Reipas ja tunnollinen lammas

Vieläkin väsyttää, mutta onneksi näin iltaa kohti vähän piristyy. Kissan kanssa katseltu monta tuntia Lentoturmatutkintaa. Sarja, jota ei voi katsoa ennen reissuun lähtöä, mutta reissun jälkeen voi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisää leikkauksia vaan työikäisille. 

Saadaan asuntomarkkinat kunnolla romahtamaan. 

Suomalaisten rahat on kiinteistöissä. 

Hetkinen, eihän asuntokauppa pyöri asumistukien varassa vaan sellaisten työssäkäyvien jotka saavat pankista lainaa. Ja pankit syynäävät nykyään kaiken tarkkaan. Positiivinen luottorekisteri paljastaa kaikki velat.

Omistusasuntoon ei saa yleistä asumistukea. Tammikuusta lähtien irtisanomiseen riittää asiallinen syy.

Mä en oikein osaa sanoa, pitäisikö saadakaan. MUTTA... kun mä aikoinaan otin asuntolainan, niin työttömyysturva eli ansiosidonnainen oli ihan eri maata. Uskalsin ottaa lainan, vaikka yksinhuoltaja olinkin, koska jos olisin jäänyt työttömäksi, mulla olisi kuitenkin ollut 2 vuotta aikaa joko löytää uusi työpaikka tai saada asuntoni myytyä. Ja pankista olisi voinut hakea asuntolainalleen lyhennysvapaata. Nyt uusi työpaikka pitäisi löytää paljon nopeammin tai asunto saada myytyä paljon nopeammin. En yhtään ihmettele, jos nuoria ei kauheasti kiinnosta asunnon ostaminen.

Nro 279: Joitakin vuosia sitten yksi kaverini sairastui. Hänellä oli kyllä vakituinen työpaikka, mutta jäi siis ensin pitkälle sairaslomalle. Sitten tuli ne mitä nyt ovatkaan kuntoutustukipäivät eli käytännössä määräaikainen työkyvyttömyyseläke. Kun sekin päättyi, hänen piti ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Siis ihmisen, jolla oli kuitenkin vakituinen työpaikka, mutta joka ei ollut työkykyinen. Ei hänen työkykynsä työkkäriin ilmoittautuessaan palautunut vaan vasta sitten, kun monien mutkien kautta pääsi leikkaukseen ja siitä sitten saikun jälkeen takaisin omaan työpaikkaansa. Ihan hullun hommaa. Terveydenhuolto sakkaa nyt ihan urakalla ja siinä missä mä pääsin 2018 polven tekonivelleikkaukseen kolmessa kuukaudessa, nyt joutuu pahimmillaan odottamaan leikkaukseen pääsyä jopa yli 2 vuotta. 

Nro 272: Kirjoitat ihan asiaa. Vielä 1980-luvulla suomalaiset kokivat häpeällisenä, jos piti asioida sossun kanssa. 1990-luvun lama muutti tilanteen. Silloin telkkariss aja muuallakin mediassa lähes päivittäin korostettiin, että ei ole häpeä hakea yhteiskunnan tukia, kun laman seurauksena työpaikka on mennyt alta. Tukia tarvitsevat kun eivät enää olleetkaan mitään laitapuolenkulkijoita vaan ihan insinöörejä, sairaanhoitajia jne. Tästä on joku noin 10 vuotta, kun tehtiin tutkimus siitä, miten paljon harkinnanvaraista toimeentulotukea on kunnilta hakematta. Siis rahaa oli, mutta ei hakijoita. Usein nämä, jotka olisivat olleet oikeutettuja toimeentulotukeen, olivat pienituloisia ikäihmisiä. Heillä oli vielä se häpeän asenne. 

Yksi asia,  mikä mua nykysysteemissä vähän ärsyttää, on se, että koska työkyvyttömyyseläke on pienimmilläänkin suurempi kuin työttömyyspäiväraha, työkyvyttömiä ei päästetä eläkkeelle. Vaikka olisi viideltä eri lääkäriltä lausunnot työkyvyttömyydestä, niin ei pääse. Toki tässä rahanäkökulmassa sen ymmärtää. Valitettava käänne sitten on, että myös näiden - jo työkyvyttömyyseläkkeelle kuuluvien - pitää hakea töitä. Ja siksi työpaikkoja hakee nekin, jotka eivät sitä työtä edes pystyisi terveytensä puolesta tekemään. Syypää tähän eiole tämä hallitus vaan jo edellisetkin. Työnantajat eivät enää halua laittaa avointa työpaikkailmoitusta, koska hakemuksia tulee satoja ja osa sellaisilta, joilla ei ole enää edes työkykyä. Vielä reilu 10 vuotta sitten meidänkin pikkufirmassa pistettiin työpaikka avoimeen hakuun, mutta todettiin jo silloin, että ihan liian iso homma. Itse silloin oman työni ohella kävin läpi hakemuksia ja mua kyllä suretti ne hakemukset, joista tiesin, että paikkaa haettiin vain siksi, että oli pakko. En siis ollut ärsyyntynyt niille hakijoille vaan systeemille. 

Ei mulla ole mitään viisastenkiveä, jolla tietäisin, miten tämä himmelihommeli pitäisi ratkaista. Jos olisi, lähtisin mukaan politiikkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskusta toivoo, että ihmiset muuttavat kaupungeista maalle halpoihin asuntoihin. Suomen maaseutuhan on autioitumassa ja joka niemessä, notkossa ja saarelmassa on joku tyhjillään nököttävä tönö.  

Maalla auto on lähes pakollinen, ja siihen ne asumisesta säästyneet varat sitten hupenevatkin. Ja vanhojen mörskien sähkölaskuihin. Julkinen liikenne voi olla olematon, ei työpaikkoja eikä terveyspalveluja

Kepun ajatus onkin, että jos saadaan ihmisiä muuttamaan kaupungeista maaseudulle, sitten sinne tulee myös palveluita ja muitakin työpaikkoja. Suomalaiset eivät vaan ole kauhean innoissaan ajatuksesta, että pitäisi 39 asteen kuumeessa hiihtää 50 km lähimpään terveyskeskukseen. Lapsuudessani 1960-luvulla eräs pieni Keksi-Suomen paikkakunta oli elävä ja virkeä. Siellä oli töitä, siellä oli kauppoja, siellä oli kaikkien pankkien konttorit, oli apteekki, kukkakauppa, kunnanlääkäri, kansakoulu, oppikoulu ja vaikka mitä. Sitten rakennettiin Parkanon rata ja se oli tälle paikkakunnalle kuolinisku, koska merkittävä osa paikkakuntalaisia oli VR:llä töissä. Nuoret joutuivat muuttamaan työn perässä muualle ja mitä ikääntyneempää väestöä jäi paikkakunnalle, sitä vähemmän oli kulutustakaan eli lähti niin kaupat kuin muutkin palvelut. Ja myös muutama isohko teollisuuden tuotantolaitos, kun työikäisissä perheissä piti tehdä päätös, onko vain toinen vanhemmista töissä ja otinen työtön vai olisiko parempi asua jossain muualla, missä molemmille olisi töitä. Kyllä mä ymmärrän Kepun tavoitteen, mutta suhtaudun vähän skeptisesti siihen, tuleeko se koskaan toteutumaan.