Reipas ja tunnollinen lammas

Mä olen tavallaan samaa mieltä.  Nyt,  kun en ole yli puoleen vuoteen ollut enää työelämässä enkä koskaan tule enää menemäänkään,  niin ainakin ajantaju on jossain määrin kadonnut.  Samoin viikonpäivät,  koska ei ole mitään merkitystä,  onko sunnuntai vai tiistai.  Tai ajan merkitys.  On aivan sama,  heräänkö klo 3, klo 8, klo 12 vai klo 14. Mutta siis kyllähän aika kuluu riippumatta siitä,  onko kelloa vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai rasittavat ihmiset pitää poistaa viemästä energiaa. 

Tulevat sitten takaisin, kun ovat oppineet olemaan.

Tervettä järkeä on lupa käyttää. Se ei ole itsekkyyttä.

Et taida ymmärtää mitä vikaa on ihmisen dumppaamisessa.

Ohis, mutta mitä vikaa on ihmisten dumppaamisessa? Jos joku ei halua olla kanssani, se on ok. Saa pistää välit poikki. Samoin minulla on oikeus pistää välit poikki kuormittavaan ihmiseen. En ymmärrä, mikä siinä on ongelma? Kärsi, kärsi niin kirkkaamman kruunun saat, vai?

Mä ihmettelen myös sitä, miksi joku haluaisi väkisin olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa,  joka taas ei halua olla tekemisissä.  Tottakai jossain työpaikalla tms on tultava toimeen kaikkien kanssa,  mutta ei vapaa-ajalla.  

Luulisin, että se "dumpatuksi" tullut useimmiten uskoo, että kyseessä on jokin väärinkäsitys, jonka voi selvittää.

Tältä palstalta saa lukea paljon sellaisista tapauksista, että jotain tyyppiä on siedetty pitkään "kaverina", vaikkei hänestä ole oikeasti edes pidetty. Sitten lopulta jokin pieni konfliktitilanne katkaisee kamelin selän ja antaa tilaisuuden katkoa välit dramaattisesti. Mikä helpotus! Pääsi siitäkin riippakivestä.

Väitän, että tällainen on keskivertoihmiselle aika vaikea ymmärtää. Ensimmäisenä tulee mieleen epäuskoisuus: miksi ihmeessä olisit viettänyt kanssani aikaa, jopa vuosikausia, jos et ikinä edes pitänyt seurastani?

Varsinkin vikassa kappaleessasi hyvä pointti.  Monesti kuitenkin sellaisen ihmisen kanssa ei alunperinkään aleta viettämään aikaa, jonka seurassa ei ole koskaan viihtynyt tai josta ei ole koskaan pitänyt.  Ihmiset kuitenkin muuttuvat.  Lisäksi monet ihmissuhteen alkuvaiheessa näyttävät itsestään ne parhaat puolensa.  Tämä on ihan normaalia.  Olipa kyse parisuhteesta tai kaverisuhteesta.  Jossain vaiheessa sitten alkaa ne huonommat puoletkin tulla esiin, kun ihminen haluaa olla oma itsensä eikä vain paras versio itsestään.  Ja tämäkin on ihan normaalia. 

Mä tutustun helposti uusiin ihmisiin,  mutta yhtä poikkeusta lukuunottamatta aikuisiällä ystävyyden syntymiseen mulla on mennyt kauan.  Haluan tutustua rauhassa ja nähdä toisesta muutakin kuin vain sen parhaan version.  Tietenkin ihmisellä saa olla huonojakin puolia... eihän kukaan ole täydellinen... mutta mitä ne huonot puolet ovat,  on ainakin mulle merkityksellisiä. Esimerkiksi rahan lainaaminen tai muu nk lokkeilu on mulle ehdoton ei. Samoin se,  että toinen yrittää alkaa käännyttää mua johonkin omaan ideologiaansa.  Mulle on ihan ok,  että joistain asioista ollaan eri mieltä,  kunhan toinen ei yritä saada mua olemaan samaa mieltä.  Tähän edelliseen vielä se,  jos henkilö ottaa sen saman asian uudestaan ja uudestaan esille,  vaikka asia on käsitelty jo. 

Järjestöiltä leikkaaminen tietysti lisää työttömyyttä,  mutta työttömyyspäiväraha on kuitenkin pienempi kuin järjestöissä töissä olevan palkka. Tuleehan siitä valtiolle säästöä.  

Onneksi olkoon!

Nuorille miehille seurustelu tarkoittaa seksiä. Toisaalta nämä samat miehet haluaisivat vaimokseen naisen,  jolla ei ole ollut vielä aiempia seksisuhteita.  Nuoret miehet ovat nykyisin konservatiivisempia kuin joskus kasarilla tai ysärillä.  Eikö siis ole pelkästään hyvä,  että naiset alkavat seurustella vasta sitten,  kun on aika vakiintua?