Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Sama on muissakin pankeissa. Nordeassa kytätään sitäkin paljonko on rahaa tilillä ja sitten kysytään mitä aikoo sillä rahalla tehdä. 

Osuuspankissa ihan sama.  Kun äitini kuoli ja sain perintörahat tilille,  niin jo alkoi Osuuspankista tulla soittoja. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen tuntia jonotin puhelimessa "terveydenhoitoyksikköön", kyllä asiani sitten etenikin. Minulle soitettiin ja viikolla tulossa  lisäksi puhelu lääkäriltä.

Mä odottelen puhelua isän lääkäriltä.  Soittaa joko tänään tai keskiviikkona. Yksityislääkäri,  niin ei aavistustakaan,  kuinka myöhään illalla vielä saattaa soittaa.  Tuskin kuitenkaan enää klo 20 jälkeen.  En ole tottunut kantamaan kännykkää mukanani joka paikkaan,  mutta nyt pitää.  

Otitko kuitenkin hoitaaksesi vaikka halusit pysyä ulkona? Muistan kertoneeni isäsuhteestani viimeeksi. Vaikeaa ja haikeaa loppuun asti. N55

Otin hoitaakseni tämän asian eli että lääkäri soittaa mulle.  En ollut mukana siellä vastaanotolla ja olenkin tässä itsekseni naureskellut,  miten siskoni tekee taas ihan turhaa työtä. Kun soitin lääkärin puhelun jälkeen siskolleni,  niin hän on nyt horissut ja touhunnut ihan muuta kuin mitä olisi pitänyt.  Hetken aikaa harkitsin,  että olisin sanonut siskolleni,  että no jos olisit vaivautunut olemaan äidin asioiden hoitamisessa yhdessä ainoassa asiassa mukana,  niin kokemuksesta olisit tiennyt,  että tämä asia hoidetaan ihan samalla tavalla nyt isän kohdalla.  Mutta pidin mölyt mahassani.  Enkä todellakaan aio hoitaa asiaa nyt siskoni puolesta. Meill  on sopimus,  että kun minä huolehdin äidin asiat,  siskoni hoitaa isän asiat.  Sinänsä olen ihan tyytyväinen,  että lääkäri soitti mulle ja nyt tiedän  tilanteen suoraan enkä nk rikkinäisen puhelimen kautta. 

Ensikäden tieto on tietenkin parempi, jos haluaa olla tietoinen missä mennään. Ehkä se sopii kaltaisellesi reippaalle ja tunnolliselle (ei totisesti sanottuna)? Itse valitsen sen etten halua tietää mitään. Päästin irti jo etukäteen. Nähtäväksi jää onnistuiko irtipäästäminen, vai surenko silti kun aika koittaa. N55

Ymmärrän hyvin,  mitä tarkoitat.  

Mä kyllä todennäköisesti suren omalla tavallani,  kun isä kuolee.  Mutta mä en tule olemaan se,  joka isän luona vimeisinä päivinään laukkaa. Mä laukkasin äidin luona.  Jos mun siskonikaan ei halua olla,  niin sitten siskoni tuupatkoon isän jonnekin laitokseen.  Ja jos kysyy mun mielipidettä,  niin vastaan vaan,  että tee kuten parhaaksi katsot.  

Vanha ihminen voi mennä huonoon kuntoon nopeastikin,  mutta jopa se lääkäri oli hämmästynyt,  kun isä painaa enää 45 kg. Sanoi mulle ihan suoraan,  että kannattaa alkaa henkisesti varautua.  Siskoni joutuu nyt miettimään,  miten järjestää isän asiat niin,  että sisko itse voi viettää paljon aikaa 300 km päässä mökillään.  Nyt siellä mökillä alkaa vielä kaikki keväthomnat. Noh, Lammas ei ole tällä kertaa ratkaisu siskoni ongelmiin.  Äidin kohdalla olin. 

Sinulla on vielä tuo käytännön ja konkreettisen toiminnan yhtälö siskosi kanssa jota minulla ei tule olemaan. Toivon että siskosi ei pakene maantieteellisesti jolloin olettaa että sinä hoidat loput. Henkinen prosessi itselläni. Vaikka kokisinkin surua niin uskon että helpotusta tunnen myös. Poistuu ehkä tunne mahdollisuudesta kun se on sitten lopullisesti mahdotonta. Olkoon voima kanssamme. N55 

Olkoon voima kanssamme!

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole luonnollisempaa kuin vanhan ihmisen kuolema.

Oma isäni sai armollisen nopean lähdön yli 9kymppisenä, äitiparka joutuu täysin muistinsa menettäneenä mutta fyysisesti hyväkuntoisena jatkamaan kohta satavuotiaana.

Olen tullut siihen tulokseen että turha elää liian terveellisesti!

LH

Mä olen tästä täysin samaa mieltä. Ihanteellisinta olisi vaan mennä illalla nukkumaan ja aamulla ei enää heräisi.  Tai vaikka niin,  että aortta repeäisi ja ehtisi ehkä minuutin tai kaksi ihmetellä, mitä oikein on tapahtumassa, ja sitten kaikki olisi ohi.  Mutta se ei ole kiva,  jos päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia joutuu olemaan muiden armoilla. Tai kuten se yksi hoivakodissa ollut vanhus,  joka oli hädissään painanut 11 kertaa hälytynappia eikä kukaan ollut tullut.  Mä olen jo kerran käynyt "kättelemässä Kuolemaa", joten mua ei pelota.  Kovat kivut kyllä,  jos ne kestää pidempään kuin 2 vuorokautta. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen tuntia jonotin puhelimessa "terveydenhoitoyksikköön", kyllä asiani sitten etenikin. Minulle soitettiin ja viikolla tulossa  lisäksi puhelu lääkäriltä.

Mä odottelen puhelua isän lääkäriltä.  Soittaa joko tänään tai keskiviikkona. Yksityislääkäri,  niin ei aavistustakaan,  kuinka myöhään illalla vielä saattaa soittaa.  Tuskin kuitenkaan enää klo 20 jälkeen.  En ole tottunut kantamaan kännykkää mukanani joka paikkaan,  mutta nyt pitää.  

Otitko kuitenkin hoitaaksesi vaikka halusit pysyä ulkona? Muistan kertoneeni isäsuhteestani viimeeksi. Vaikeaa ja haikeaa loppuun asti. N55

Otin hoitaakseni tämän asian eli että lääkäri soittaa mulle.  En ollut mukana siellä vastaanotolla ja olenkin tässä itsekseni naureskellut,  miten siskoni tekee taas ihan turhaa työtä. Kun soitin lääkärin puhelun jälkeen siskolleni,  niin hän on nyt horissut ja touhunnut ihan muuta kuin mitä olisi pitänyt.  Hetken aikaa harkitsin,  että olisin sanonut siskolleni,  että no jos olisit vaivautunut olemaan äidin asioiden hoitamisessa yhdessä ainoassa asiassa mukana,  niin kokemuksesta olisit tiennyt,  että tämä asia hoidetaan ihan samalla tavalla nyt isän kohdalla.  Mutta pidin mölyt mahassani.  Enkä todellakaan aio hoitaa asiaa nyt siskoni puolesta. Meill  on sopimus,  että kun minä huolehdin äidin asiat,  siskoni hoitaa isän asiat.  Sinänsä olen ihan tyytyväinen,  että lääkäri soitti mulle ja nyt tiedän  tilanteen suoraan enkä nk rikkinäisen puhelimen kautta. 

Ensikäden tieto on tietenkin parempi, jos haluaa olla tietoinen missä mennään. Ehkä se sopii kaltaisellesi reippaalle ja tunnolliselle (ei totisesti sanottuna)? Itse valitsen sen etten halua tietää mitään. Päästin irti jo etukäteen. Nähtäväksi jää onnistuiko irtipäästäminen, vai surenko silti kun aika koittaa. N55

Ymmärrän hyvin,  mitä tarkoitat.  

Mä kyllä todennäköisesti suren omalla tavallani,  kun isä kuolee.  Mutta mä en tule olemaan se,  joka isän luona vimeisinä päivinään laukkaa. Mä laukkasin äidin luona.  Jos mun siskonikaan ei halua olla,  niin sitten siskoni tuupatkoon isän jonnekin laitokseen.  Ja jos kysyy mun mielipidettä,  niin vastaan vaan,  että tee kuten parhaaksi katsot.  

Vanha ihminen voi mennä huonoon kuntoon nopeastikin,  mutta jopa se lääkäri oli hämmästynyt,  kun isä painaa enää 45 kg. Sanoi mulle ihan suoraan,  että kannattaa alkaa henkisesti varautua.  Siskoni joutuu nyt miettimään,  miten järjestää isän asiat niin,  että sisko itse voi viettää paljon aikaa 300 km päässä mökillään.  Nyt siellä mökillä alkaa vielä kaikki keväthomnat. Noh, Lammas ei ole tällä kertaa ratkaisu siskoni ongelmiin.  Äidin kohdalla olin. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen tuntia jonotin puhelimessa "terveydenhoitoyksikköön", kyllä asiani sitten etenikin. Minulle soitettiin ja viikolla tulossa  lisäksi puhelu lääkäriltä.

Mä odottelen puhelua isän lääkäriltä.  Soittaa joko tänään tai keskiviikkona. Yksityislääkäri,  niin ei aavistustakaan,  kuinka myöhään illalla vielä saattaa soittaa.  Tuskin kuitenkaan enää klo 20 jälkeen.  En ole tottunut kantamaan kännykkää mukanani joka paikkaan,  mutta nyt pitää.  

Otitko kuitenkin hoitaaksesi vaikka halusit pysyä ulkona? Muistan kertoneeni isäsuhteestani viimeeksi. Vaikeaa ja haikeaa loppuun asti. N55

Otin hoitaakseni tämän asian eli että lääkäri soittaa mulle.  En ollut mukana siellä vastaanotolla ja olenkin tässä itsekseni naureskellut,  miten siskoni tekee taas ihan turhaa työtä. Kun soitin lääkärin puhelun jälkeen siskolleni,  niin hän on nyt horissut ja touhunnut ihan muuta kuin mitä olisi pitänyt.  Hetken aikaa harkitsin,  että olisin sanonut siskolleni,  että no jos olisit vaivautunut olemaan äidin asioiden hoitamisessa yhdessä ainoassa asiassa mukana,  niin kokemuksesta olisit tiennyt,  että tämä asia hoidetaan ihan samalla tavalla nyt isän kohdalla.  Mutta pidin mölyt mahassani.  Enkä todellakaan aio hoitaa asiaa nyt siskoni puolesta. Meill  on sopimus,  että kun minä huolehdin äidin asiat,  siskoni hoitaa isän asiat.  Sinänsä olen ihan tyytyväinen,  että lääkäri soitti mulle ja nyt tiedän  tilanteen suoraan enkä nk rikkinäisen puhelimen kautta.