Reipas ja tunnollinen lammas

Tokmannilta 3 lomakelaatikkoa. Olisin hakenut kaupasta, mutta ei ollut missään pääkaupunkiseudun myymälässä. Joten tiulasin netistä. Noin muuten olen tilannut viimeisen 1,5 kuukauden aikana niin paljon kaikkea, että kun tänään tuli tekstari Matkahuollon paketista, mulla ei ollut aavistustakaan, mitä paketissa olisi :D

Vierailija kirjoitti:

Ap, siskosi on ihan itse osansa valinnut. Ei tuohon hoitorumbaan ole mikään pakko lähteä, ei ole pakko vastata puhelimeen -eikä ole pakko jäädä kykkimään lapsuudenpaikkakunnalle.

Siskosi on luultavasti katkera siitä, että sinä olet aikanasi uskaltanut lähteä ja olet luonut itsellesi hyvän elämän muualla. Nyt hän on saanut sen "vanhapiikasisaren" osan, vaikka olisi perheellinenkin. Ennen se jäi sille, joka ei päässyt naimisiin, nykyään sille, joka jää kykkimään kotinurkille. Ihan oma valinta.

Lisäksi siskosi on jo ennen muistisairautta varmasti totuttanut äitinne siihen, että aina saa soittaa, ja aina hän tulee. Tämä on virhe. Vanhoja ihmisiä ei pidä totuttaa siihen, että koko ajan autetaan, vaan pitää kannustaa niitä pärjäämään itse niin pitkään kuin mahdollista.

Maailmassa on muuten tosi paljon lapsettomia muistisairaita, joilla ei ole ketään jolle soittaa koko ajan, ja ihan ihmeesti nekin pärjää. Meidänkin suvussa oli yksi lapseton pariskunta, pärjäsivät keskenään ja kotihoidon turvin siihen saakka että mies kuoli, sitten vaimo meni laitokseen ja kuoli myös vuoden päästä.

Muista ap, että sinun velvollisuutesi on ensisijassa miestäsi ja lapsiasi kohtaan. Tämä todetaan ihan Raamatussakin, mies erotkoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa jne. Missään tapauksessa et siis saa ruveta matkan päästä hyysäämään äitiäsi niin, että perheesi kärsii. Ihan sama, miten siskosi katkeroituu ja kiukkuilee, lapsesi ja miehesi ovat paljon tärkeämmät.

Itse olen sellaisen äidin tytär, joka laiminlöi koko perheensä hyysätessään vanhoja vanhempiaan (jotka eivät olleet muistisairaita ja pärjäilivät itse asiassa ihan hyvin, mutta suorittajaäitini piti koko ajan keskittyä niihin). Olen jo keski-iässä, ja terapiat käytynä, kun äidilläni ei ollut aikaa teinityttärelle, joka kipuili vastapuhjenneen elinikäisen sairauden ja naapurin sedän seksuaalisen häirinnän kanssa. Nykytiedon mukaan olin silloin myös vakavasti masentunut, mutta kaikki yritykseni puhua siitä kuitattiin vaan sillä, että olet nyt siinä iässä ja hormonit, mun täytyy nyt soittaa mummulle.

Pyydän sinua, aseta lapsesi ja miehesi etusijalle.

Mä olen kanssasi samaa mieltä. Usein nimittäin käy niin, että se lähellä asuva omainen auttaa alussa ihan mielelläänkin, kun avuntarve ei ole vielä kovin suurta. Ja jos siihen on lähtenyt, jossain vaiheessa huomaa, että jos mä en hoida asiaa x, y ja z, ei niitä hoida kukaan muukaan. 

Mun mielestä ap:n olisi nyt hyvä jutella siskonsa kanssa ja sanoa siskolle, että ei todellakaan oleta siskon hoitavan kaikkia käytännön juttuja. Että sisko on ihan vapaa elämään omaa elämäänsä eikä tarvitse olla koko ajan varautunut siihen, että pitää olla valmis lähtemään käymään äidin luona. Mulle itselleni oli suuri helpotus tiedostaa tämä asia. Menen auttamaan vanhmpiani, jos satun olemaan maisemissa ja jos se noin muuten mun aikatauluihini sopii, mutta en ole henkilö, joka on aina valmiina. Enkä varsinkaan mene tekemään asioita, joita varten on olemassa ammattilaisiakin.

Kyse ei välttämättä ole edes fyysisestä kuormittavuudesta vaan henkisestä ja osittain tai jopa kokonaan siihen on syyllinen se, joka alunperinkään on lähtenyt ruljanssiin mukaan. Kuten joku jo ketjussa kirjoitti, on paljon vanhuksia, joilla ei edes ole omaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä ap sitten haluaisit?

Että hän lopettaisi minulle vihottelun tilanteesta jolle ei mahda mitään. Haluaisin olla lähempänä, mutta kun en ole. Ap

Ehkä hänkin haluaisi olla kauempana, mutta kun ei ole.

Mä ymmärrän hyvin siskoasi. Hänelle on langennut rooli, jota hän ei ole halunnut. Rooli, josta ei pääse rahallakaan eroon. Hän joutuu sumplimaan omia aikataulujaan, jotta voi huolehtia äitinne asioista. Hän ei voi vain lähteä jonnekin ja tulla takaisin sitten, kun häntä huvittaa. Vaikka et mitään vaatimuksia hänelle esittäisikään, niin todennäköisesti hän kokee juuri niin. Siis että juuri hänen on mentävä katsomaan, miksi äidin televisio ei toimi. Ei olisi mikään pakko. Myös sinä voit tilata äidillesi jonkun televisiokorjaajan. Uskoisin siskosi ainakin jollain tavalla tuntevan olevansa nyt  vankina tuossa tilanteessa. Sinä voit mennä ja tulla miten sinua huvittaa, mutta siskosi ei voi. Paitsi jos sanot hänelle, että ei hänenkään tarvitse joka asiaa siellä hoitaa. 

Eihän sen siskonkaan olisi mikään pakko äidin asioita hoitaa. Eikä ap sitä mihinkään pakota. Ihan itse se on homman itselleen ottanut.

Mikään laki tai asetus ei pakota samassa kaupungissa asuvia lapsia hoitamaan muistisairaita vanhempiaan.

Mieheni isoäidillä oli VIISI lasta samassa kaupungissa ja yli 10 lastenlasta. Käytännössä sen luona kävi mieheni isä kerran viikossa ja minun mieheni silloin tällöin. Miehen isä sitten rupesi äitinsä edunvalvojaksikin.

Mutta joo, vaikka ei olisikaan sitä yhtä, joka käy, ei kukaan silti pakota. Jotenkin ne yksinäisetkin vanhukset saadaan hoidettua hautaan.

Juuri näin. Ja ap:n olisi hyvä tehdä siskolleen selväksi, ettei ap:kään oleta, että sisko juoksee äidin luona katsomassa, miksi telkkari ei toimi yms. On nimittäin ihan mahdollista, että siskosta tuntuu siltä, että ap olettaa siskon hoitavan tällaiset jutut, koska sisko asuu lähellä. 

Vierailija kirjoitti:

Yksityinen hoivapalvelu hoitamaan kauppa- ym asiat, ruuanlaiton, siivouksen.

Kotihoito lääkkeet.

Kaiken mahdollisen ulkoistatte.

Anna siskollesi kiitosta siitä että on hoitanut, se ei tosiaankaan ole helppoa vaan kuormittavaa.

Samaa mieltä. Mulla ei ole siskoni kanssa edes mitään etäisyysongelmaa, koska asutaan molemmat vanhempieni napaurissa. Ero on siinmä, että siskollani on niin paljon muuta elämää (esim on puolet viikosta mökillä ja lomilla koko loman), että jos vanhemmilleni tulee silloin jotain, oletusarvo on, että minä huolehdin. Olen ihan tietoisesti vähentänyt huolehtimista ja laittanut vanhempani ostamaan erilaisia palveluita. Juoksen paikalle silloin, jos äiti esimerkiksi kaatuu tai karkaa, mutta jos televisio ei toimi, en mä sinne mene katsomaan, mikä vikana. Siivousfirman palveluunkin sain vihdoin ja viimein vanhempani suostumaan. 

Ikääntyvällä ja erityisesti muistisairaalla avuntarve vain kasvaa ja jos ei halua, että se kaikki konkreettinen apu kaatuu omaan niskaan, on pidettävä omista rajoistaan kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos sovitte että tämä lähellä asuva siskokin alkaa leikkiä asuvansa kaukana ja hoitaa asioita saman verran kuin sinäkin? Jos ei äiti pärjää niin sitten haette laitospaikkaa. Ei voi olla että vanhemman hoito jää yhden ainoan lapsen ahrteille ja toinen vaan kohauttelee olkiaan ja sanoo ettei voi mitään. Todennäköisesti peruskirjoituksissa olet sitten kuitenkin vaatimassa puolta kaikesta.

Kuten sanoin, hoidan niitä asioita mitä välimatkan takaa pystyn, olen oma-aloitteisesti tarjoutunut ottamaan hoitaakseni kaiken sellaisen mikä täältä käsin on mahdollista hoitaa. Ei minua kiinnosta tippaakaan vaikka jäisin kokonaan ilman perintöä. Ei tämäkään ole mikään helppo osa olla kaukana pystymättä auttamaan silloin kun haluaisi. Äitini on minulle erittäin tärkeä ja olemme olleet aina läheisiä. Ap

Entä jos äitisi muuttaisi lähemmäksi sinua?