Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

 Ensimmäinen ulkopuolinen apu suostuttiin ottamaan vasta sitten, kun mä olin menossa polvileikkaukseen ja sanoin, että ainakaan kuukauteen, mutta todennäköisestä kahteen kuukauteen, en voi tulla avuksi. Eli kuten moni muukin on jo sanonut: niin kauan, kun itse auttaa, vanhukset eivät suostu ottamaan ulkopuolista apua vastaan. 

Sen jälkeen, kun on kuukausi-kaksi mennyt, sano vanhemmillesi, että toipuminen ei sujunut ihan hyvin ja et pysty siivoamaan heillä.

Tuo ulkopuolinen apu oli aikoinaan ruuan tilaaminen kotiinkuljetuksella ja isäni totesi palvelun olevan niin loistava, ettei sen jälkeen enää edes pyytänyt mua hoitamaan kauppa-asioitaan. Sai ostoksensa juuri sinä päivänä kuin halusi eikä sen mukaan, miten mä toisin hänelle ostoksensa. Siivouksen osalta ei vielä ole tullut ulkopuolisen avun tarvetta, mutta en mä ala heillä käymään siivoamassa, koska vähän itsekin suunnittelen jo siivouspalvelun ostamista. Siskoni oli aiemmin heille aina autokuskina, mutta nyt oli muutama kerta niin, että siskoni oli joko töissä tai mökillä, kun isä tarvitsi kyytiä. Meni taksilla ja totesikin, että rollaattori mahtuu paljon paremmin taksin kyytiin kuin siskoni auton takakonttiin. Ja nyt sitten kulkee taksilla, kun pitää käydä lääkärissä tms. 

Kohta12 kirjoitti:

Olen itse lähenemässä eläkeikää ja samalla lähenee se aika, jolloin pitää päästää vieraita ihmisiä kotiini. Tiedän jo nyt, että kun kiikun naisena lattian ja katon välillä puhdistamassa ilmansuodatinta tai otan vesimittarilukemaan katosta, vaarannan oman terveyteni. Oli paljon helpompaa sanoa taloyhtiön puheenjohtajalle, että kyllä minä pärjään ihan itse. Kysymys on enemmänkin siitä, että kun on valinnut tietyn asumismuodon, siihen liittyy itsenäistä toimimista ja avun vastaanotto ei ole mitenkään helppoa. Mieluummin vaihdan asumismuodon suoraan toiseen kuin otan mitään vastaan nykyiseen asumismuotoon. Ja nuo palvelut ovat kalliita. Senkö takia olen tehnyt yli 40 vuotta töitä, että joudun itse maksamaan kaikista palveluista. Kyllä lapsiperheet saavat palveluita ihan ilmaiseksi.

En ole koskaan asunut omakotitalossa. Yksi suuri syy siihen on, että en halua tehdä kaikkea itse. Ei omakotitalossa tietysti tarvitsisikaan vaan voisi palkata ammattilaisen. Olen jo yli 30 vuotta asunut samassa isossa rivitaloyhtiössä eli muutin tänne 31-vuotiaana. Mulle on ihan ok, että huoltoyhtiö käy tekemässä monet asiat. Alussa meillä oli niin, että ilmanvaihtokoneen puhdistus ja suodattimien vaihto oli asukkaan tehtävä, mutta kun taloyhtiössä asukkaissa on yhä enemmän ikäihmisiä, päädyttiin teettämään sekin homma ammattilaisella. En ole kokenut asiaa ongelmaksi, koska teen etätöitä. Muuten olisikin vähän säätämistä, kun pitäisi tietää aika tarkalleen, minä päivänä on otettava töistä vapaata, jotta olen kotona huoltomiesten saapuessa. Koirani kun ei päästäisi heitä sisään. Juuri tällä hetkellä kunnostetaan asuntojen välisiä piha-aitoja ja paljon mieluummin annan senkin homman jonkun nuoren ja reippaan ammattilaisen tehtäväksi kuin keikkuisin tikkailla itse. Mutta kannattaa valita sellainen asumismuoto, joka itselle sopii parhaiten. Mulle sopii se, että ammattilaiset hoitaa kaikki tällaiset asiat eikä mun tarvitse vaarantaa omaa terveyttäni tai henkeäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna tuli uusi hyvinvointialue ja moni kunta ja kaupunki ei myönnä enää eläkeläiselle palveluseteliä kodin siivouksen ostoon.

https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000009278732.html

Olen mieheni kanssa molemmat työssäkäyviä ja meillä olisi mahdollisuus kustantaa appivanhemmilla kerran kuussa kunnon suursiivous tai vaihtoehtoisesti siivous 2vko välein. Pääsisimme itse helpommalla, kun ei jaksa enää työviikon jälkeen lähteä vkl siivoamaan koko ajan toisten kotia, mutta OSTETTUA APUA EI HUOLITA! Puhelut tännepäin sen sijaan on YHTÄ SYYLLISTÄMISTÄ.

Mä ymmärrä hyvin tuon. Sen lisäksi, että vanhukset saavat kotinsa siistiksi, he saavat samalla tavata teitä. Ei sen ulkopuolisen siivoojan kanssa voi rupatella samanlaisia juttuja kuin voi sun ja puolisosi kanssa. Kyse ei ole pelkästään siivoamisesta vaan myös seurasta, jota vanhukset saa "kaupan päälliseksi", kun sinä ja miehesi käytte heidän luonaan siivoamassa. 

Meillä alkoi avun tarve pienistä jutuista ja niitä oli harvoin. Oli ihan ok käydä vanhuksia auttelemassa. Vähitellen avun tarve lisääntyi ja niitä tuli useammin. Ensimmäinen ulkopuolinen apu suostuttiin ottamaan vasta sitten, kun mä olin menossa polvileikkaukseen ja sanoin, että ainakaan kuukauteen, mutta todennäköisestä kahteen kuukauteen, en voi tulla avuksi. Eli kuten moni muukin on jo sanonut: niin kauan, kun itse auttaa, vanhukset eivät suostu ottamaan ulkopuolista apua vastaan. 

Ei ole ikärajaa. Yleensä noihin muutetaan sitten, kun ei kotona tunne enää pärjäävänsä. Esim Saga-palvelutaloon halutessa täytetään asuntohakemus ja sitten, jos on vapaita asuntoja, saa vuokrattua sieltä asunnon. Muutto noihin tapahtuu kuten mikä tahansa muutto. Pienituloinen saattaa saada yhteiskunnalta tukea muuttoonsa, mutta sossu ei kuitenkaan järjestä muuttoa (esim tavaroiden pakkaaminen, tarpeettoman irtaimiston myyminen tai hävittämien jne) ja lisäksi vuokraansa asumistukea. 

Hoivakodit on sitten toinen juttu ja niihin pääsee vasta sitten, kun kotihoidon varassakaan ei enää pärjää. Ja silloinkin joutuu usein odottamaan valitettavan pitkäänkin, koska paikkoja ei ole riittävästi kaikille tarvitsijoille. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin täältä palstalta saatujen neuvojen vuoksi viisaammaksi , mutta eri asia millä saan asiat jakeluun muille. Kaikki haluaa vain sulkea korvansa.

Sulla on mun nähdäkseni tässä kaksi hieman erilaista, mutta toisiinsa liittyvää ongelmaa. Ongelma yksi - jos oikein olen ymmärtänyt - on se, että sulla ei ole enää ollenkaan halua omistaa yhtään siitä talosta. Haluaisit siis pistää talon myyntiin. Ongelma kaksi on se, että millä rahalla hoidetaan vanhuksen (äitisi???) osuus talon ylläpitokuluista. Jos vanhuksen rahat eivät riitä puolen vuoden päästä enää maksamaan omaa osuuttaan, kuka tai ketkä niistä omistajista, jotka eivät halua laittaa taloa myyntiin, ottaa vanhuksen osuudenkin maksettavaksi. 

Ongelman yksi kohdalla miettisin, mikä on talon realistinen myyntiarvo ja montako teitä olisi jakamassa sitä summaa. Jos summa on suurempi kuin mitä tulisi oikeuskuluja, kun hakisit yhteisomistuksen purkua tai kuolinpesän jakoa, sun ehkä kannattaisi sitten lähteä sille tielle. Tosin ne muut melko varmasti suuttuisivat sulle. Jos talolla ei ole kovin suurta arvoa eli summa, minkä tulisit em tapauksissa saamaan,  olisi sellainen, että sen menettäminen olisi sulle pienempi harmi kuin mitä on edelleen olla yksi talon omistajista, olisiko sun mahdollista myydä sille ostohalukkaalle sun osuutesi ehkä vähän pienemmällä hinnalla tai yksinkertaisesti lahjoittaa osuutesi niille muille. Jos tämä olisi mahdollista, pääsisit eroon koko talosta ja muut voisivat sitten keskenään päättää, mitä talolle tekevät. Tämä tietysti vaihtoehtona siinä tapauksessa, että talolla ei ole kovin kummoista rahallista arvoa ja sun osuutesi talon ylläpitokustannuksista olisi tuohon arvoon nähden omasta mielestäsi kohtuuton. 

Jos talo on jakamaton kuolinpesä, niin olette saman tapaisen ongelma edessä taas sitten, kun vanhus kuolee. Jos siis edelleen osa omistajista haluaa pitää talon yhteisomistuksessa eivätkä halua myydä sitä. Silloin tietysti voit hakea kuolinpesän jakamista, mutta samalla tavalla se saattaa suututtaa muut omistajat kuin jos talon yhteisomistuksen purkua /kuolinpesän jakamista hakisi jo nyt. Lesken asumisoikeushan on jo taloon päättynyt, koska hä on pysyvässä laitoshoidossa. 

Tässä keississä on yksi, joka haluaisi , että kaikki menee kuten hän haluaa.

Minä en halua jättää jakamatta tuota. Eräs taas kuvittelee, että tämä vain olisi nyt näin ja joku voisi eli hän asustella tuolla.

Välit on jo nyt tulehtuneet niin en osaa sanoa voiko ne paremmaksi mennä.

Minulla saattaisi olla varaa lunastaa muiden osuudet, mutta se joka talosta eniten välittää, niin hänellä ei kuitenkaan ole varaa lunastukseen. Siksi hän nyt haluaisi yhteisomistuksessa pitää , jotta voi elää tätä omaa haavemaailmaa.

Voisin itse tosiaan lunastaa, tai myydä sitten talon kokonaan, mutta yksi pistää kapuloita rattaisiin.

Talo on arvotettu tässä keväällä, ja tiedän, että talolla on arvoa.

Jos välit on jo nyt tulehtuneet, suosittelen tekemään kuten ketjussa kommentoija nro 33 kirjoitti. Nyt ei tosiaan ole enää esteenä lesken oikeus asua ko talossa, koska leski on pysyvässä laitoshoidossa. Talo myyntiin, rahat jakoon ja jokainen tehköön saamallaan summalla mitä haluaa. 

Juu, ilmeisesti paras ryhtyä tälle tielle. Edelleen se vain häiritsee tarvitseeko vanhuksen puolelta tähän jotain apua , koitan selvittää kyllä asian.

Lisäksi onko vinkkejä , jos nyt tämä vaikea henkilö alkaa majailla kämpässä?

Voin olla väärässäkin, mutta käsittääkseni vanhuksella ei ole asiaan mitään sanomista, jos kyse on kuolinpesän jakamisesta. Olette ilmeisesti jättäneet kuolinpesän jakamatta siksi, että leskellä on ollut taloon vielä asumisoikeus ja mitä ilmeisimmin hän myös omistaa osan talosta. Lesken asumisoikeus häneltä hävisi sillä hetkellä, kun muutti hoitokotiin. Teillä perillisillä on nyt oikeus jakaa kuolinpesä ja tarvittaessa tavalla, josta nro 33 kirjoitti, jos ette keskenänne pääse asiasta yhteissymmärrykseen. Kuten ette todennäköisesti pääse. Vanhuksen ainoa peruste sille, että kuolinpesää ei ole voitu jakaa on ollut hänen leskenoikeutensa asua siinä, ja sitä perustetta ei ole enää. Vanhus voi joko ostaa itse teidän osuutenne siitä tai sitten talo laitetaan myyntiin ja vanhus saa oman osuutensa siitä. 

Tuosta yhden omistajan asumisesta talossa, joihin muillakin on omistusoikeus, en itseasiassa osaa sanoa, miten lain mukaan menee. Missään tapauksessa hän ei voi päättää, että hän muuttaa sinne asumaan ja te muut saatte käydä korkeintaan kylässä silloin, kun hänelle sopii. Jos päädytte yhdessä siihen, että okei, hän saa asua siellä, sitten luonnollisesti sovitte myös siitä, että hän maksaa jätemaksut, sähköt, lämmityksen jne. Kirjallinen sopimus ehdottomasti. Suosittelen sua soittamaan tai laittamaan netin kautta kysymystä jollekin lakitoimistolle, miten tuo asumisjuttu oikein menee. 

Eikö muka leskellä ole oikeutta asua talossa ilman , että kuolinpesä on jätetty jakamatta?

On tietenkin, mutta usein kuolinpesä jätetään jakamatta nimeonomaan lesken asumisoikeuden vuoksi, koska eihän kukaan silloin tee yhtään mitään sillä osuudellaan talosta/asunnosta, jolle ei itse voi tehdä yhtään mitään. Ei myydä, ei muuttaa siihen itse asumaan, ei ottaa siihen vuokralaista tms. Vasta sitten, kun leskikin on kuollut tai muuttanut pysyvästi pois, omaisuudelle voi tehdä jotain.