Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan kestä tuollaisia yhteisöjä. Ihmiset haluavat omaa yksityisyyttä ja rauhaa. Toiset ihmiset ovat rasittavia noin keskimäärin.

Mieli muuttuu vanhuusiässä. Silloin valitetaan yksinäisyyttä ja ainoat ihmiskontaktit on 1 viiva 4 kertaa vuorokaudessa 5 minuuttia piipahtava kotisairaanhoito. Kimppakämpässä vanhoille olisi toisistaan seuraa ja hoitajalta säästyisi aikaa.

Vanhukset soluihin ja nuorisolle opiskelu- ja parisuhderauha yksiöissä.

kunhan se on vain vaihtoehto, ei pakko. Kaikkien mieli ei nimittäin muutu vanhuusiässä todellakaan. Oma 80 v. äitini ei suostuisi ikinä. Viihtyy yksin kuten jo 40 vuotta.  

Niinpä. Onhan meillä jo nyt näitä yhteisöllisempiä asumismuotoja ikäihmisille. Senioritaloihin yleensä muutetaan sitten, kun halutaan asunnon olevan esteetön ja vähemmän työllistävä. Esimerkiksi todetaan, että ei jakseta enää ylläpitää omakotitaloa tai halutaankin viettää vaikka talvikuukaudet Espanjan lämmössä tarvitsematta huolehtia omakotitalon lämmityksestä yms. Tai että ei ole järkevää tehdä asuntoonsa sellaisia muutostöitä, että siellä pystyisi esimerkiksi pyörätuolin kanssa liikkumaan. Senioritaloissa ei yleensä ole mitään varsinaisia palveluita, mutta ne sijaitsevat lähellä palveluita ja yleensä julkinen liikennekin - jos sitä tarvitaan - toimii ainakin kohtuullisen hyvin. Kotihoito voi käydä näissä asunnoissa samalla tavalla kuin muissakin eikä läheskään kaikilla senioritaloissa asuvilla käy kotihoito. 

Palvelutalo on sitten seuraava vaihtoehto eli jos tarvitsee jo siellä talossa jotain palveluita. Esim että kotiin tuotavan ateriapalvelun sijasta käykin syömässä ateriansa palvelutalon yhteisissä tiloissa ja tarvitsee peseytymisessä apua. Osassa palvelutaloja on henkilökuntaa vain päivisin, osassa on sitten ympärivuorokautinen hoiva mahdollista. 



Palaan vielä aiemman kirjoittajan kommentissa kohtaan :"Vanhukset soluihin ja nuorisolle opiskelu- ja parisuhderauha yksiöissä.". Nythän on jo pitkään rakennettu nimenomaan pieniä asuntoja. Ei nyt ihan koirankoppeja mutta melkein. Tuntemistani kotonaan asuvista vanhuksista kukaan ei asu yksiössä. Heilläkin, jotka asuvat vuokralla, on yleensä ainakin kaksio. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi jännä tietää, miten ap:n visiossa ne asuinkumppanit valikoituvat, vai onko se ihan arpapeliä.

Soluasuminen kun on jo valmiiksi riskialtista. Etenkin lapsille.

 

Niinhän sen pitää mennä, että yhteisö valitsee asukkaansa ja voi tämän myös potkia pois. Muuten ollaan kommunalkassa, jos tulija on kuka vaan asuntotoimistolle kelpaa.

Jotkut rahoittivat itselleen vanhusyhteisön, koska rahoitusta sai valtiolta vain tähän kommunalka-tyyliseen versioon. He kuitenkin halusivat päättää itse. Vanhainkoti oli vieressä, jos ei enää ole yhteisökuntoinen. Minä vain epäilen, että nykyaikana ei pääse vanhainkotiin kun yhteisössä ei enää pärjää. Väliin jää ehkä vuosien rako.

Kun olen itse vanhempani saanut hoidettua, toisen kotonani ja toisen loppuviikot hoidin häntä kotonaan, niin aika kyyniseksi on muuttunut käsitykseni vanhusten yh

Tuo asunnosta pois potkiminenkaan ei välttämättä ole ihan helppo juttu. Ainakin tuollaisissa yhteisöasumissopimuksissa on syytä olla lakimies varmistamassa, että jos sopimukseen jokin "poispotkimispykälä" lisätäänkin, niin se ei ole kuitenkaan lainvastainen. 

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen "neurotyyppi" on sellainen, että täällä pidetään verisenä loukkauksena sitäkin, jos ehdotetaan, että opiskelijat asuisivat lähtökohtaisesti soluissa, jos eivät itse rahoita kalliimpaa asumismuotoa. Vaikka Tanskaa lukuunottamatta MISSÄÄN edes Suomea rikkaammassa maassa ei tueta opiskelijoita ja näiden asumista näin paljon. Ei kuulemma kuulu nykyaikaan, vaikka käytännössä kaikissa muissa maailman maissa kuuluukin. Tuollainen aikuisten yhteisöasuminenkin herättää jo puheenaiheena pelon ja ahdistuksen ja masennuksen tunteita useimmissa.

Ja ei, en minäkään väitä, etteikö olisi kivempaa ja mukavampaa asua yksin. Ero suomalaisen ja lähes kaikkien muiden maiden kansalaisten välillä on se, että muualla kämppiksen kanssa elämistä ei pidetä ihmisarvon vastaisena asumismuotona. 

Mä ymmärrän ihan hyvin, että soluasuminen voi olla hyvä ratkaisu tilapäisenä asumismuotona. Mutta oikeasti ihminen saattaa olla hyvinkin erilainen 30-vuotiaana kuin mitä on 50-vuotiaana. Ihan jo luonteeltaankin, puhumattakaan siitä, että kolmekymppisenä voi kaikki aisat olla elämässä kunnossa ja sitten ennenkuin täyttää 50, onkin työtön ja kenties päihdeongelmainenkin. 



Tuli sekin mieleen, että mitenköhän vuokranantajat nykyisin suhtautuvat siihen, että jokaisella asukkaalla on oma vuokrasopimus? Vai tehdäänkö kaikille asukkaille yhteinen vuokrasopimus? Vai niin, että  yksi on päävuokralainen ja muut hänen alivuokralaisiaan? En siis tiedä.  Tämäkin on aika oleellinen asia miettiä, että miten vastuu vuokranmaksusta menee, jos joku jättääkin oman osuutensa maksamatta. Vain tuo ensimmäinen vaihtoehto on vuokralaisen kannalta järkevä (vuokranantajan kannalta tämä on huonoin). Toisessa vaihtoehdossa muut vuokralaiset ovat vastuussa myös vuokransa maksamatta jättäneen osuudesta ja kolmannessa vaihtoehdossa päävuokralainen on vastuussa koko vuokrasta ihan riippumatta siitä, maksaako kukaan muu  yhtään mitään. Ja puhun nyt siis muusta kuin opiskelijoiden soluasunnoista eli ideasta, jos porukkaa vuokraa kimpassa jonkun asunnon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole idealisti. Vaan realisti.

Olen asunut nuorena monissa kommuuneissa, ei mitään ongelmaa.

Oma huone on sitä yksityisaluetta, tässä mun tapauksessa olisi omat wc.tkin.

En häiriinny ihmisistä keittiössä/ olkkarissa, keskityn omaan olemiseen ja juttuihin. Toki jos yhteisissä tiloissa ollaan, on mukava kun vaihtaa sananen silloin tällöin. 

Muutenkin, eihän sitä välttämättä edes olla paljoa yhtäaikaa näkösällä, jos esim. vuorotyöt molemmilla. 

Ihmettelen ihmisten tilantarvetta. 

 

Kuka on puhunut rakentamisesta?  Olemassa oleva asuntokanta riittää aivan hyvin. Yhteisasuminen on halvempaa. Esim.kolmiossa/neliössä. Voi päästä asumaan edullisesti arvokkaalle alueelle siistiin asuntoon, esim.rivariin  jossa oma piha jne.

Kaikille ei tietenkään sovi, hyvä että he tiedostavat sen.

Mikään ei estä etsimästä sopivaa porukkaa, jonka kanssa ostaa tai vuokraa kimpassa arvokkaalta alueelta siistin asunnon. Perustaa vaikka nettiin sivuston, jossa etsitään kiinnostuneita ja sitten jakaa linkkiä sivulle sosiaalisessa mediassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole idealisti. Vaan realisti.

Olen asunut nuorena monissa kommuuneissa, ei mitään ongelmaa.

Oma huone on sitä yksityisaluetta, tässä mun tapauksessa olisi omat wc.tkin.

En häiriinny ihmisistä keittiössä/ olkkarissa, keskityn omaan olemiseen ja juttuihin. Toki jos yhteisissä tiloissa ollaan, on mukava kun vaihtaa sananen silloin tällöin. 

Muutenkin, eihän sitä välttämättä edes olla paljoa yhtäaikaa näkösällä, jos esim. vuorotyöt molemmilla. 

Ihmettelen ihmisten tilantarvetta. 

 

Jos asukkailla on omat WC:t kuitenkin, niin miten ihmeessä tämä eroaa tavallisista yksiöistä? Keittoseinä vaan lisäksi ja se on siinä. Ei ole kommuuni vaan halpa pikkuasunto.

Jos tämän suunnitelmasi tarkoitus olisi rakentaa halpisasuntoja, mitä lisäarvoa se kämppiksien kanssa säätäminen tuohon tuo?

Tämän tapaisia, noin 15 m2 asuntoja rakennettiin jo joitain vuosia sitten muistaakseni Vantaan Martinlaaksoon. Talossa oli yhteiset oleskelutilat. Tällainen asunto sopii oikein hyvin sellaiselle, joka viettää paljon aikaansa kodin ulkopuolella tai on yksin viihtyvää tyyppiä. Katsoin silloin kuvia niistä asunnoista ja oikeastaan ne oli aika käteviä. Huone oli korkea ja katonrajassa parvi, joten siellä siis nukkui ja alas sai vaikka pienehkön sohvan ja nojatuolin. Jossain kuvassa oli keittiötä toimittavan seinän vieressä vielä pyykinperuskonekin, vaikka talossa oli kyllä pesutupakin.