Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä en varsinaisesti enää varo koronaa, mutta mua ei enää kauheesti kiinnosta likkua paikoissa, joissa on paljon ihmisiä. Jos pitäisi mennä sellaiseen paikkaan, käyttäisin ffp3:sta. Lopetin vähän aikaa sitten sytostaattien käytön, koska ei ne oikein auttaneet mun reumaan, vaikka pari vuotta ehdinkin niitä käyttää. Joten nyt ei tarvitse sytostaattien vuoksikaan enää varoa. Lisäksi päälle ysikymppiset vanhempani - joista siis huolehdin ja joiden vuoksi myös varoin koronaa - päättivät tammikuun lopussa itsekin lopettaa koronan varomisen. Heillä käy nykyisin ihan normaalisti ihmisiä eivätkä enää käytä ffp3:sta missään, joten vähän tyhmäähän mun olisi koittaa varoa tartuttamasta heitä, kun kukaan muu ei enää varo eivätkä he itsekään enää varo saamasta tartuntaa.
Mää kans varon mun yli ysikymppisten vanhempien takia.
Mutta mulla on se ongelma, että he eivät ole täysin kykeneviä itse enää arvioimaan kunnolla, haluavatko varoa tai eivät. En pysty päättämään heidän puolestaan. Mun äiti saattaisi jonaim päivinä sanoa, että ei enää jaksa varoa ja kohta taas olla pelkotilassa, että hänellä on jotain ja mitata kuumetta 20 kertaa päivässä. En vaan kestä. (Hänellä on vakava masennus ja luultavasti alkava muistisairaus)
Ymmärrän. Toi on hankala tilanne. Mun vanhemmat suojautuivat oikein hyvin ensimmäiset vuodet, mutta kun nyt jo tietää, ettei korona ole menossa ohi, eivät halua enää elää erossa läheisistään. Ja mullekin on ihan hyvä, että se en ole aina just minä, joka siellä käyn kahvilla tai muuten.
Kiitos tuestasi.
Hankala tilanne tosiaan, kun eivät itse kunnolla pysty päättämään.
Sepä. Mun äidillä ei ole enää ihan kaikki muumit laaksossa, mutta isällä on. Ja mä tiedän kyllä äidistäni, että ei se haluaisi elää loppuelämäänsä ilman lapsiaan, lapsenlapsiaan ja lapsenlapsenlapsiaan. Ilman yhteisiä jouluja ja muita juhlapäiviä. Toki meillä edelleen jätetään osallistumatta suvun yhteisiin juttuihin, jos on vähänkään jotain oireita.
Millä tavalla sinä suhtauduit varoessasi ja te kaikki muut iäkkäiden takia itsekin koronaa varovat suhtaudutte esim kotihoidon työntekijöihin.
Vaaditteko täyttä oireettomuutta? Voiko sellaista vaatia?
T: se, jolla yli ysikymppiset vanhemmat.
Mun vanhemmat asuvat mun naapurissa, joten heillä ei ole käynytkään kotihoito. Mä teen etätöitä ja olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja, joten kotihoitoa ei ole tarvittu. Mutta mietin asiaa monta kertaa, kun näin kotihoidon työntekijöitä tulevan (tässä taloyhtiössä asuu muitakin vanhuksia). Erityisesti sitä, että niillä on samat kirurginmaskit monen asiakkaan luona ja vetävät vain maskin leuan alle, kun vaihtavat asiakkaalta toiselle. Silloin pandemian alussa (yksi kaverini on kotihoidossa töissä) eivät käyttäneet maskeja ollenkaan, kun maskeja ei yksinkertaisesti ollut. Tosin silloin alussa jokainen niiskaus ja yskäisy johti koronatestiin ja sitä myötä karanteeniin, mutta aika varmasti osa kotihoidon asiakkaista sai tartunnan nimenomaan kotihoidon työntekijältä. En osaa sanoa, voisiko täyttä oireettomuutta enää nykyisin vaatia. Kun hoitajista on muutenkin pulaa.
Kiitos vastauksestasi. Minusta kyllä kotihoidon työntekijöiden pitäisi olla täysin terveitä tullessaan.
.
Sijaisia ei saa, eli vanhukset maatkoon sitten ilman apua?
Oireisena ja muutenkin voisivat kyllä käyttää vähintään FFP2 tason suojaimia. Ja jos mahdollista niin potilaalle myös samanlainen.
Meidän taloyhtiössä oli silloin ensimmäisenä koronavuonna joitakin remontteja ja lisäksi kävi huoltomiehet lukemassa energiamittarit. Kun kävivät, mulla ja mun vanhemmillani oli ffp3-hengityssuojaimet ja ovella ojensin sellaiset myös huoltomiehille. Yksikään ei napissut vastaan vaan ihan onnistui heiltä tehdä hommat maski naamallakin. Nyt eivät taitaisi enää suostua käyttämään enkä ole pyytänytkään, vaikka tässä vähän aikaa sitten meillä kävi energiamittarinlukija.
Juu, tuttua. Joutuu kaikenlaisten huoltomiesten kanssa olemaan varovainen.
Olen se yli ysikymppisten tytär. En vaan uskalla tehdä sitä varomattaolemispäätöstä vanhempieni puolesta. Toistaiseksi siis varomme niin paljon kuin voimme. Erittäin hankalaa se on, kun yhteiskunnan toiminnot eivät sitä enää kovin paljon tue. Koetaan ikään kuin, että korona on jo ohi. Onkohan koronakuolemat edelleen Euroopan huipputasoa Suomessa, kuten olivat muutama kuukausi sitten, kun siitä uutisoitiin.
Koronaan tosiaan suhtaudutaan nyt samalla tavalla kuin influenssoihinkin. Eli on palattu takaisin pandemiaa edeltävään aikaan. Ja jätetty vastuu omasta suojautumisestaan niille, jotka katsovat tarpeelliseksi suojautua. Pandemian alussa oli hyvin vaikea saada mistään suojavarusteita, kun ei niitä ollut riittävästi edes terveydenhuollon henkilöstölle. Kun koko maailma alkoi samaan aikaan tarvita satoja kertoja enemmän suojavarusteita kuin aiemmin, ei ollut oikein muita keinoja estää virusta leviämästä kuin erilaiset rajoitukset. Ja kun tässäkin vielä muistaa, että keskeisin asia, mihin haluttiin vaikuttaa, oli terveydenhuollon kantokyky, niin yksittäisellä kansalaisella ei ollut muuta merkitystä kuin että se ei menisi kuormittamaan terveydenhuoltoa.
Yritin eilen illalla googlettaa kysymiäsi kuolinlukuja, mutta en löytänyt. Seurasin pandemian alussa tilannetta Worldometersin sivuilta, mutta Suomi lakkasi jo aikoja sitten ilmoittamasta tietoja sinne. Niin on näköjään tehnyt moni muukin maa. Jos mun vanhemmat eivät olisi tammikuussa tehneet päätöstä varotoimista luopumisestaan, varmaan mun pitäisi edelleenkin varoa. Tai ainakaan en voisi sitten enää huolehtia heistä, jolloin joutuisivat pärjäämään kahdestaan tai kotihoidon turvin. Ja jälkimmäinen olisikin koronan varomisen osalta yhtä tyhjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten jännä, miten nykyajan nuoret pari-kolmekymppiset tuntuvat olevan paljon toksisemman luokkatietoisempia kuin esim 4-5- kymppiset. Ja nimenomaan negatiivisella tavalla, eli kanssaihmisen työn ja aseman kunnioitus on olematonta, jos kuuluu alempaan sosiaaliryhmään. Eli peruskäytöstavat on hukassa. Lisäksi myös tietoisuus niistä yhteiskuntaluokista on hämärtynyt, koska osa työväenluokkaan kuuluvista kuvittelee itse olevansa keskiluokkaa ja toimii tökerösti. Ilmeisesti koska jakautuminen on niin voimakasta mielikuvien tasolla.
Väitän, että tämä johtuu siitä, että nuo 4/5-kymppiset ovat vielä hyvinvointivaltion kasvatteja, joiden lapsuuden ja nuoruuden aikaan peruskoulu toimi ja lasten keskinäiset erot ei olleet niin räikeitä. Näiden nuorempien aikaan hyvinvointivaltio eikä koulu ole olleet samanlaisia kuin ennen, erot hyvien ja huonojen taustojen välillä on kasvaneet ja näkyy kouluissa selvemmin kuin aikaisemmin. Ja kun siellä oppii dissaamaan niitä alempiarvoisia, niin sehän siirtyy sellaisenaan muuallekin.
80-luvulla opetettiin, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet.
80-luvulla olikin samat mahdollisuudet, jos omat rahkeet riitti. Vanhempani olivat kouluttamatonta työläisväestöä ja kummatkin sisarukseni kanssa opiskeltiin akateemisille urille. Se oli tavallista silloin. Nyt ei lasteni ikäluokassa niinkään enää.
Tämä on ihan totta. Oli opintotuki ja opintolaina, mutta läheskään kaikki eivät nostaneet opintolainaa, koska töitä riitti. Oli paljon erilaisia suorittavia töitä, joihin ei tarvittu vähintään kolmen vuoden koulutusta. Opiskeluaikansa pystyi rahoittamaan varsin hyvin tekemällä iltaisin, viikonloppuisin ja koulun lomien aikana töitä. Monen kohdalla oli myös niin, että pari ensimmäistä vuotta yliopistossa/korkeakoulussa oltiin kokopäiväisiä opiskelijoita, mutta sitten löytyikin oman alan työpaikka ja päätyönä olikin työ ja työn ohessa sitte suoritettiin opinnot loppuun. Opiskeluaikaa ei ollut rajoitettu ja yliopiston/korkeakoulun kirjoilla saattoi notkua kymmenenkin vuotta. Työkokemusta oli jo vuosia, vaikka tutkintotodistus vielä puuttuikin.
Mitä tulee lapsiin ja nuoriin, niin kasarilla ja vielä ysärilläkin raha näkyi varsin vähän lasten ja nuorten vapaa-ajan vietossa. Toki lapsilla oli maksullisia harrastuksia jo silloinkin, mutta ne eivät olleet niin keskeisessä roolissa kuin nykyisin. Puhumattakaan siitä, että olisi tarvittu rahaa, jotta voisi olla kavereiden kanssa. Ja vielä sellainenkin detalji, että ei ysärillä lapsille hankittu uusimpia ja kalleimpia kännyköitä vaan ne hankittiin vanhemmille ja lapset saivat sitten vanhempansa vanhan kännykän. Väittäisin, että siihen aikaan rahalla saatavat statussymbolit eivät olleet lasten ja nuorten elämään samalla tavalla vaikuttavia asioita kuin mitä ovat nykyisin.
Ysärillä aikuiset ostivat ensimmäisiä puhelimiaan. Ei niitä ekana lapsille hankittu. Kotona oli vielä lankapuhelin.
70-80 -luvuilla syntyneet on tainneet kasvaa kaikkein tasa-arvoisimpaan yhteiseloon. Lama ja sen säästöt pilasi paljon. Toki yhtenäiskulttuurikin vaikutti.
Juuri näin. Mä ostin joskus ysärin alussa ekan kännykkäni ja kun ostin toisen, esikoiseni sai mun vanhan. Kuopus sai vähän myöhemmin isänsä vanhan kännykän. Sama juttu oli tietokoneiden kanssa. Jos perheeseen ostettiin uusi kone, lapset sai sen vanhan eikä niin, että lapsille ostetaan uusi kone ja vanhemmat pitävät vanhan koneen. Nykyisin kaikenlaista materiaa on paljon ja myös lasten tarpeet - myös kaikki statusjutut - on nostettu korkeammalle prioriteetille kuin aikuisten tarpeet. Jos jollain oli merkkilaukku, niin se oli äidillä eikä tyttärellä. Tytär sitten ehkä "peri" äitinsä vanhan laukun, jos äiti osti uuden. Ja vaatteiden suhteen kukaan ei pitänyt järkevänä rahankäyttönä ostaa kasvavalle lapselleen jotain järjettömän kallista merkkivaatetta, joka viimeistään puolen vuoden päästä oli lapselle jo liian pieni.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten jännä, miten nykyajan nuoret pari-kolmekymppiset tuntuvat olevan paljon toksisemman luokkatietoisempia kuin esim 4-5- kymppiset. Ja nimenomaan negatiivisella tavalla, eli kanssaihmisen työn ja aseman kunnioitus on olematonta, jos kuuluu alempaan sosiaaliryhmään. Eli peruskäytöstavat on hukassa. Lisäksi myös tietoisuus niistä yhteiskuntaluokista on hämärtynyt, koska osa työväenluokkaan kuuluvista kuvittelee itse olevansa keskiluokkaa ja toimii tökerösti. Ilmeisesti koska jakautuminen on niin voimakasta mielikuvien tasolla.
Väitän, että tämä johtuu siitä, että nuo 4/5-kymppiset ovat vielä hyvinvointivaltion kasvatteja, joiden lapsuuden ja nuoruuden aikaan peruskoulu toimi ja lasten keskinäiset erot ei olleet niin räikeitä. Näiden nuorempien aikaan hyvinvointivaltio eikä koulu ole olleet samanlaisia kuin ennen, erot hyvien ja huonojen taustojen välillä on kasvaneet ja näkyy kouluissa selvemmin kuin aikaisemmin. Ja kun siellä oppii dissaamaan niitä alempiarvoisia, niin sehän siirtyy sellaisenaan muuallekin.
80-luvulla opetettiin, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet.
80-luvulla olikin samat mahdollisuudet, jos omat rahkeet riitti. Vanhempani olivat kouluttamatonta työläisväestöä ja kummatkin sisarukseni kanssa opiskeltiin akateemisille urille. Se oli tavallista silloin. Nyt ei lasteni ikäluokassa niinkään enää.
Tämä on ihan totta. Oli opintotuki ja opintolaina, mutta läheskään kaikki eivät nostaneet opintolainaa, koska töitä riitti. Oli paljon erilaisia suorittavia töitä, joihin ei tarvittu vähintään kolmen vuoden koulutusta. Opiskeluaikansa pystyi rahoittamaan varsin hyvin tekemällä iltaisin, viikonloppuisin ja koulun lomien aikana töitä. Monen kohdalla oli myös niin, että pari ensimmäistä vuotta yliopistossa/korkeakoulussa oltiin kokopäiväisiä opiskelijoita, mutta sitten löytyikin oman alan työpaikka ja päätyönä olikin työ ja työn ohessa sitte suoritettiin opinnot loppuun. Opiskeluaikaa ei ollut rajoitettu ja yliopiston/korkeakoulun kirjoilla saattoi notkua kymmenenkin vuotta. Työkokemusta oli jo vuosia, vaikka tutkintotodistus vielä puuttuikin.
Mitä tulee lapsiin ja nuoriin, niin kasarilla ja vielä ysärilläkin raha näkyi varsin vähän lasten ja nuorten vapaa-ajan vietossa. Toki lapsilla oli maksullisia harrastuksia jo silloinkin, mutta ne eivät olleet niin keskeisessä roolissa kuin nykyisin. Puhumattakaan siitä, että olisi tarvittu rahaa, jotta voisi olla kavereiden kanssa. Ja vielä sellainenkin detalji, että ei ysärillä lapsille hankittu uusimpia ja kalleimpia kännyköitä vaan ne hankittiin vanhemmille ja lapset saivat sitten vanhempansa vanhan kännykän. Väittäisin, että siihen aikaan rahalla saatavat statussymbolit eivät olleet lasten ja nuorten elämään samalla tavalla vaikuttavia asioita kuin mitä ovat nykyisin.
Kyllä nykyäänkin on mahdollista tehdä töitä opintojen lomassa. Esimerkiksi ravintola -alalla on kova työvoimapula hommissa, joihin ei tarvitse välttämättä koulutusta.
Mutta mitä haluat kirjoituksellasi sanoa white trashin ja työväenluokan suhteesta?
Toki on mahdollista, mutta vaatii sitten käsittäkseni vähintään hygieniapassin. Kasarilla ei tarvinnut mitään passeja. Taksikuskina taisi tarvita jonkun muunkin luvan kuin vain ajokortin.
Mun kommenttini oli vastaus kommenttiin, jossa puhuttiin tästä luokkaerojen erilaisesta näkymisestä lasten ja nuorten keskuusessa kasarilla ja nykypäivänä. Olen samaa mieltä monen muun ketjuun kirjoittaneen kanssa, että white trash ei todellakaan ole synnyymi työväenluokalle. Wt on sekä asenne että tapa elää eikä se, mitä työtä teet tai paljonko saat palkkaa. Nykyisin kun vielä duunari (esim ketjussa mainittu ahtaaja) saattaa tienata paljon enemmän kuin akateemisen tutkinnon suorittanut (esim ketjussa mainittu kirjastonhoitaja). Ja jos ajatellaan varallisuuden kerryttämistä, kirjastonhoitaja saattaa asua vuokralla ja ahtaaja taas maksella asuntolainaansa. Kumpikaan heistä ei silti ole wt. Mullekin stereoptyyppinen wt on rööki suussa lastenvaunuja lykkäävä tatuoitu, rakennekynsin ja hiustenpidennyksin varustettu nainen, jonka perässä kulkee 3 muuta kiukuttelevaa lasta, joille äitinsä rumasti ärjyy. Töitä on edes haettu viimeksi 10 vuotta sitten ja puolisona on kaljupäinen paikallisessa lähiöräkälässä viihtyvä kaulaa myöten tatuoitu broileri. Tällaista porukkaa kuitenkin aika harvoin näkee yhtään missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten jännä, miten nykyajan nuoret pari-kolmekymppiset tuntuvat olevan paljon toksisemman luokkatietoisempia kuin esim 4-5- kymppiset. Ja nimenomaan negatiivisella tavalla, eli kanssaihmisen työn ja aseman kunnioitus on olematonta, jos kuuluu alempaan sosiaaliryhmään. Eli peruskäytöstavat on hukassa. Lisäksi myös tietoisuus niistä yhteiskuntaluokista on hämärtynyt, koska osa työväenluokkaan kuuluvista kuvittelee itse olevansa keskiluokkaa ja toimii tökerösti. Ilmeisesti koska jakautuminen on niin voimakasta mielikuvien tasolla.
Väitän, että tämä johtuu siitä, että nuo 4/5-kymppiset ovat vielä hyvinvointivaltion kasvatteja, joiden lapsuuden ja nuoruuden aikaan peruskoulu toimi ja lasten keskinäiset erot ei olleet niin räikeitä. Näiden nuorempien aikaan hyvinvointivaltio eikä koulu ole olleet samanlaisia kuin ennen, erot hyvien ja huonojen taustojen välillä on kasvaneet ja näkyy kouluissa selvemmin kuin aikaisemmin. Ja kun siellä oppii dissaamaan niitä alempiarvoisia, niin sehän siirtyy sellaisenaan muuallekin.
80-luvulla opetettiin, että Suomi ei ole luokkayhteiskunta. Että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet.
80-luvulla olikin samat mahdollisuudet, jos omat rahkeet riitti. Vanhempani olivat kouluttamatonta työläisväestöä ja kummatkin sisarukseni kanssa opiskeltiin akateemisille urille. Se oli tavallista silloin. Nyt ei lasteni ikäluokassa niinkään enää.
Tämä on ihan totta. Oli opintotuki ja opintolaina, mutta läheskään kaikki eivät nostaneet opintolainaa, koska töitä riitti. Oli paljon erilaisia suorittavia töitä, joihin ei tarvittu vähintään kolmen vuoden koulutusta. Opiskeluaikansa pystyi rahoittamaan varsin hyvin tekemällä iltaisin, viikonloppuisin ja koulun lomien aikana töitä. Monen kohdalla oli myös niin, että pari ensimmäistä vuotta yliopistossa/korkeakoulussa oltiin kokopäiväisiä opiskelijoita, mutta sitten löytyikin oman alan työpaikka ja päätyönä olikin työ ja työn ohessa sitte suoritettiin opinnot loppuun. Opiskeluaikaa ei ollut rajoitettu ja yliopiston/korkeakoulun kirjoilla saattoi notkua kymmenenkin vuotta. Työkokemusta oli jo vuosia, vaikka tutkintotodistus vielä puuttuikin.
Mitä tulee lapsiin ja nuoriin, niin kasarilla ja vielä ysärilläkin raha näkyi varsin vähän lasten ja nuorten vapaa-ajan vietossa. Toki lapsilla oli maksullisia harrastuksia jo silloinkin, mutta ne eivät olleet niin keskeisessä roolissa kuin nykyisin. Puhumattakaan siitä, että olisi tarvittu rahaa, jotta voisi olla kavereiden kanssa. Ja vielä sellainenkin detalji, että ei ysärillä lapsille hankittu uusimpia ja kalleimpia kännyköitä vaan ne hankittiin vanhemmille ja lapset saivat sitten vanhempansa vanhan kännykän. Väittäisin, että siihen aikaan rahalla saatavat statussymbolit eivät olleet lasten ja nuorten elämään samalla tavalla vaikuttavia asioita kuin mitä ovat nykyisin.
Jo monen vuoden ajan Suomessa on yritetty saada ihmiset vastakkain milloin mistäkin asiasta. Ja mieluiten vielä niin monesta asiasta, että loppujen lopuksi muodostut omien ominaisuuksiesi, arvojesi, elämäntapojesi ja kaikkien muidenkin asioiden suhteen sellaiseen ryhmään, ettei samaan ryhmään kuulu ketään muuta. "Hajota ja hallitse".
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/