempi on toisarvoinen asia.

Ei ne hoitajat aina ala omaisille edes ilmoittamaan,  että vanhus on joutunut sairaalaan.  Puhumattakaan,  että ilmoittaisivat,  milloin aikovat vanhuksen kotiuttaa. On aika liukuhihnahommaa tuo nykyisin.  Omaisen pitää itse olla aktiivinen ja soitella perään,  mutta jos ei edes tiedä vanhuksen joutuneen sairaalaan,  niin aika mahdotonta.  Lisäksi omainen ei välttämättä osaa esittää oikeita kysymyksiä. Siis tiedustella esim,  onko vanhuksella kengät ja muut vaatteet,  kotiavaimet jne.  

Muistisairaan äitini omainen oli yli 90v isäni ja vanha ihminen olettaa,  että sairaala hoitaa ja huolehtii.  Onneksi isä aina ilmoitti mulle ja mä huolehdin em asiat.  Vaikka mulla ei ole edes autoa,  niin yhden kerran sovin sairaalan kanssa,  että pitävät äidin siellä vielä pari tuntia,  jotta mä pääsen sinne tuomaan äidille vaatteet ja saattajaksi taksiin paluumatkalle. Ja hyvä että menin,  koska taksikuskilla ei ollut harmainta hajuakaan,  missä hänelle annettu osoite oikein oli. Äiti ei olisi kyennyt neuvomaan ja ilman mua olisi vienyt äidin Keravalle,  vaikka oikea paikka oli Vantaalla.  Sama osoite kyllä,  mutta eri kaupunki. Ja oli tammikuu. 

Varmaan kapitalistit itse.