Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen itse miettinyt. Tämä on se asia mitä kehopositiivisuus keskustelut ei huomioi yhtään. Liikakilot ei vaikuta vaan ulkonäköön, vaan yleensä se on myös sidoksissa huonoihin elämäntapoihin, kuten siihen että ei liikuta tarpeeksi ja se tulee kyllä kostautumaan nopeasti kun ihmiselle tulee ikää. 

Mutta eikö tätä voi ajatella sitä kautta, että ylipainoinen joutuu raahaamaan liikakilojansa joka paikkaan, joten siellä alla ne lihakset ovat sen takia paremmassa kunnossa kuin sillä, joka on tikkulaiha eikä edes liiku?

Noups. Niveliä rasittaa se paino, mitä nivelet joutuu kannattalemaan. Jos olet normaalipainoinen, kokeile vaikka kuukauden verran joka paikkaan kävellessäsi kantaa 30 litran maitotölkkiä mukanasi. Tottakai lihaksillakin on merkitystä, mutta ei loputtomasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten geenit määrittelevät sen, käveletkö ripeästi ja liikkeesi ovat nopeita vielä 70-80-vuotiaana, vai köpötteletkö ja kaikki on hidasta ja vaivalloista?

Eikö muka tuohon voi itse vaikuttaa???

 

Esim meillä isän puolelta suvussa nivelreumaa ( todettu geeni)  ja yleensä heikot nivelet.  Sisaruksilleni on kaikille vaihdettu lonkkia ja polvia eli neljälle. Yksi sisarus meni polvet tohjoina rollaatoria työntäen 78 v hautaan kun oli jonossa.  Itse olen jo vanhempi mutta ei ole otettu ees jonoon, rollankin jouduin jo ottamaan käyttöön.

Alttius nivelreumaan on geneettinen. Se voi hypätä suvussa yhden sukupolven ylikin. Mulla on tuo geeni ja nivelreumadiagnoosin sain jo 30 vuotta sitten. Kummallakaan vanhemmistani ei ole nivelreumaa, mutta isäni siskolla sekä isänäidillä oli. Toinen on sitten nivelrikko, joka on eri asia kuin nivelreuma. Mulla on nivelrikkokin ja sitä on oleellisesti pahentanut kaikki ne kortisonipistokset, mitä mulle on nivelreumani vuoksi niveliini vuosikymmenten aikana pistetty. Lisäksi mun liikuntakykyyni vaikuttanut yksi tekijä tuli ilmi vasta päälle viiskymppisenä. Koira kiskaisi mut nurin hiekkatiellä ja multa halkesi kyynärpään alapuolelta värttinäluu. Työterveyslääkäri lähetti ortopedille ja ortopedi totesi, että mun iässä tuollaisen kolhun ei olisi pitänyt aiheuttaa halkeamista. Lähetti mut jatkotutkimuksiin ja mulla todettiin vakava D-vitamiinin puutos. Ja syynä ei ollut liian vähäinen D-vitamiinin saanti vaan D-vitamiinin imeytymishäiriö. Sen jälkeen olen ottanut purkista päivittäin sen 100 mikrogrammaa D-vitamiinia ja edelleen mun D-vitamiiniarvot on alle alarajan. Ja tämä sitten aiheuttaa luiden haurastumista. Joka luunmurtumasta en jaksa enää edes mennä lääkäriin. 

Noh, mun mielestä tärkeintä on opetella ohjelmoinnin perusteet. Loppujen lopuksi aika sama, millä ohjelmointikielellä sen opettelet. Kun osaat yhdellä ohjelmointikielellä, on loppujen lopuksi aika helppoa opetella muita ohjelmointikieliä. Kun yhdellä osaat, niin sitten on hyvä alkaa opetella myös tietokantojen ohjelmointia, koska harva softa toimii ihan vaan ilman mitään tallennettua dataa. Käyttöliittymien elin frontendin tekemiseen on monenlaisia keinoja ja osa niistä sellaisia, ettei oikeastaan tarvitse juurikaan edes osata ohjelmoida. Mutta se, mikä on nk konepellin alla eli backendissä, riippuu tietenkin ympäristöstä, mihin sen teet. Sitten on toki niitäkin ohjelmointikieliä, joista jopa koodarigurut saa kauhunväristyksiä. Kuten Mumps. Siis "jeesuksenaikainen" ohjelmointikieli. Jostain kumman syystä Apotissa eli siis sen Epic-järjestelmän backendissä käytetään edelleen Mumpsia. 2 kuukautta sitten poistui taas yksi Mumps-osaaja (eli minä ) tämän osaajaporukan joukosta. Työelämässä niitä taitaa Suomessa olla tällä hetkellä enää alle 10. Silti tälläkin hetkellä - Apotin lisäksi - Suomessa on tietojärjestelmiä, joiden taustalla on Mumps. 

Mutta siis...opettele ohjelmoinnin perusteet ihan millä kielellä tahansa. Sitten opettelet muita kieliä. Tämän lisäksi perehdy myös tekoälyn käyttöön ohjelmoinnissa. Tulevaisuudessa kun tekoäly on se varsinainen koodari ja ihminen se, joka kertoo tekoälylle, mikä pitää olla lopputulos. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei liiku enää siinä vaiheessa kun nivelet jumittaa. Kokeilkaa. Teipatkaa suoraksi pötköksi polvet ja kyynärpäät, lähtekää lenkille! Olisiko helpompaa kävellä polvet ojossa, jos olisit käynyt useammin lenkillä?

Hyvä kunto on tärkeää terveyden kannalta kokonaisvaltaisesti, mutta on turha luulla, että sillä estetään vanhuuden vaivat. On yksilöllistä, mitä kukin saa. 

Älä sano, että KUKAAN ei liiku. Kun on koira, sen kanssa on ollut pakko liikkua. Silloinkin, kun polvinivelet on menneet lukkoon ja on joutunut nyrkillä hakkaamaan polven sisäsyrjää, jotta pääsee taas kävelemään. Tämä siis oli mulla tilanne ennenkuuin vihdoin pääsin tekonivelleikkauksiin. Mutta sen myönnän, että ilman tuota nyt jo 13-vuotiasta rescue-rekkuani en minäkään olisi liikkunut enää viimeisinä vuosina ennen tekonivelleikkauksia. 

Käytin koiran päivälenkillä ja naapurin pihaan ollaan just laittamassa laattoja. Seuraavana mun pihani. JESSS!!! Tuo kivituhka on sinänsä ihan kaunis, mutta jösses mikä määrä sitä tulee koiran tassuissa sisälle. En ole viitsinyt laittaa vielä uusia mattojakaan olohuoneeseen just sen kivituhkan takia. Nyt voin alkaa suunnitella järjestystä, millä tän huushollin saa kuntoon. Jouluun mennessä ainakin olohuone on valmis.