Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin täältä palstalta saatujen neuvojen vuoksi viisaammaksi , mutta eri asia millä saan asiat jakeluun muille. Kaikki haluaa vain sulkea korvansa.
Sulla on mun nähdäkseni tässä kaksi hieman erilaista, mutta toisiinsa liittyvää ongelmaa. Ongelma yksi - jos oikein olen ymmärtänyt - on se, että sulla ei ole enää ollenkaan halua omistaa yhtään siitä talosta. Haluaisit siis pistää talon myyntiin. Ongelma kaksi on se, että millä rahalla hoidetaan vanhuksen (äitisi???) osuus talon ylläpitokuluista. Jos vanhuksen rahat eivät riitä puolen vuoden päästä enää maksamaan omaa osuuttaan, kuka tai ketkä niistä omistajista, jotka eivät halua laittaa taloa myyntiin, ottaa vanhuksen osuudenkin maksettavaksi.
Ongelman yksi kohdalla miettisin, mikä on talon realistinen myyntiarvo ja montako teitä olisi jakamassa sitä summaa. Jos summa on suurempi kuin mitä tulisi oikeuskuluja, kun hakisit yhteisomistuksen purkua tai kuolinpesän jakoa, sun ehkä kannattaisi sitten lähteä sille tielle. Tosin ne muut melko varmasti suuttuisivat sulle. Jos talolla ei ole kovin suurta arvoa eli summa, minkä tulisit em tapauksissa saamaan, olisi sellainen, että sen menettäminen olisi sulle pienempi harmi kuin mitä on edelleen olla yksi talon omistajista, olisiko sun mahdollista myydä sille ostohalukkaalle sun osuutesi ehkä vähän pienemmällä hinnalla tai yksinkertaisesti lahjoittaa osuutesi niille muille. Jos tämä olisi mahdollista, pääsisit eroon koko talosta ja muut voisivat sitten keskenään päättää, mitä talolle tekevät. Tämä tietysti vaihtoehtona siinä tapauksessa, että talolla ei ole kovin kummoista rahallista arvoa ja sun osuutesi talon ylläpitokustannuksista olisi tuohon arvoon nähden omasta mielestäsi kohtuuton.
Jos talo on jakamaton kuolinpesä, niin olette saman tapaisen ongelma edessä taas sitten, kun vanhus kuolee. Jos siis edelleen osa omistajista haluaa pitää talon yhteisomistuksessa eivätkä halua myydä sitä. Silloin tietysti voit hakea kuolinpesän jakamista, mutta samalla tavalla se saattaa suututtaa muut omistajat kuin jos talon yhteisomistuksen purkua /kuolinpesän jakamista hakisi jo nyt. Lesken asumisoikeushan on jo taloon päättynyt, koska hä on pysyvässä laitoshoidossa.
Tässä keississä on yksi, joka haluaisi , että kaikki menee kuten hän haluaa.
Minä en halua jättää jakamatta tuota. Eräs taas kuvittelee, että tämä vain olisi nyt näin ja joku voisi eli hän asustella tuolla.
Välit on jo nyt tulehtuneet niin en osaa sanoa voiko ne paremmaksi mennä.
Minulla saattaisi olla varaa lunastaa muiden osuudet, mutta se joka talosta eniten välittää, niin hänellä ei kuitenkaan ole varaa lunastukseen. Siksi hän nyt haluaisi yhteisomistuksessa pitää , jotta voi elää tätä omaa haavemaailmaa.
Voisin itse tosiaan lunastaa, tai myydä sitten talon kokonaan, mutta yksi pistää kapuloita rattaisiin.
Talo on arvotettu tässä keväällä, ja tiedän, että talolla on arvoa.
Jos välit on jo nyt tulehtuneet, suosittelen tekemään kuten ketjussa kommentoija nro 33 kirjoitti. Nyt ei tosiaan ole enää esteenä lesken oikeus asua ko talossa, koska leski on pysyvässä laitoshoidossa. Talo myyntiin, rahat jakoon ja jokainen tehköön saamallaan summalla mitä haluaa.
Juu, ilmeisesti paras ryhtyä tälle tielle. Edelleen se vain häiritsee tarvitseeko vanhuksen puolelta tähän jotain apua , koitan selvittää kyllä asian.
Lisäksi onko vinkkejä , jos nyt tämä vaikea henkilö alkaa majailla kämpässä?
Voin olla väärässäkin, mutta käsittääkseni vanhuksella ei ole asiaan mitään sanomista, jos kyse on kuolinpesän jakamisesta. Olette ilmeisesti jättäneet kuolinpesän jakamatta siksi, että leskellä on ollut taloon vielä asumisoikeus ja mitä ilmeisimmin hän myös omistaa osan talosta. Lesken asumisoikeus häneltä hävisi sillä hetkellä, kun muutti hoitokotiin. Teillä perillisillä on nyt oikeus jakaa kuolinpesä ja tarvittaessa tavalla, josta nro 33 kirjoitti, jos ette keskenänne pääse asiasta yhteissymmärrykseen. Kuten ette todennäköisesti pääse. Vanhuksen ainoa peruste sille, että kuolinpesää ei ole voitu jakaa on ollut hänen leskenoikeutensa asua siinä, ja sitä perustetta ei ole enää. Vanhus voi joko ostaa itse teidän osuutenne siitä tai sitten talo laitetaan myyntiin ja vanhus saa oman osuutensa siitä.
Tuosta yhden omistajan asumisesta talossa, joihin muillakin on omistusoikeus, en itseasiassa osaa sanoa, miten lain mukaan menee. Missään tapauksessa hän ei voi päättää, että hän muuttaa sinne asumaan ja te muut saatte käydä korkeintaan kylässä silloin, kun hänelle sopii. Jos päädytte yhdessä siihen, että okei, hän saa asua siellä, sitten luonnollisesti sovitte myös siitä, että hän maksaa jätemaksut, sähköt, lämmityksen jne. Kirjallinen sopimus ehdottomasti. Suosittelen sua soittamaan tai laittamaan netin kautta kysymystä jollekin lakitoimistolle, miten tuo asumisjuttu oikein menee.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin täältä palstalta saatujen neuvojen vuoksi viisaammaksi , mutta eri asia millä saan asiat jakeluun muille. Kaikki haluaa vain sulkea korvansa.
Sulla on mun nähdäkseni tässä kaksi hieman erilaista, mutta toisiinsa liittyvää ongelmaa. Ongelma yksi - jos oikein olen ymmärtänyt - on se, että sulla ei ole enää ollenkaan halua omistaa yhtään siitä talosta. Haluaisit siis pistää talon myyntiin. Ongelma kaksi on se, että millä rahalla hoidetaan vanhuksen (äitisi???) osuus talon ylläpitokuluista. Jos vanhuksen rahat eivät riitä puolen vuoden päästä enää maksamaan omaa osuuttaan, kuka tai ketkä niistä omistajista, jotka eivät halua laittaa taloa myyntiin, ottaa vanhuksen osuudenkin maksettavaksi.
Ongelman yksi kohdalla miettisin, mikä on talon realistinen myyntiarvo ja montako teitä olisi jakamassa sitä summaa. Jos summa on suurempi kuin mitä tulisi oikeuskuluja, kun hakisit yhteisomistuksen purkua tai kuolinpesän jakoa, sun ehkä kannattaisi sitten lähteä sille tielle. Tosin ne muut melko varmasti suuttuisivat sulle. Jos talolla ei ole kovin suurta arvoa eli summa, minkä tulisit em tapauksissa saamaan, olisi sellainen, että sen menettäminen olisi sulle pienempi harmi kuin mitä on edelleen olla yksi talon omistajista, olisiko sun mahdollista myydä sille ostohalukkaalle sun osuutesi ehkä vähän pienemmällä hinnalla tai yksinkertaisesti lahjoittaa osuutesi niille muille. Jos tämä olisi mahdollista, pääsisit eroon koko talosta ja muut voisivat sitten keskenään päättää, mitä talolle tekevät. Tämä tietysti vaihtoehtona siinä tapauksessa, että talolla ei ole kovin kummoista rahallista arvoa ja sun osuutesi talon ylläpitokustannuksista olisi tuohon arvoon nähden omasta mielestäsi kohtuuton.
Jos talo on jakamaton kuolinpesä, niin olette saman tapaisen ongelma edessä taas sitten, kun vanhus kuolee. Jos siis edelleen osa omistajista haluaa pitää talon yhteisomistuksessa eivätkä halua myydä sitä. Silloin tietysti voit hakea kuolinpesän jakamista, mutta samalla tavalla se saattaa suututtaa muut omistajat kuin jos talon yhteisomistuksen purkua /kuolinpesän jakamista hakisi jo nyt. Lesken asumisoikeushan on jo taloon päättynyt, koska hä on pysyvässä laitoshoidossa.
Tässä keississä on yksi, joka haluaisi , että kaikki menee kuten hän haluaa.
Minä en halua jättää jakamatta tuota. Eräs taas kuvittelee, että tämä vain olisi nyt näin ja joku voisi eli hän asustella tuolla.
Välit on jo nyt tulehtuneet niin en osaa sanoa voiko ne paremmaksi mennä.
Minulla saattaisi olla varaa lunastaa muiden osuudet, mutta se joka talosta eniten välittää, niin hänellä ei kuitenkaan ole varaa lunastukseen. Siksi hän nyt haluaisi yhteisomistuksessa pitää , jotta voi elää tätä omaa haavemaailmaa.
Voisin itse tosiaan lunastaa, tai myydä sitten talon kokonaan, mutta yksi pistää kapuloita rattaisiin.
Talo on arvotettu tässä keväällä, ja tiedän, että talolla on arvoa.
Jos välit on jo nyt tulehtuneet, suosittelen tekemään kuten ketjussa kommentoija nro 33 kirjoitti. Nyt ei tosiaan ole enää esteenä lesken oikeus asua ko talossa, koska leski on pysyvässä laitoshoidossa. Talo myyntiin, rahat jakoon ja jokainen tehköön saamallaan summalla mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Tulin täältä palstalta saatujen neuvojen vuoksi viisaammaksi , mutta eri asia millä saan asiat jakeluun muille. Kaikki haluaa vain sulkea korvansa.
Sulla on mun nähdäkseni tässä kaksi hieman erilaista, mutta toisiinsa liittyvää ongelmaa. Ongelma yksi - jos oikein olen ymmärtänyt - on se, että sulla ei ole enää ollenkaan halua omistaa yhtään siitä talosta. Haluaisit siis pistää talon myyntiin. Ongelma kaksi on se, että millä rahalla hoidetaan vanhuksen (äitisi???) osuus talon ylläpitokuluista. Jos vanhuksen rahat eivät riitä puolen vuoden päästä enää maksamaan omaa osuuttaan, kuka tai ketkä niistä omistajista, jotka eivät halua laittaa taloa myyntiin, ottaa vanhuksen osuudenkin maksettavaksi.
Ongelman yksi kohdalla miettisin, mikä on talon realistinen myyntiarvo ja montako teitä olisi jakamassa sitä summaa. Jos summa on suurempi kuin mitä tulisi oikeuskuluja, kun hakisit yhteisomistuksen purkua tai kuolinpesän jakoa, sun ehkä kannattaisi sitten lähteä sille tielle. Tosin ne muut melko varmasti suuttuisivat sulle. Jos talolla ei ole kovin suurta arvoa eli summa, minkä tulisit em tapauksissa saamaan, olisi sellainen, että sen menettäminen olisi sulle pienempi harmi kuin mitä on edelleen olla yksi talon omistajista, olisiko sun mahdollista myydä sille ostohalukkaalle sun osuutesi ehkä vähän pienemmällä hinnalla tai yksinkertaisesti lahjoittaa osuutesi niille muille. Jos tämä olisi mahdollista, pääsisit eroon koko talosta ja muut voisivat sitten keskenään päättää, mitä talolle tekevät. Tämä tietysti vaihtoehtona siinä tapauksessa, että talolla ei ole kovin kummoista rahallista arvoa ja sun osuutesi talon ylläpitokustannuksista olisi tuohon arvoon nähden omasta mielestäsi kohtuuton.
Jos talo on jakamaton kuolinpesä, niin olette saman tapaisen ongelma edessä taas sitten, kun vanhus kuolee. Jos siis edelleen osa omistajista haluaa pitää talon yhteisomistuksessa eivätkä halua myydä sitä. Silloin tietysti voit hakea kuolinpesän jakamista, mutta samalla tavalla se saattaa suututtaa muut omistajat kuin jos talon yhteisomistuksen purkua /kuolinpesän jakamista hakisi jo nyt. Lesken asumisoikeushan on jo taloon päättynyt, koska hä on pysyvässä laitoshoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei laadittu jotakin kirjallista sopimusta tällaisen tilanteen varalle? Joskus voi olla liian myöhäistä
Ihmiset eivät tule ajatelleeksi tai sitten eivät edes halua ajatella asiaa. Jotkut voivat kokea tuollaisten sopimusten tekemisen perinnön kärkkymiseksi. Mä tulin vasta reilu vuosi sitten maininneeksi, että olen selvitellyt edunvalvontavaltuutuksen tekemistä. Siis itse, jotta aikanaan lapsillani olisi vähän helpompaa järjestellä asioitani. Muutama päivä myöhemmin isäni soitti mulle ja kysyi, että mikä se sellanen edunvalvontavaltuutus on. Ja niin on tehty sellaiset myös isällei ja äidilleni. Me ei siskoni kanssa pyydetty heitä sellaista tekemään, mutta isä tajusi itse, että sellainen olisi varmaan hyvä olemassa heillekin. Molemmat kun ovat jo yli 90-vuotiaita ja mä vasta rapiat yli 60.
Juu hyvä saada tietoisuutta asialle. Kyllä se kannattaa olla tehtynä. moni asia on helpompaa
Mä olen isälleni sanonut myös, että kannattaa laittaa kaikki juoksevat menot menemään suoraan pankkitililtä. Eli e-laskuina kaikki ja eräpäivänä maksu. Siis yhtiövastike, kotivakuutus, sähkölaskut jne. Tämä ihan siksi, että äiti ei osaa enää näitä asioita hoitaa ja jos isälle sattuisi jotain - ihan vaikka joutuisi pidemmäksi aikaa sairaalaan - ei meidän siskoni kanssa tarvitse alkaa hakemaan heidän postilaatikostaan laskuja ja maksella niitä. Samasta syystä mulla itselläni on jo vuosia mennyt kaikki juoksevat menot suoraan pankkitililtä. Mulla on myös yksi ylimääräinen tili, jossa on 5000 € ja siihen tiliin on aikuisilla lapsillani käyttöoikeus. Se on sitä varten, että jos itse makaisin sairaalassa ja mun koirani tai kissani pitäisi viedä eläinlääkäriin, niin sillä tilillä olevilla rahoilla voi maksaa eläinlääkärikulut eikä lasteni tarvitsisi käyttää omia rahojaan ja sitten odottaa, että mä pääsen - jos edes pääsen - kotiin ja voin maksaa käyttämänsä summan heille.
Kuulostaa kyllä tosi fiksulta. Kumpa moni ymmärtäisi tälläset näkökulmat.
10,5 vuotta sitten sain vakavan sairaskohtauksen ja mua hoitaneet lääkärit eivät uskoneet, että selviäisin edes hengissä. Selvisin kuitenkin, mutta melkein 3 viikkoa makasin sairaalasängyn pohjalla. Kun pääsin sairaalasta kotiin, tuo suoraveloitus ja nykyisin siis puhutaan e-laskuista tuli ekaksi asiaksi, minkä silloin hoidin kuntoon. 3 viikkoa sairaalassa on lyhyt aika eikä siinä ajassa ehtisi mennä sähköt poikki eikä mikään edes perintään vielä, mutta tapahtunut pisti ajattelemaan, että toisinkin olisi voinut käydä.
Tottahan tuo, mutta usein tällaisissa asioissa nousee tunteet esiin. Talolla voi olla jollekin tunnearvoa ja toiselle taas ei. Esim on rakas lapsuudenkoti ja omien lasten mummola ja sen vuoksi siitä ei haluaisi luopua. Toinen taas ajattelee, että kun ei ole enää mummoa eikä vaariakaan mummolassa, niin ei se ole enää "mummola". Ja ylipäätään vaihe, jolloin oma vanhempi siirtyy pysyvästi hoivakotiin, on sekä järjellä että tunteella ajatellen erään elämänvaiheen päättymistä. Vaiheen, josta ei ole enää paluuta takaisin. Ja se, mitä on edessä, on vieläkin surullisempaa kuin tämä hetki. Ihannetilannehan olisi, että se, jolle talolla on tunnervoa, voisi ostaa talon muilta kuolinpesän osakkailta. Ap:n tilanteessa näin ei ole.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/