Reipas ja tunnollinen lammas

10 vuoden päästä suuri osa boomereista puskee jo horsmaa. Mitä sitten muille 75+ ikäisille pitäisi tehdä

- eläkekatto esim 3000€/kk

- sairauksiin ainoastaan palliatiiivinen eli oireita helpottava hoito 

- eutanasia laillistettava



Ja joo, olen nyt 62 v, eli ehdotukseni koskee myös itseäni. 

 

Vierailija wrote:

Reipas ja tunnollinen lammas taitaa itsekin olla jo eläkeiässä yhdessä viestissä kertomiensa erittäin iäkkäiden vanhempiensa ikien perusteella. Itse olen osittain samanlaisessa tilanteessa tämän kirjoittajan kanssa, sillä joudun asumaan omasta elämäntilanteestani johtuen 75+-ikäisen hankalan,vanhan ja sairaan vanhempani luona kahdestaan ja toimimaan tämän jonkinlaisena kodinhoitajana, palvelijana ja henkilökohtaisena assistenttina tahtomattani ja oman jaksamiseni kustannuksella. Suurin osa asunnon tavaroista on vanhempani ja vaikka olen monta kertaa pyytänyt vanhempaani tavaroitaan karsimaan niin ei suostu sitä tekemään. Mielelläni veisin turhaa roinaa roskiin ja SER-kierrätykseen tai tilaisin jonkun roinija hakemaan, mutta sitä en saa tehdä. Sitten aikoinaan tästä asunnosta lähtee roskiin, Sorttiin ja SER-kierrätykseen suunnilleen kaikki. Suuri työ tässä varmasti sitten on. Itse haluaisin siistin ja puhtaan sekä osittain minimalistisen kodin, mutta

Olet oikeassa. Mulla alinmpaan eläkeikään enää alle 3 vuotta,. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Mä en onneksi joudu - vielä - asumaan vanhempieni luona ja onneksi he aikoinaan muuttivat 6h+k asunnosta 3h+k asuntoon, joten tavaraa karsiutui heillä jo silloin. Ja sain vihdoin ja viimein heidä suostuteltua siivousfirman käyttämiseen. Mutta on heillä edelleen tavaraa vaikka muille jakaa, mutta ei kuitenkaan mitään käyttökelvotonta. Mä en edes voisi asua tällä hetkellä vanmhem,pieni luona, koska mulle ei olisi siellä tilaa edes omalle sängylle vaan joutuisin nukkumaan olohuoneen sohvalla. Tai patjalla olohuoneen lattialla. 



Jos joskus tulee se tilanne, että joudun asumaan samassa taloudessa vanhempieni tai edes toisen heistä kanssa, sitten teen tilaa omaan olohuoneeseeni heidän sängyilleen ja he muuttavat meille ottaen mukaansa vain yhden matkalaukullisen tavaroitaan., Ei yhtään enempää. Ei ensimmäistäkään huonekalua. Eipä hoivakoteihinkaan (palvelutalot on toki eri asia) mitään omia mööpeleitä tuoda. 



Sun tilanteesi on tosi hankala, koska joudut oman elämäntilanteesi vuoksi asumaan vanhempasi nurkissa. Ymmärrän myös vanhempaasi, koska en mä itsekään tykkäisi, jos lapseni muuttais mun luokseni takaisin ja alkaisi sanella, mistä tavaroista mun pitäisi luopua. Tilanne olisi eri, jos mä itse haluaisin lapseni muutttamaan luokseni ja toimimaan omaishoitajanani. Mutta sä nyt ilmeisesti jouidut "maksamaan" asumisestasi vanhempasi luona tekemällä kaikkia hommia siellä? Et kuitenkaan ole virallisesti vanhempasi omaishoitaja? 

Ysärin lama alkoi aikana, jolloin lapsiin ei kauheasdti investoitu, Tarkoitan, että merkkivaatteet ja muut merkkituotteet hankittiin yleensä aikuisille eikä pidetty järkevänä, että kasvavale lapselle hankittaisiin mitään kallista. Siksi lapsilla oli siihen aikaan aika samaa hintaluokkaa olevia tavaroita. Kasartilla lapsilisät tulivat neljä kertaa vuodessa ja sellaiseen aikaan vuodesta, milloin oli tarkoitus hankkia lapsille seuraavan vuodenajan tavarat. Lapsilisiä ei käytetty syömiseen tai muuhun normaaliin elämiseen vaan lasten hankintoihin. Elloksen ja Anttilan postimyyntikuvastotkin ilmestyi samoihin aikoihin kuin mitä lapsilisät tupsahti vanhempien tileille. Lapsilla oli aika samanlaiset vaatteet ja muut varusteet. Toki oli sitten niitä äveriäitäkin vanhempia, jotka upottivat lapsiinsa  paljon enemmän rahaa kuin tavikset. Mutta kun päiväkotiryhmässä tai koululuokassa 1-2:lla oli jotain hienoa ja lopuilla ei, niin ei se haitannut, että ei ollut joku niistä 1-2:sta. Sitten maailma muuttui ja vanhemmat söivät mieluummin itse vaikka kaksi viikkoa kaurapuuroa kuin antoivat lapsensa olla ilman sitä vaatetta tai härpätintä, joka aiemmin oli ollut vain näillä 1-2:lla. Ja pian kävi niin, että päiväkotiryhmässä tai koululuokassa kaikilla muilla oli kaikkea paitsi ei 1-2:lla. Olipa asia mikä tahansa, on aina henkisesti helpompaa kuulua enemmistöön kuin vähemmistöön. 

Et voi suhtautua välinpitämättömästi ihmiseen, jota vihaat. Vihakin on tunne ja silloin sulla on tunteita tätä ihmistä kohtaan, Välinpitämättömästi voit alkaa suhtautua vasta sittenm, kun sulla ei ole enää mitään tunteita tätä ihmistä kohtaan ja hän on sulle ihmienä täysin merkityksetön. 

Kommentoijalle 315: Mä kallistun kyllä tässä asiassa muutaman muunkin kanssa samalle linjalle, että pitää  myös miettiä, olisiko vainaja halunnut hänen hyvinkin intiimit ja yksityiselämäänsä liittyvät asiat muiden tietoon? Ja varsinkaan niin, että joku täysin tuntematon alkaa penkoa hänen yksityiselämäänsä ja kertoo koko maailmalle kaiken, mitä löytää? Siitä ketjussa jonkun aiemmin mainitsemasta Neiti Aika -dokumentista ei ihan kaikki ole antaneet kiitoksia vaan on myös jo huomattu, että kyseinen dokkari on edesmenneestä ihmisestä tehtyä sosiaalipornoa. Joo, voi toki ajatella, että eihän kuollut enä mistään mitään tiedä ja siten on sama, vaikka hänestä leviteltäisiin julkisuuten vaikka alastonkuvia. 



Kuten ketjussa jo aiemmin kerroin, olen hävittänyt yhtä kirjettä lukuunottamatta kaikki vuosikymmenten varrella saamani kirjeet. Kaikki päiväkirjanikin jo tuhosin. Kunhan saan tämän huushollin taas kuntoon, aion hävittää kaikki sellaiset valokuvat, joiden en halua päätyvän julkaistaviksi tai edes muiden ihmisten käsiin. Hävitän kaikki nuoruiuteni valokuvat, joissa on silloisia poikaystäviäni tai muita ihmisiä. Lapsilleni annan valokuvat, joissa he itse ovat, mutta noin muutoin aion tuhota kaikki muut valokuvat. Siis lukuunottamatta niitä, jotka voi laittaa sukututkimukseen mun pärstästäni. Julkaisen omassa blogissani asioita, jotka saakin mielestäni olla julkisia. Se, mitä siellä ei ole, ei ole julkista eikä julkiseksi tarkoitettua. Tämän maan historiaa voi kirjoittaa ihan ilman tietoja minusta.