Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Muutaman tunnin päästä lähden lopetuspiikille. Siis kivunlopetuspiikille. En kyllä tiedä, miten wanhan kansan hoitoja kortisonpiikiit nykyisin nivelreumaan on, mutta ainakin menen ihan reumalääkärin vastaanotolle. Ysätäväni kanssa (ex-hoitaja hänkin) viestiteltiin ja hänkin mietti, että ne pistokset saattaa olla jo nykypäivänä vähän menneen talvën lumia ja parempiakin hoitomuotoja on olemassa.Mua ärsyttää, kun nyt olisi aikaa eikä mitään velvoitteita mihinkään suuntaan, niin sitten sormet on niin kipeät, että en saa edes maitotölkkiä auki. Kyllästyttää jo viikkojen sohvalla makaaminen. 

Tänään olen miettinyt, olisinko jo vähän avoimempi biologisille reumahoidoille. Toistaiseksi en ole niitä halunnut niiden sivuvaikutusten vuoksi. Olen miettinyt sitäkin, että jos lopettaisi kokonaan nivelreuman hoidot ja alkaisi hoitaa vain nivelrikkoa. En edes kuvittele, että olisin täysin kivuton, mutta jos nyt edes jotain näillä nakkisormilla pystyisi tekemään. Muutakin kuin niistä nakkikastiketta, jonka syötyäni saan sydäninfarktin, kun valtimot kovettui.

 

En ole koskaan tällä lääkärillä aiemmin käynyt ja toivon, että olisi mukava ja yhteistyöhaluinen lääkäri. Mitään opiaatteja en kipuun halua, ne lääkkeet säästän leikkausten jälkeisiin kipuihin. Mutta olisi ihan kiva, jos edes jotain påystyisi tekemään. Vaikka saksimaan noi pahvilaatikot sen kokoisiksi palasiksi, että ne mahtuu taloyhtiön molokkiroskiksen pienestä aukosta sisään. 

Tavataan hautausmaalla, kyllähän se kuolo kohta korjaakin, kun rohkenimme edes nakeista kirjoittaa. Nauravat nakit :). Yli 90v tätini teki usein itse ruokaa, sipulia, suolaa, voita käytti. Joskus kotihoito toi annoksen, mauttoman ja varmaan terveellisen? Eikö tuossa iässä saisi jo vapaasti syödä mitä vaan, mikä maistuu?

Saa syödä. Muistan, kun mun poika meni yläasteelle. Kouluruoka oli jo silloin mitä oli. Aika mautonta. Ostin 10 kpl noin 5 cm pituisia korkillisia lasiputkia. Laitoin niihin erilaisia mausteita. Putkilot pakastepussiin ja pojalle reppuun. Hyvin meni jannulla koululounalla alas ihan mikä tahansa omituinen sotku, kun maustoi itse.  Yks kerta satuin olemaan itse sairaana kotona, kun puhelin soi. Oli pojalla köksäntunti ja käksänmaikka soitti mulle vihaisena. Mäkätti siitä, että mun poika pelleilee ruuanlaiton kanssa ja oli kuulemma laittanut lihapullataikinaan kanelia ja kardemummaa. Mä sanoin, että mustapippuria, jeeraa ja valkosipulia myös ja jos sattuu löytymään pinjansiemeneiä, niin voi paahtaa niitä ja lisätä mureketaikinaan. Kun poika tuli koulusta, niin kertoi, että ope oli pyytänyt anteeksi, ettei ollut tajunnutkaan, että lihapullat voi maustaa myös lähi-idän tapaan. 

Mäkätti? 

Niin, valitti siitä, miten mun poika mukamas pelleilee ruuanlaiton kanssa. Vaikkei se mitään pelleillyt vaan olisi tehnyt lähi-idän tapaan maustettuja lihapullia. Ihan kuten mä kotonakin usein teen. 

Kouluun ei saa viedä kuin niitä asioita joita on koulusta annettu tai pyydetty tuomaan. Hänen virkavelvollisuutensa oli ilmoittaa sulle, että pojalla oli ei-sallittuja juttuja mukana koulussa. Puukot, sumutteet, lääkkeet, aseet yms. pitää poistaa ja ilmoittaa kotiin. Hän on tehnyt sen mitä laki edellytti. Se ei ole mäkättämistä. 

Tsiisus. Palstapoliisi sakottaa... huuuuiii... kääk

Mäkättää on laiton sana. Putkaa, linnaa, vankeutta. Vettä ja leipää. :) :) :)

Ei mitään noista. Käsitys sinusta vain muuttui.

Korjaan itse. 

Ei mitään noista. Käsitys lampaasta vain muuttui.

Niin mullakin. Tähän asti olen arvostanut, nyt en enää.

Se on hyvä. Koskaan ei pitäisi muodostaa kenestäkään käsitystä anonyymin keskustelupalstan kautta. Ei Lampaasta, ei D:stä. ei djankkaajasta eikä kenestäkään muustakaan. 

Me kaikki paljastetaan arvomme ja asenteemme, älykkyytemme ja huumorintajumme sillä, mistä ja miten kirjoitamme. Tyyli ja sanasto kertovat omaa kieltään nekin. Viestien perusteella muodostamme käsityksen siitä, millainen kirjoittaja on kyseessä.

 Ihmisiä viestien takana emme tunne. Kirjoittaja nimimerkillä lammas voi olla osittain erilainen kuin henkilö, joka nimimerkin takana on. Jokuhan voi luoda myös feikkiprofiileita. Tosin niiden ylläpito on vaikeaa. Jotkut ehkä luulevat, että se, mitä sanoiksi pukee on ainut tieto, mitä viesteistä saadaan. Se on vain pieni osa. 

Todellisuudessa me paljastetaan täällä vain se,  minkä haluamme paljastaa.  Moni asia,  mitä somessa olen elämäni aikana kirjoittanut,  on perustunut vain ammatilliseen osaamiseeni tai johonkin itse kokemaani tapahtumaan,  eikä mitenkään liity mun arvoihini tai asenteisiini.  Ihan kuten työelämässäkin hoidat hymyillen työsi,  vaikka miten sotisi arvojasi vastaan.  

 

Monissa ketjuissa tälläkin palstalla mua on luonnehdittu kylmäksi ja empatiakyvyttömäksi.  Samaa ei tainnut äsken Sellon kauppakeskuksessa lattialla istuva laitapuolenkulkija musta ajatella.  Mielikuvat on aina vain mielikuvia.  Yhden mielestä olen suunnilleen enkeli ja toisen mielestä paholainen.  Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. 

 

Hetki vielä täällä kahvilassa ja sitten Terveystaloon. 

Palaan vielä kirjoitukseesi, koska se kiinnosti. Harvoin täällä pääsee mistään keskustelemaan. Kiinnitin huomiota, että sanot yleisellä tasolla "...hoidat hymyillen työsi, vaikka miten sotisi arvojasi vastaan". Tässä esimerkiksi kerrot jotain oleellista. Olet valmis tekemään työtä, jossa toimitaan arvojesi vastaisesti. Ajattelet ehkä, että muutkin tekevät niin. Tässä meidän arvomme eroavat. En suostuisi tekemään työtä, joka on arvojeni vastaista. Tätä tarkoitan, kun sanon että kerromme itsestämme tärkeitä asioita ihan huomaamatta. Ei tämä ole mitenkään tärkeää eikä mikään oikein/väärin juttu. Jokainen tekee tavallaan. Kunhan mietiskelin. 

Maailma ei toimi niin, että jokainen pystyy valitsemaan aina miten toimii. Jokaisessa työssä joutuu varmaan tekemään päätöksiä ja valintoja myös niin, ettei oma näkökulma toteudu tai omat arvot. 

Esimerkiksi äitini tahtoisi jutella asukkaiden kanssa rauhassa ja pitää heille seuraa. Tämä toteutuisi jos olisi tarpeeksi henkilökuntaa, mutta kun on liian vähän jo on kiire niin juttelut paljolti jää. Ei ole aikaa pitää seuraa asukkaille. On jotain muuta tehtävää joka on tärkeämpää kuin juttelu, vaikka kuinka ulkopuolinen ajattelee, että asukkaille pitää olla virikkeitä. 

Minä en edes enää kysy oliko ohjelmaa, koska tiedän että siellä on juostu paikasta toiseen koko päivä iltojen ollessa pienemmällä porukalla vielä pahempia. Mutta jos halutaan, että asukkaiden perushoito onnistuu niin muu saa jäädä. Jos ns johtajalle sanoo, että liian vähän porukkaa niin tämä sanoo, että voi voi ja osoittaa ylempää tahoa. Näin kukaan ei varmaan olisi töissä jos kaiken pitäisi mennä aina oikein. Sen pitäisi mennä hyvin ja oikein, mutta käytännössä se ei toteudu. 

 

Tätäkin voi myös Lammas viestissään tarkoittaa. Äitinikin on ns hyvä hoitaja ja haluaa kohdella asukkaita hyvin. Sitten nämä epäkohdat on ollut pakko sietää tuolla työssä ollessa. Jossain muualla joskus asiat olivat paremmin. Nykyaikana, kun työtä ei ole niin moni roikkuu huonossa paikassa ihan pakostakin. Se joka voi niin lähtee. Usein nuoremmat joilla vielä mahdollisuus päästä muualle. 

Osuit aika oikeaan. En voi tarkemmin kertoa,  mutta yleisellä tasolla potilasta on hoidettava ystävällisesti ja hyvin,  vaikka potilas omalla toiminnallaan aiheuttaisikin toistuvasti vahinkoa muille ihmisille.  Omat arvot voi olla mitä vaan,  mutta se ei saa vaikuttaa siihen, miten tekee työnsä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei teidän tarvitse tehdä asialle mitään. Te olette ehdottaneet muuttoa joko lähemmäs teitä tai laitokseen ja hän on sanonut, että haluaa olla kotona. Viesteistänne ei käy ilmi, että hän olisi ylipäätään ketään pyytänyt muuttamaan hänen paikkakunnalleen? 

Se on ihan ymmärrettävää, että ihminen, joka on pyörittänyt omaa elämäänsä sen 60 vuotta, kasvattanut perheen, luonut uran, ostanut kodin yms ei ihan suorilta taivu ajatukseen, että nyt tulisi stoppi itsenäiselle elämälle ja omasta kodista pitäisi muuttaa johonkin laitokseen muiden hoidettavaksi. Erityisesti kun mielikuvat laitoksista eivät ole erityisen positiivisia mediassa.

Ymmärrän täysin niitä vanhuksia, jotka mieluiten sinnittelevät omassa kodissaan ja elämässään ja lähtevät saappaat jalassa, kun toinen vaihtoehto on alistua iälleen ja sairauksilleen, mennä hoitokotiin, laitostua ja kestää se, ettei ole oikein enää mitään itsenäisyyttä.

Niin. Tästä asiasta keskustellaan kerta toisensa jälkeen, mutta kenellekään ei tule mieleen puhua siitä, että ihmisen olisi hyvä opetella selväpäisinä vuosinaan sopeutumaan tulevaan. Ettei kaikki muutokset sitten tule väkisin ja kerralla. Täälläkin joku ylpeänä kertoo, ettei halua vieraan ihmisen koskevan itseensä? Jos se on niin tärkeää, sitten pitää järjestää itsensä pois päiviltä reilusti ennen sitä väistämätöntä elämänvaihetta. Tai toivoa sellaista muistisairautta, ettei tuotakaan ylpeilynaihettaan enää muista. 

Toinen ylpeilee, ettei halua lastensa tulevan katsomaan sitten kun on mykkä ja hoidettava. Ja hoitotahtoon tuollaista moskaa, joka varmasti auttaa omiin riippuvuudenpelkoihin, mutta aiheuttaa lapsissa häpeää ja syyllisyydentunteita toteutuessaan viimeistään kun alkavat itse heiketä, jos heillä on sydän. Hyvähän sitä on suunnitella vaikka ja mitä, mutta se on lapsellista kieroilua sitten lopulta. Huijaat siinä vain itseäsi. 

 

Normaali sydämellinen ihminen joutuu järkyttävään paineeseen moneksi vuodeksi, ennen kuin ollaan virallisesti hoitovaiheessa. Ei vain pidä välittää? Joo ei, mutta miten olet välittämättäkään? Etkö vastaa vanhemmallesi puhelimeen? Jos vastaat, kyllä se vanhemman pinnanalainen hätä sinua syö ja myös niitä perheesi voimavaroja, ratkoit asiaa miten hyvänsä. Joita voimia tai varoja ei nykyisin ole liikaa juuri kenelläkään. Ap on puun ja kuoren välissä, vaikka hänen stressinsä olisikin ennenaikaista. Hän kuitenkin vaistoaa, mitä on tulossa. Nyt vanhemman kanssa teoriassa olisi juuri oikea vaihe keskustella, mutta se ei onnistu. Tämä tilanne on aivan helvettiä ja oikeasti tappaa ja vammauttaa nuorempia. Sekä vanhusten lapsia että seuraavaa polvea. Samalla vanhusten elämä on paljon yksinäisempää ja pelottavampaa kuin tarvitsisi.

 

Hävetkää nyt kaikki tuota tyhjää viisastelua ja kaavamaisuuksien toistelua ja lähdetään siitä, että tässä on hirmuisia ongelmia, joille pitäisi yrittää tehdä jotain todellista. Olen pahoillani kaikkien puolesta, joita pelottaa. Eletään edelleen, niinkuin meillä olisi joku sellainen hyvinvointijärjestelmä, jota ei ole koskaan tässä mittakaavassa ollut eikä etenkään nyt ole. Välimatkat ovat pitkiä, moni elää kädestä suuhun, mutta kaikki se ryhmätyö ja maalaisjärki puuttuu, jolla köyhemmässä maassa nämä asiat ratkottaisiin. Suvun, naapurien ja ystävien pitäisi auttaa vanheneva ihminen ymmärtämään tilanteensa ja turvaamaan jälkeläisiinsä luottavaisemmin. Kärttyisyyttä suitsittaisiin koko ympäristön voimin ja muistuteltaisiin jo vuosia aiemmin, että mitäs sinä tälle asialle ajattelit tehdä kun et ole tuosta nuortumassakaan, ja oletko muistanut olla kiitollinen lapsistasi ja miettiä, miten heidänkin tilanteensa pitäisi ottaa huomioon... mutta ei, kaikki lyövät vain löylyä ja hymistelevät, että kyllähän ihmisen pitää saada olla juuri niin jäärä kuin haluaa. 

Tämä oli erinomainen kirjoitus. Ja syy siihen, miksi hallituksen ei tarvitse säätää lakia, jolla lapset velvoitetaan iäkkäiden vanhempiensa hoitoon. Riittää, kun ajetaan palvelut alas, niin 80% lapsista hoitaa kyllä vanhempansa.

Aamen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä lie johtuu, mutta suurten ikäluokkien edustajilla toistuu usein sama kykenemättömyys kuunnella omien lasten ja lastenlasten asioita. Omassa perheessä ja myös ystäväpiirissä tämän huomaa todella räikeänä. Se todellakin on ne naakat ja naapurien asiat, mitä vatvotaan, eikä pysähdytä hetkeksikään kuuntelemaan tai olla kiinnostuneita muiden asioista. Jos jonkun sanan saa väliin, vastaus on korkeintaan "jaa" ja sitten jatkuu kertomus naakoista ja minulle tuntemattomien kylän ihmisten elämästä. 
Olen surullinen ja kateellinen perheille, joissa aidosti keskustellaan. Jos omassa elämässä ei tapahtuisikaan mitään, niin onhan aina kulttuuri ja yhteiskunta, josta riittää ammennettavaa, ja ihan jo se, että osoittaisi kiinnostusta lasten kuulumisiin ja keskustelisi lapsen asioista. 

Kaikki ei sano edes sitä jaata. Ehkä vain jatkavat omaa puhettaan ja jaastakin kuulee ja näkee, etteivät ole yhtään jaksaneet kuunnella, kun omat ajatukset kiinnostaa enemmän. Miksi siitä sukupolvesta tuli pääosin niin itsekästä? Sota-aika ja sen jälkeinen aika vaikuttivat jotenkin.

Suurten ikäluokkien äidit ja isät elivät sodan. Monen isä oli rintamallakin. Siihen aikaa ei mistään traumoista tai terapioista oltu kuultukaan. Piti vain jaksaa. Jos tuntui, että ei jaksa, niin pullo Koskekorvaa naamaan ja seuraavana päivänä jaksoi taas. Eivät nämä ihmiset - siis suurten ikäluokkien äidit ja isät - kyenneet käsittelemään edes omia tunteitaan saati sitten lastensa tunteita. Eteenpäin mentiin vaikka hampaat irvessä. Turha syyyttää lapsia - siis niitä boomereita -  siitä, mitä heidän vanhempansa eivät kyenneet tekemään. Puhutaan ylisukupolvisesta traumasta ja monissa suvuissa se valitettavasti koskee vielä tänään syntyneitäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli ihan hauska tuo vompattijuttu, aluksi, mutta ei se nyt kyllä montaa päivää jaksa naurattaa ainakaan minua. Alkaa olla vähän sellasta tyhjän nauramista pitemmän päälle, mutta näin kai se huumori on erilaista. En määräile ketään, mutta sanon vain näin omasta puolestani.

Mielestäni vompatti on vain tämän päivän hauskuus

Ei edes tämän päivän. Kerran mainittuna menee, kymmeniä kertoja on jankkausta. 

KÄÄÄK!

Nakit muussissa! Voi KÄÄK ja vompatti! Kun puudutusaineen vaikutus alkoi hävitä, päätin tulla taksilla enkä bussilla kotiin.. Kolmea niveltä on nyt rovellettu vähän enemmänkin kuin vain kortisonipiikin verran. Vuorokauteen en saa kastella käsiä enkä kahteen vuorokauteen käyttää käsiäni. Noh, uhmaan kieltoa ja hetken aikaa näpyttelen. Uusi kipulääke ja ylihuomenna sytostaatit uudestaan. Näillä mennään. 

Niin ja joo. Aamupäivällä laitoin sähköpostia Hesyyn. Jos vaikka löytäisivät yhden tai kaksi kattimusta Kyylälle kaveriksi. Vielä eivät ole vastanneet. Kohta dropit naamaan ja sohvalle odottamaan aikaa parempaa. Mutta voin sanoa, että aika pirullinen kipu nyt noissa  nivelissä  :(