Reipas ja tunnollinen lammas

En tiedä vielä, menenkö pikkujouluihin vai en. Mulla on ihan kivat työkaverit ja juhannusta ennen olin yhden eläkkeelle jäävän työkaverini läksiäisissä. Oli oikein mukavaa. Ensin oltiin pakohuoneessa, sitten mentiin syömään ja sen jälkeen vielä terassille. Ei siis notkuttu pikkutunneille asti vaan jo ennen keskiyötä oltiin kotona. Tutun taksikuskin kanssa olin etukäteen sopinut, että laitan viestiä, kun alan olla valmis lähtemään kotiin ja hän sitten tulee, kun muilta ajoiltaan ehtii. Kauniina kesäiltana oli ihan kiva istua porukan kanssa terassilla odottamassa taksia. Pikkujoulut on sitten vähän toinen juttu eikä tämä tuttukaan enää tee taksikuskin hommia. Enää ei pääse stadista yhdellä bussilla kotiin ja värjötteleminen pimeässä ja kylmässä jollain vaihtopysäkillä ei oikein inspiroi. Ei myöskään inspiroi tilata tuntemattoman ajamaa taksia eikä varsinkaan ottaa taksia Elielin aukiolta. Mulla siis suurin syy jättää pikkujoulut väliin on se kotiinpaluu. 

10 vuoden päästä suuri osa boomereista puskee jo horsmaa. Mitä sitten muille 75+ ikäisille pitäisi tehdä

- eläkekatto esim 3000€/kk

- sairauksiin ainoastaan palliatiiivinen eli oireita helpottava hoito 

- eutanasia laillistettava



Ja joo, olen nyt 62 v, eli ehdotukseni koskee myös itseäni. 

 

Vierailija wrote:

Reipas ja tunnollinen lammas taitaa itsekin olla jo eläkeiässä yhdessä viestissä kertomiensa erittäin iäkkäiden vanhempiensa ikien perusteella. Itse olen osittain samanlaisessa tilanteessa tämän kirjoittajan kanssa, sillä joudun asumaan omasta elämäntilanteestani johtuen 75+-ikäisen hankalan,vanhan ja sairaan vanhempani luona kahdestaan ja toimimaan tämän jonkinlaisena kodinhoitajana, palvelijana ja henkilökohtaisena assistenttina tahtomattani ja oman jaksamiseni kustannuksella. Suurin osa asunnon tavaroista on vanhempani ja vaikka olen monta kertaa pyytänyt vanhempaani tavaroitaan karsimaan niin ei suostu sitä tekemään. Mielelläni veisin turhaa roinaa roskiin ja SER-kierrätykseen tai tilaisin jonkun roinija hakemaan, mutta sitä en saa tehdä. Sitten aikoinaan tästä asunnosta lähtee roskiin, Sorttiin ja SER-kierrätykseen suunnilleen kaikki. Suuri työ tässä varmasti sitten on. Itse haluaisin siistin ja puhtaan sekä osittain minimalistisen kodin, mutta

Olet oikeassa. Mulla alinmpaan eläkeikään enää alle 3 vuotta,. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Mä en onneksi joudu - vielä - asumaan vanhempieni luona ja onneksi he aikoinaan muuttivat 6h+k asunnosta 3h+k asuntoon, joten tavaraa karsiutui heillä jo silloin. Ja sain vihdoin ja viimein heidä suostuteltua siivousfirman käyttämiseen. Mutta on heillä edelleen tavaraa vaikka muille jakaa, mutta ei kuitenkaan mitään käyttökelvotonta. Mä en edes voisi asua tällä hetkellä vanmhem,pieni luona, koska mulle ei olisi siellä tilaa edes omalle sängylle vaan joutuisin nukkumaan olohuoneen sohvalla. Tai patjalla olohuoneen lattialla. 



Jos joskus tulee se tilanne, että joudun asumaan samassa taloudessa vanhempieni tai edes toisen heistä kanssa, sitten teen tilaa omaan olohuoneeseeni heidän sängyilleen ja he muuttavat meille ottaen mukaansa vain yhden matkalaukullisen tavaroitaan., Ei yhtään enempää. Ei ensimmäistäkään huonekalua. Eipä hoivakoteihinkaan (palvelutalot on toki eri asia) mitään omia mööpeleitä tuoda. 



Sun tilanteesi on tosi hankala, koska joudut oman elämäntilanteesi vuoksi asumaan vanhempasi nurkissa. Ymmärrän myös vanhempaasi, koska en mä itsekään tykkäisi, jos lapseni muuttais mun luokseni takaisin ja alkaisi sanella, mistä tavaroista mun pitäisi luopua. Tilanne olisi eri, jos mä itse haluaisin lapseni muutttamaan luokseni ja toimimaan omaishoitajanani. Mutta sä nyt ilmeisesti jouidut "maksamaan" asumisestasi vanhempasi luona tekemällä kaikkia hommia siellä? Et kuitenkaan ole virallisesti vanhempasi omaishoitaja? 

Ysärin lama alkoi aikana, jolloin lapsiin ei kauheasdti investoitu, Tarkoitan, että merkkivaatteet ja muut merkkituotteet hankittiin yleensä aikuisille eikä pidetty järkevänä, että kasvavale lapselle hankittaisiin mitään kallista. Siksi lapsilla oli siihen aikaan aika samaa hintaluokkaa olevia tavaroita. Kasartilla lapsilisät tulivat neljä kertaa vuodessa ja sellaiseen aikaan vuodesta, milloin oli tarkoitus hankkia lapsille seuraavan vuodenajan tavarat. Lapsilisiä ei käytetty syömiseen tai muuhun normaaliin elämiseen vaan lasten hankintoihin. Elloksen ja Anttilan postimyyntikuvastotkin ilmestyi samoihin aikoihin kuin mitä lapsilisät tupsahti vanhempien tileille. Lapsilla oli aika samanlaiset vaatteet ja muut varusteet. Toki oli sitten niitä äveriäitäkin vanhempia, jotka upottivat lapsiinsa  paljon enemmän rahaa kuin tavikset. Mutta kun päiväkotiryhmässä tai koululuokassa 1-2:lla oli jotain hienoa ja lopuilla ei, niin ei se haitannut, että ei ollut joku niistä 1-2:sta. Sitten maailma muuttui ja vanhemmat söivät mieluummin itse vaikka kaksi viikkoa kaurapuuroa kuin antoivat lapsensa olla ilman sitä vaatetta tai härpätintä, joka aiemmin oli ollut vain näillä 1-2:lla. Ja pian kävi niin, että päiväkotiryhmässä tai koululuokassa kaikilla muilla oli kaikkea paitsi ei 1-2:lla. Olipa asia mikä tahansa, on aina henkisesti helpompaa kuulua enemmistöön kuin vähemmistöön. 

Et voi suhtautua välinpitämättömästi ihmiseen, jota vihaat. Vihakin on tunne ja silloin sulla on tunteita tätä ihmistä kohtaan, Välinpitämättömästi voit alkaa suhtautua vasta sittenm, kun sulla ei ole enää mitään tunteita tätä ihmistä kohtaan ja hän on sulle ihmienä täysin merkityksetön.