Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähdet käymään heti äitisi luona. Syötät ja otat selvää avusta mitä äiti voisi saada.

Mitä hyötyä siitä olisi että vanhusta lähdetään syöttämään? Se voi tilannetta helpottaa päivän kaksi mutta passivoi vanhusta vielä enemmän. Enemmin kannattaisi yrittää jotakin jolla hänet saisi aktiivisemmin huolehtimaan itsestään.

Missä hän asuu? Muutto paikkaa jossa hänellä on ikäistään seuraa. Kannustaa aloittamaan harrastus jossa tapaa ns. vertaisiaan yms

Ap sanoi aloituksessaan, että ei muista syödä,vaikuttaa sekavalta. Ihan selvästi muistisairauden oireet. Kahden päivän vierailu auttaa siihen ,että kirjaa ylös , kaikki ainakin niinä päivinä esiintulleet dementian oireet ja lisää kyselee äidin ystäviltä, että saa joku tolkku asioihin. Kahtena päivänä,kun syö hyvi, ei kesää tee tilanteelle.

Vielä ,jos näille päiville Ap saisi tilattua äidille lääkärin, joko omalle lääkärille ,jos sellainen on tai neurologille tai geriatrialle. Se riippuu paikkakunnasta,mitä siellä on tarjolla. Yks käynti erikoislääkärillä maksa n 150e, että eiköhän tämä ongelma ole sen väärtti.

Edelleenkään se yksi lääkäri käynti ei hyödytä mitään jos vanhuksella ei ole halua huolehtia itsestään. Ei vanhus unohda syödä jos hänellä on nälkä. Nälkä taas automaattisesti ei ole jos ei ole mitään halua huolehtia itsestään. Jollakin keinolla se vanhus olisi motivoituvat siihen että jän itse on halukas lähtemään lääkäriin hän itse on halukas ottamaan vastaan esim. kotihoidonpalveluita jne. Jos ympärillä kannustetaan passivoitumaan niin entistä enemmän se vanhus passivoituu.

En ole huomannut, että kukaan olisi kannustanut passivoitumaan. Sulla taitaa olla ongelma luetun ymmärtämisen kanssa. Ehkä itse jättäisit omaisesi omilleen, ja istuisit perintöä odottamaan!

Aika omillaan tämän tapauksen vanhus on varmasti ollut tähänkin saakka, eikä tilanne muutu sillä että että hänet toimitetaan neurologille tai geriatrille.

Niin tähän saakka, mutta tilanne on muuttunut, kirjoitti ap, ei muista syödä ja on sekava. Alkava dementia aivan selvästä, valitettavasti.

Niin? Omillaan hän on sen lääkäri käynnin jälkeenkin. Nämä on vähän huvittavia omaiset jotka kuvittelee että sen huolen omista vanhemmistaan voi siirtää jollekin muulle.

Ihan kuka  tahansa masentuu ja menettää elämän halunsa jos läheisillä on aina selitys sille miksi he eivät pääse käymään ja samaan hengen vetoon selittävät että sinusta ei ole enää päättämään omista asioistasi.

Pitäisikö muualla asuvien omaisten jättää työpaikkansa päästäkseen hoitamaan 400e/kk metsän keskellä asuvaa vanhusta?

Ei vanhuksesta huolehtiminen sitä edellytä. Ja tuskin se vanhus edes sitä haluaisi. Edelleen anna hänen itse päättää mitä hän haluaa, olla niin itsenäinen kun se suinkin on mahdollista. Ohjata ihmisiä voi siihen että he haluavat käyttää saatavilla olevia palveluita, he haluavat huolehtia itsestään ja haluavat lähteä lääkäriin silloin kun se on tarpeen jne.

Sinä et nyt sitten tiedä, minkälaista on ,kun omainen on muistisairas. Ei hän itse ymmärrä, että mitään olisi pieless, ei halua ottaa näinollen apua vastaan, ei tee mitään näitä asioita tahallaan, mutta kinkäs voi, kun ymmärrys menee. Se voi käydä meille ,kenelle hyvänsä, vaikka sairaskohtauksen tai onnettomuuden seurauksena. Ei tarvise tulla edes vanhaksi ja muistisairaaksi. Lukekaa hyvät ihmiset netistä dementiasta,tietoa on valtavasti. Teillä on kaiki se tieto käsilllä, koska voitte kirjoittaa tänne vauvapalstallekkin.

En tiedä mistä ihmisille tulee se käsitys että silloin kun ihminen ei itse dementian halua palveluita, hän ei halua muuttaa, hänet voi täysin sivuuttaa päätöksissä. Dementikon ei tarvitse ymmärtää miksi palvelut on välttämättömiä mutta tavalla tai toisella hänen on saatava siihen palveluun ja apuun suostumaan. Toisen puolesta ei voi elää vaikka hänellä olisi muistisairaus.

Tämä on ihan totta, mutta omaisella ei ole velvollisuutta luopua omasta perheestään, omasta työstään, omasta kodistaan eikä mistään muustakaan vain siksi, että vanhus ei halua muuttaa mitään omassa elämässään. Jos vanhus ei suostu ulkopuoliseen apuun, sitten hän on omillaan. Mulla on iäkkäät  vanhemmat ja tiedän oikein hyvin millaista se on. Meillä vielä tuo pandemia muutti koko kuvion niin, että mun isäni kuvitteli vielä tämän vuoden tammikuussa, että hänen toinen tyttärensä eli minä (asutaan siskoni kanssa molemmat vanhempieni naapurissa, mutta siskollani on nk elämä) ei tule enää koskaan poistumaan kotoaan vaan on 24/7 passissa kotona, jos muistisairas äiti ottaa taas kerran  hatkat tms. Vaikka isällä pää toimii (äidillä ei), isällekin oli tosi vaikeaa ymmärtää, että hei mä ihan oikeesti olen edelleen töissä, vaikka teenkin etätöitä. En voi juosta kesken Teams-palaverin heille avuksi. Ja nyt, kun pandemia on periaatteessa ohi, en mä enää kökötä kotona vain odottamassa puhelinsoittoa. Ja voin rehellisesti sanoa, että on aika haastavaa päälle kuuskymppisenä jaksaa  työpäivä - vaikkakin etänä - jos olen klo 3 aamuyöllä joutunut menemään rauhoittelemaan muistisairasta äitiäni ja siitä sitten suoraan "sorvin ääreen". Varsinkin, kun itselläkin on jo sairauksia (kuten ap:llä). Omille lapsilleni olen sanonut, että sitten kun musta tulee samanlainen kuin isovanhemmistanne, juoskaa, lujaa ja mahdollisimman kauas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nopeasti siihen ilmoitukseen reagoidaan? Saanko jotenkin yhteyttä hänen lääkäreihinsä jotta tietäisin, mitä oikeasti on tekeillä? Saavatko he edes antta miten tietoa? En saanut hänen omasta selityksestään oikein tolkkua.

Tuo huoli-ilmoitus ei ole oikein tehokas. Etusijalla on lapset. Ja mitä se auttaa ,jos sossutäti käy kotona ja vanhus väittää, että kaikki on hyvin . Se on vain vartti ,kun se on siellä, eikä siinä näe kaikkea, ja vaikka näkisikin sitä sun tätä, mutta kun niillä on näitä sekavia vanhuksia 13 tusinassa, niin ei ne jaksa oikein viedä asioita maaliin. Ja kun eivät tiedä ,minne vanhuksen lykkäävät, kun paikat on kiven alla. Omaisen tai ystävän on pakko olla tiukka ja tomera, eikä antaa periksi.

Toinen vaihtoehto on sitten vaan unohtaa koko ongema.

En tiedä muista hyvinvointialueista, mutta täällä Vantaa-Kerava -hyvinvointilueella vanhustyön sosiaalityöntekijän tekemä palvelutarpeen arviointi kesti yli tunnin. Eli vaikka akuuttiin tilanteeseen tekisikin huoli-ilmoituksen ja joku kävisi vanhuksen luona pikaisesti tarkistamassa tilanteen, kannattaa huoli-ilmoituksen lisäksi ottaa yhteyttä vanhuksen hyvinvointialueen vanhustyön sosiaalityöntekijään. Jos itse ei pääse paikan päälle palvelutarpeen arviointiin, kannattaa kysyä, onko mahdollista osallistua esim Teamsin kautta. Nimittäin ainakin täällä sosiaalityöntekijällä oli läppäri mukanaan, kun kävi tekemässä palvelutarpeen arvioinnin. Tässä on tietysi se mutka, että jos vanhus on kuitenkin suunnilleen järjissään, ei hänen ole mikään pakko suostua palvelutarpeen arviointiin. Eli omaisen pitää jollain tavalla "myydä" idea vanhukselle. 

Riippuu varmaan lapsen iästä sekä siitä, voisiko joku vainajan lähisukulainen ja lapselle läheinen henkilö mennä lapsen kanssa, mikäli lapsi ei vielä ikänsä puolesta pysty menemään hautajaisiin yksin. 

It-alalla asiantuntijana, viime vuoden ansiotulot rapiat yli 82 000€. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan muu muka osta kotletteja valmiina?

Mä ostan. Tai siis ostin, kun niitä vielä sai.