Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mistä niitä kavereita sitten saa jos ihmisten asenne on tuo ettei edes haluta olla kenenkään kaveri?
Olen saanut niitä jo riittävästi lapsuudessa ja opiskeluissa. En tarvitse tai halua tällä hetkellä enempää.
Ap
Niin sulla on mutta mulla ei ole yhtään kaveria.
Sun pitää koittaa tutustua sellaisiin, joilla ei ole vielä riittävästi ystäviä. Jotkut ei tunnu ymmärtävän, että ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen menee aikaa. Sen kaiken ajan lisäksi, mikä menee työssäkäyntiin, kotihommiin, perheeseen, harrastuksiin, sukulaisuussuhteisiin jne. Ja nukkuakin pitäisi jossain välissä. Kuinka monelle ystävälle riittää aikaa riippuu ihan ihmisestä. Jollain saattaa riittää aika kymmenellekin, toisella taas vain yhdelle tai kahdelle. Kun on itselle sopiva määrä ystäviä, ei pode jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole ehtinyt viestittää/soittaa/tavata jotain ystävistään.
No niinhän minä olen yrittänytkin mutta en kelpaa kenenkään kaveriksi.
Siis jos sellainen, joka kaipaisi lisää kavereita, ei kelpuuta sua kaverikseen, syy on jokin muu kuin se, että toisella on jo riittävästi kavereita. Eli syy on jokin muu kuin mikä ketjun aloittajalla eli että hänellä aika riittää juuri ja juuri vanhojen ystävyyssuhteiden hoitamiseen.
Eli vika on siis aina siinä yksinäisessä.
Ystävyyssuhde on aina kahden ihmisen välinen ihmissuhde. Niillä kahdella pitää olla jotain sellaista yhteistä, minkä pohjalta ensinnäkin tutustuminen toisiinsa jatkuu ja ajan myötä suhde voi syventyä. Jos tällaista yhteistä ei ole, ei yleensä edes tutustuminen jatku. Ja jos tutustuminen ei jatku, ei siitä voi tietenkään seurata ystävystymistäkään. Pitää olla siis jokin syy, miksi kumpikin haluaa uudestaan ja uudestaan olla toisiinsa yhteydessä ja tavata toisiaan. Mitä useampi tällainen syy on, sitä todennäköisemmin tutustumisesta seuraa ajan myötä myös ystävyys.
Swoman kirjoitti:
Kaikki sairaudet, jotka vaiḱuttavat voimakkaasti huonontavasti elämisen laatuun.
Pitäisi varmaan olla vakavan sairauden yläpuolella sitten vielä kuolettava sairaus, jossa vain odotellaan kuolemaa.
Ehkä jotenkin näin. Joissain sairauksissa on myös erilaisia asteita eli on yksilöllistä, eteneekö sairaus hitaasti vai nopeasti. Mä olen sairastanut nivelreumaa jo pian 30 vuotta, mutta koska edelleen pärjään tämän sairauden kanssa, en pidä - omalla kohdallani - tätä vakavana sairautena. Jos reumani olisi edennyt nopeasti ja olisin ollut jo 5-10 vuotta diagnoosin jälkeen pyörätuolissa, sitten olisin pitänyt.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mistä niitä kavereita sitten saa jos ihmisten asenne on tuo ettei edes haluta olla kenenkään kaveri?
Olen saanut niitä jo riittävästi lapsuudessa ja opiskeluissa. En tarvitse tai halua tällä hetkellä enempää.
Ap
Niin sulla on mutta mulla ei ole yhtään kaveria.
Sun pitää koittaa tutustua sellaisiin, joilla ei ole vielä riittävästi ystäviä. Jotkut ei tunnu ymmärtävän, että ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen menee aikaa. Sen kaiken ajan lisäksi, mikä menee työssäkäyntiin, kotihommiin, perheeseen, harrastuksiin, sukulaisuussuhteisiin jne. Ja nukkuakin pitäisi jossain välissä. Kuinka monelle ystävälle riittää aikaa riippuu ihan ihmisestä. Jollain saattaa riittää aika kymmenellekin, toisella taas vain yhdelle tai kahdelle. Kun on itselle sopiva määrä ystäviä, ei pode jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole ehtinyt viestittää/soittaa/tavata jotain ystävistään.
No niinhän minä olen yrittänytkin mutta en kelpaa kenenkään kaveriksi.
Siis jos sellainen, joka kaipaisi lisää kavereita, ei kelpuuta sua kaverikseen, syy on jokin muu kuin se, että toisella on jo riittävästi kavereita. Eli syy on jokin muu kuin mikä ketjun aloittajalla eli että hänellä aika riittää juuri ja juuri vanhojen ystävyyssuhteiden hoitamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mistä niitä kavereita sitten saa jos ihmisten asenne on tuo ettei edes haluta olla kenenkään kaveri?
Olen saanut niitä jo riittävästi lapsuudessa ja opiskeluissa. En tarvitse tai halua tällä hetkellä enempää.
Ap
Niin sulla on mutta mulla ei ole yhtään kaveria.
Sun pitää koittaa tutustua sellaisiin, joilla ei ole vielä riittävästi ystäviä. Jotkut ei tunnu ymmärtävän, että ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen menee aikaa. Sen kaiken ajan lisäksi, mikä menee työssäkäyntiin, kotihommiin, perheeseen, harrastuksiin, sukulaisuussuhteisiin jne. Ja nukkuakin pitäisi jossain välissä. Kuinka monelle ystävälle riittää aikaa riippuu ihan ihmisestä. Jollain saattaa riittää aika kymmenellekin, toisella taas vain yhdelle tai kahdelle. Kun on itselle sopiva määrä ystäviä, ei pode jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole ehtinyt viestittää/soittaa/tavata jotain ystävistään.
Repesin tälle :D Mulle tuli vanhusten ulkoiluttamisesta mielikuva, miten tämänkin lähiön paikallisen kuppilan "Kake" ja "Reiska" käyvät hakemassa pari mummoa tai pappaa lähellä olevasta palvelutalosta ja menevät mummon ja papan kanssa paikalliseen päiväkaljalle. Voisi tosin olla ihan hauskaa vaihtelua mummoille ja papoille.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/