Reipas ja tunnollinen lammas

kirjoitti:

Vierailija wrote:

Köyhiksi verotetut maksavat veroja yli 40% tuloistaan eikä sitä väkeä tuolla näy. Fiksu pienituloinen ei asu Helsigissä, hoitajille ja myyjille on töitä muuallakin.

Mistä näitä urpoja aina löytyy, jotka on sitä mieltä, että Helsinki kuuluu vain korkeatuloisille? Taas nähdään, mitä sekunda-ajattelijaa Suomen ilmainen koukutusjärjetslemä tuottaa.  

Miten sä niin kuin ajattelet, että ne sun palvelijat pystyy saapumaan perille jostain 100km päästä perähikijältä vaihtamaan sun kakkavaipat, toimittamaan sun paketit, kasvattamaan sun kakarat ja laittamaan sun ruuat? Ei se Sipoossa tai Jokelassa asuminen ole yhtään sen edullisempaa ottaen huomioon, mitä maksaa liikkuminen julkisilla tai autolla.

Mä käsitin aiemman kommentista, ettei ne muualle muuttaneet enää kävisikään töissä Helsingissä. Hänhän kirjoitti, että hoitajille ja myyjille on töitä muuallakin. 

Saattaa johtua siitä, että vain noin toimimalla ihminen tuntee itsensä paremmaksi kuin joku toinen. Ei ole mitään muuta, millä tuntisi onnistuneensa. Yhtään missään. 

Läheisissäni ei ole tuollaisia, mutta kavereista löytyy yksi. Tai itseasiassa hän on jo tipahtanut kaveristakin vain tuttavaksi. Tarkoitan siis ihmistä, joka kertoo mulle ainoastaan vaikeuksistaan. Ja siis pitää mua likasankonaan. Ottaa yhteyttäkin vain silloin, kun hänen elämässään on asiat päin peräsintä (aika usein on). Ei koskaan silloin, kun olisi jotain positiivistakin kerrottavaa. Oli aika, jolloin mua ärsytti, mutta nykyisin en vaan enää välitä. 

Vierailija wrote:

Minä käyttäisin sanoja "meille illalliselle" jos laittaisin kaiken valmiiksi. Jos kutsun kylään niin sitten se on rentoa yhdessäoloa ja touhuilua.

 

Hyvä pointti! Mä en edes muista, milloin olisin kutsunut ketään meille "kylään". Onhan se niiden kutsuttavienkin kannalta ihan hyvä etukäteen tietää, onko tarkoitus katsoa leffaa, juoda vain pullakahvit vai kenties syödä kolmen ruokalajin illallinen. Siitä voi jo päätellä, kuinka kauan on tarkoitus viipyä ja onko syytä syödä kotona ennen lähtöä vai ei. Kun mun vanhempani pyytävät mut heille, hekin aina kertovat, mitä varten. Esimerkiksi käymään vain kahvilla vai kenties kantamaan multasäkkejä ja puutarhajätettä roskikseen. Tiedän sitten vähän itsekin, miten kauan arviolta menee ja mitä mun kannattaa laittaa päälleni. Tähän aikaan vuodesta voin kipaista kahville vaikka crocsit jalassa, mutta jos tarkoitus on, että olenkin suurimman osan ajasta ulkona ja kannan painavia säkkejä, on järkevämpää laitta toisenlaiset kengät ja lämpimämmin päälle. 

Vierailija wrote:

Voi toki redusoida ja pilkkoa etukäteen. Liemenkin voi ruodoista ja mausteista keittää ja suodattaa. 

Mutta kala esim pitää paistaa viimetingassa ennen tarjoilua, ja yrttiöljyn kaunis väri alkaa himmetä aika nopeasti.

En tietysti alusta asti ala ruokaa alusta asti laittamaan jos on vieraita, valmistelen asiat siihen malliin että mahdollisimman nopeasti asiat saan tehtyä. Mutta jos laadukasta haluaa tarjota niin kyllä siellä keittiössä pakko on touhuta.

Yleensä tosin lähipiirini ihmiset pitävät siitä että teemme asioita yhdessä, se yhdessä tekeminen oikeastaan on koko vierailujen pointti. Kerran äitini soitti että hän on kulkemassa ohi, on pari tuntia aikaa pikakyläilyyn. Silloin tein kaiken valmiiksi ja hän pääsi täydellä mahalla jatkamaan matkaa. 😊

Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Siis voin mä itsekin kutsua - ja olen kutsunutkin - ihmisiä laittamaan kanssani ruokaa. Miniäni on meksikolainen ja on ollut aivan huikeaa, kun hän on opastanut oikeaoppisen meksikolaisen ruuan tekemiseen. Mutta esimerkiksi ylihuomenna olen kutsunut vanhempani luokseni kekripäivälliselle. Äiti on 96v muistisairas ja isä 94v ja liikkuu rollaattorilla.  Vaikka he asuvatkin ihan naapurissa, mä joudun myös hakemaan heidät. Isä pääsee köpöttelemaan rollaattorin kanssa itsekin, mutta äiti pitää taluttaa. Joten mun pitää voida poistua kotoa hetkeksi, kun käyn hakemassa heidät. He myöskin tietysti olettavat, että mä istun heidän seurassaan eikä niin, että mä hääräänkin keittiössä ja he odottavat kahdestaan olohuoneessa. Mulla ei ole keittiössä sellaisia nojatuoleja, missä vanhusten olisi mukava istua ja rupatella mun kanssani samalla, kun laitan ruokaa. Sen vuoksi laitan kaiken valmiiksi, käyn hakemassa vanhemmat ja sen jälkeen tuon tarjottavat pöytään. Äiti on vielä lisäksi sellainen, että kun pitäisi alkaa laittamaan kenkiä jalkaan ja takkia päälle, hänellä onkin omasta mielestään aivan väärä hame päällä ja sitten hän alkaa etsiä käsilaukkuaan (jota ei todellakaan tarvitse) yms. Pitkään haudutettavat ruuat noin muutenkin sopii erittäin hyuvin kekriin, joten tämä ei tuota ongelmaa. Mä mietin menun aina sen mukaan, keitä on tulossa. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, mun keittiööni ei edes mahtuisi mun lisäkseni 12 muuta (jos siis kutsuisin lähisuvun) kanssani kokkailemaan. 



Mä siis tosiaan kutsuessani ihmisiä meille syömään tarkoitan nimenomaan syömään. En laittamaan ruokaa kanssani. Jos taas kutsun laittamaan ruokaa kanssani, silloin ilmaisen sen jo kutsuessani. Tai jos kutsuisin jonkun meille viettämään lautapeli-iltaa, en silloin kutsuisi häntä syömään vaan viettämään lautapeli-iltaa.