Reipas ja tunnollinen lammas

Nuo huumeruiskut olivat hyvä pointti. Mä olen itsekin miettinyt samaa. Ei ole väliä, mihin aikaan päivästä käytän koiran lenkillä ja sekä taloyhtiöiden hiekkalaatikot että leikkipuistot ovat tyhjillään. Tuli kuitenkin se mieleen, että nykyisin taitaa perheen isommat lapset jatkaa päiväkodissa, kun äiti jää vauvan kanssa kotiin. Eikä vauvat tietenkään vielä leiki hiekkalaatikolla. Ei siis ole tarvetta mennä hiekkalaatikoille tai leikkipuistoihin. Kotihoidontuen pieneneminen sekä kuntalisien poistuminen on varmaan vaikuttanut siihen, että lapset viedään aiempaa nuorempina päiväkotiin. Ei ollakaan enää kotona siihen asti, että lapsi täyttää 3 vuotta vaan lapsi viedään jo 1,5-2v ikäisenä päiväkotiin. Jotkut jo nuorempinakin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeinta on mielestäni se kun et voi ikinä "laskea taaperoa kenenkään syliin" jotta pääsisit hakemaan unohtuneen puhelimen kotoa tms. Vaikea selittää mutta kuormittaa itseäni paljon. Siis on oletusarvo että on lapsen kanssa paljon mutta että 110% ajasta, sitä on jotenkin vaikea hyväksyä. Ja se yksinäisyys toisinaan kun on yksin kotona lapsen/lasten kanssa. Muita käytännön asioita en ole kokenut niin vaikeiksi vaikka kyllä ruoanlaitto ja siivoaminenkin yh:na niitä ovat.

Mä ymmärrän tuon. Kun omat lapseni olivat taaperoita, ei ollut vielä kännyköitä. Kotoa lähtiessä oli tärkeää varmistaa, että avaimet olivat mukana. Jos ei ollut, niin sitten olikin ongelma, koska ei ollut kännyköitä, joilla soittaa huoltomiehelle. Ainoa vaihtoehto olisi ollut joko soittaa naapureiden ovikelloja ja pyytää saada soittaa huoltomiehelle tai kävellä huoltoyhtiöön ja pyytää sieltä. 

Yksinäisyys on tietysti ongelma, mutta yksinäinen voi olla parisuhteessakin. Eikä mun mielestä omat vanhemmat tai appivanhemmat eli ne nk tukiverkostot poista yksinäisyyttä vaan kyllä seurakseen mieluummin haluaa omaa ikäluokkaa olevan. Nykyisin on varmaan vaikea tutustua muihin äiteihin, koska ihmiset tekevät jotain muuta jossain muualla kuin viettävät aikaa lastensa kanssa pihalla hiekkalaatikoilla tai alueen leikkipuistoissa. Ei siis ole yhtä helppoa saada juttuseuraa kuin mitä oli vielä muutama vuosikymmen sitten. 

Kun itse olin sairaana, joskus oli aika rankkaa hoitaa lapset sairaanakin. Muuta vaikeaa en oikeastaan keksi yksinhuoltajuudesta. Mulla ei ollut varsinaisia rahahuolia eli rahat kyllä riittivät ihan hyvin, kun ei törsännyt älyttömyyksiin. Päätösten tekeminen ja asioiden hoitaminen yksin ei ole ollut mulle koskaan ongelma. 

Kannattaa tosiaan selvittää asia ensin Kelasta. Mutta noin muutoin hoitoala on oikeasti erittäin hyvä, koska hoitoalalla voit tehdä vuokrafirman kautta keikkahommia juuri silloin ja juuri sen verran kuin sulle itsellesi sopii. Tunnen useitakin hoitajia, jotka ovat halunneet pitää lapset pidempään kotona ja ovat sitten keikkailleet silloin, kun puoliso on vapaalla. Eli iltaisin ja viikonloppuisin. Yövuoroja eivät ole tehneet, koska lapsen kanssa pitää jaksaa olla heti aamusta, kun puoliso lähtee töihin, mutta iltaisin ja viikonloppuisin ovat tehneet keikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä heidän kanssaan haluan kaveri olla, hyviä ihmisiä ja kuten sanoin niin en mitenkään usko että mitään päihdeongelmaakaan on...

Viime vuosina jostain syystä mennyt tällaiseksi, aiemmin olivat todella punktuaalisia ihmisiä.

Sinuna priorisoisin omat menosi ensimmäiseksi ja vain, jos ei satu olemaan sille ajankohdalle muutakaan tekemistä, sopisin jotain tuon ystäväpariskunnan kanssa. Eikä niin, että jätät esim menemättä keikalle sen vuoksi, että ystäväpariskunnalle sopisi just silloin jotain. Kahville, mökille, syömään ja terassille voi mennä heidän kanssaan joskus toiste.