Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Cos voisi perustaa uuden liikkeen Triplaan tai Selloon.

tuskin auttaisi asiaanvai mobestiko sinä asioit siellä?

Kauppakeskuksissa tulee asioita useammin kuin keskustassa. Nuo mainitut on omien reittien varrella, varmaan monen muunkin.

HSL:n reittiuudistus sekä tavoite ohjata kaikki joukkoliikenne raiteiden varteen aiheutti sen, että päästäkseni Helsingin keskustaan mun pitää ensin mennä joko Selloon tai Myyrmanniin. Kun OLEN  JO Sellossa tai Myyrmannissa, miksi ihmeessä jatkaisin siitä enää Helsingin keskustaan?

Koska persoonattomat kauppakeskukset ovat tosi tylsiä? Olet nähnyt yhden niin olet nähnyt kaikki.

Tämä pitää paikkansa. Sen takia menenkin yleensä joko Selloon tai Myyrmanniin. En lähde Kamppiin tai Kluuviin enkä edes Triplaan tai Rediin. Jos jotain tuotetta ei saa kauppakeskuksesta, sen saa kuitenkin tilattua netistä. 

Keskustan idea ei olekaan se ostaminen vaan se että niiden kauppojen ulkopuolella on se elävä ja muuttuva kaupunki jossa voi kohdata ja löytää jotain mitä kauppakeskuksessa ei ole. Samalla reissulla saat ostokset ja sitten sen muun jota kaupunkin voi tarjota.

Mitä se "muu" nykypäivänä on? Ja kauppakeskuksesta kuitenkin käydään ostamassa päivittäistavarat yms, koska ei niitä viitsi julkisilla raahata Helsingin keskustasta kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Cos voisi perustaa uuden liikkeen Triplaan tai Selloon.

tuskin auttaisi asiaanvai mobestiko sinä asioit siellä?

Kauppakeskuksissa tulee asioita useammin kuin keskustassa. Nuo mainitut on omien reittien varrella, varmaan monen muunkin.

HSL:n reittiuudistus sekä tavoite ohjata kaikki joukkoliikenne raiteiden varteen aiheutti sen, että päästäkseni Helsingin keskustaan mun pitää ensin mennä joko Selloon tai Myyrmanniin. Kun OLEN  JO Sellossa tai Myyrmannissa, miksi ihmeessä jatkaisin siitä enää Helsingin keskustaan?

Koska persoonattomat kauppakeskukset ovat tosi tylsiä? Olet nähnyt yhden niin olet nähnyt kaikki.

Tämä pitää paikkansa. Sen takia menenkin yleensä joko Selloon tai Myyrmanniin. En lähde Kamppiin tai Kluuviin enkä edes Triplaan tai Rediin. Jos jotain tuotetta ei saa kauppakeskuksesta, sen saa kuitenkin tilattua netistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Cos voisi perustaa uuden liikkeen Triplaan tai Selloon.

tuskin auttaisi asiaanvai mobestiko sinä asioit siellä?

Kauppakeskuksissa tulee asioita useammin kuin keskustassa. Nuo mainitut on omien reittien varrella, varmaan monen muunkin.

HSL:n reittiuudistus sekä tavoite ohjata kaikki joukkoliikenne raiteiden varteen aiheutti sen, että päästäkseni Helsingin keskustaan mun pitää ensin mennä joko Selloon tai Myyrmanniin. Kun OLEN  JO Sellossa tai Myyrmannissa, miksi ihmeessä jatkaisin siitä enää Helsingin keskustaan?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Kipukroonikkona voin sanoa, että kivusta puhuminen ei vähennä kipuja yhtään eikä muutenkaan helpota oloa. Ei varsinkaan sellaisen henkilön kanssa, joka ei ole kipukroonikko. Ymmärrän, että haluaisit jollain tavalla tukea miestäsi sairautensa kohdalla, mutta vertaistuki on useimmiten paljon parempi kuin sairaudestaan tai kivuistaan keskusteleminen sellaisen kanssa, jolla ei ole vastaavaa kokemusta. Muista en tiedä, mutta mä itse mieluiten yritän olla edes ajattelematta kipujani. Ei ne silläkään keinolla poistu eikä vähene, mutta saan kuitenkin ajatukseni suunnattua johonkin muuhun kuin kipuihin. Mun vinkki sulle on, että älä kysele, mutta ole valmis puhumaan niistä, jos miehesi itse haluaa ottaa asian puheeksi. 

Niin. Että rakennetaan siitä virtahepo olohuoneeseen. 

Ei se mikään virtahepo ole. Tosiasia nyt vaan on, että kipukroonikko on se, joka kipujensa kanssa elää. Ja koska niin joutuu tekemään, ajatukset on järkevämpää pitää muissa asioissa kuin niissä jatkuvissa kivuissa. Tilanne on toinen sairauden alussa, mutta jos diagnoosista on kulunut jo 5 vuotta, niin se ei ole mikään uusi juttu kummallekaan vaan asia, joka erityisesti sen sairastuneen pitää vaan hyväksyä ja elää kivuistaan huolimatta mahdollisimman normaalia elämää. 

Siinä on vaan se puoli, että terveen puolison elämä ei ole mitenkään auvoista, jos sairas puoliso on usein  huonolla tuulella ja tekee vaimon elämän ikäväksi.  Puhumattomuus on pahasta. Perheterapeutit ovat sanoneet usein, että puhumattomuus voi johtaa eroon, kun kommunikointi lakkaa.

Onko ap:n mies useinkin huonolla tuulella? Siis muulloin kuin ap:n kysellessä häneltä sairaudesta ja kivuista? Se on toki totta, että unettomuus ja kivut aiheuttavat väsymystä ja huonotuulisuutta, mutta ei se väsymys ja huonotuulisuus poistu niistä puhumalla. Sen sijaan tilannetta voi helpottaa hyvinkin paljon, jos tehdään yhdessä mukavia asioita ja puhutaan mukavista asioista. Jos ymmärsin oikein, ap:n mies kyllä puhuu asioista, mutta ei tästä sairaudestaan. Tähän voisi vertauksena laittaa esimerkin, että sulla olisi töissä tosi mulkero työkaveri, niin haluaisitko, että puolisosi kyselisi sulta uudestaan ja uudestaan mulkerosta työkaveristasi? Juuri, kun olet kotona vapaalla unohtanut työasiat tai ainakin työntänyt ne ajatuksissasi taka-alalle, puolisosi haluaisi keskustella kanssasi mulkerosta työkaveristasi. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Tulee ensiksi mieleen että hän kokee ehkä olevan vähempi ''mies'' talossa. Mulle on raskaammat kotihommat jääneet tehtäväksi kun mies ei sairauden takia pysty. Ennen aikalailla tasan tehtiin kotihommat.

Mene ja tiedä. 

Ap

Et vastaa esitettuhin kysymyksiin. Miten tilanne muuttuisi jos siitä puhuttaisiin? Mies voimaantuisi ja jaksaisi tehdä niitä raskaampiakin kotitöitä?

Vaikea sanoa miten tilanne muuttuis. Ehkä mun sisäinen maailma muuttuis ja osaisin mennä hänen saappaisiin. ? oisko tässä sulle parempi vastaus?

Ap

Musta tuntuu, että sinä tarvitsisit vertaistukea. Sen sijaan, että puhuisit miehesi sairaudesta ja kivuista hänen kanssaan, sua voisi auttaa paremmin, jos voisit puhua jonkun toisen kanssa, joka myös on samaa sairautta sairastavan puoliso. Löytyisikö netistä vertaistukiryhmää?

Oletko itse parisuhteessa? Tai jotenkin välttelevästi kiintyneiden välinen suhde?

Olin parisuhteessa, kun sairauteni alkoi. Sen lisäksi mulla on lapsia, nyt jo aikuisia. Edelleen painotan sitä, että vertaistuki voisi olla sekä  ap:lle itselleen että hänen miehelleen parempi vaihtoehto kuin puhua asiasta keskenään. On ymmärrettävää, että ap:n maailma muuttuu, kun miehensä pystyy tekemään yhä vähemmän. Sen vuoksi hänen kannattaisikin jutella asiasta jonkun saman kokeneen kanssa. Ihan jo siksikin, että hyvin helposti tulee eräänlainen syyllistävä sävy keskusteluun, kun toinen ei voi mitään sille, että ei pysty osallistumaan enää kuten ennen ja sen vuoksi puolison niskaan kaatuu yhä enemmän asioita. Mitä enemmän toinen koittaa ottaa asiaa puheeksi, sitä enemmän toinen tuntee olevansa taakaksi puolisolleen. Hän tietää kyllä jo nyt, että on muuttunut tai ainakin muuttumassa taakaksi puolisolleen. 

Kiitti tuosta jälimmäisestä kommentista. En ole tutustunut asuinmaani systeemeihin missä tällasia ryhmiä on, mutta taytyy tutustua. 

Ap

Ei sen tarvitse olla asuinmaassa, jos englanti sujuu. Mulla on yksi sairaus, josta vertaistukea löysin ainoastaan amerikkalaisesta ko sairauteen liittyvästä ryhmästä. Sairaus on sen verran harvinainen (tai ainakin siitä hengissä selviäminen), että siinä ryhmässä oli ihmisiä monesta eri maasta. Englanniksi keskusteltiin.