Reipas ja tunnollinen lammas

3 ystävää plus siskoni, joka on myös rakkain ystäväni. Kavereita on parisenkymmentä. Ja sitten muita tuttuja on toista sataa. 150 ystävää olisi oikeasti ihan järjetön määrä, jos pitäisin jokaiseeen heistä yhteyttä samalla tavalla kuin pidän ystäviini. Mulla ei olisi aikaa käydä töissä enkä koskaan voisi edes nukkua, koska kaikki mun aikani menisi ystäviini. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan kestä tuollaisia yhteisöjä. Ihmiset haluavat omaa yksityisyyttä ja rauhaa. Toiset ihmiset ovat rasittavia noin keskimäärin.

Mieli muuttuu vanhuusiässä. Silloin valitetaan yksinäisyyttä ja ainoat ihmiskontaktit on 1 viiva 4 kertaa vuorokaudessa 5 minuuttia piipahtava kotisairaanhoito. Kimppakämpässä vanhoille olisi toisistaan seuraa ja hoitajalta säästyisi aikaa.

Vanhukset soluihin ja nuorisolle opiskelu- ja parisuhderauha yksiöissä.

 

 

En kestänyt kimpakämpässä asumista opiskeluaikana (kokeilin kyllä,olihan se halvempi vaihtoehto) , en kestäisi sitä nyt, enkä todellakaan usko muuttuvani niin paljoa, että tykkäisin siitä vanhanakaan.

Toki se sopii joillekin, mutta ei kaikille. Inhoan hallituksen pakottavaa asennetta, mikä perustuu vain taloudel

Hyväkuntoinen vanhus, joka pystyy asumaan vielä kotonaan, ei kyllä pääsääntöisesti halua muuttaa omasta kodistaan yhtään minnekään. Tai jos muuttaakin johonkin esteettömään asuntoon palveluiden lähelle, niin haluaa kuitenkin tehdä siitäkin oman kodin eikä jakaa kotiaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Eikä välttämättä halua edes sellainen vanhus, jonka pärjäämisestä omaisetkin ovat jo huolissaan.  Sitten, kun ei enää kotona pärjää, ei ole myöskään kykenevä enää huolehtimaan niistä muista vanhuksista, jotka asuisivat samassa asunnossa. Hyväkuntoiset vanhukset, jotka haluavat auttaa muita vanhuksia, ovat mukana vapaaehtoistoiminnassa. SPR:llä, seurakunnilla tai muissa vastaavissa, mutta eivät hekään halua asua näiden vanhusten kanssa. 



Veikkaanpa, että jos yksinäisyyttään valittavalle vanhukselle ehdottaisi, että hän ottaisi luokseen jonkun toisen vanhuksen asumaan, vanhus kieltäytyisi. NIIIIIIN yksin ei nyt sentään ole, että sellaiseen ryhtyisi. Toki omaiset voisivat tällaista ehdottaa, jos se - omaisistakaan - tuntuisi hyvältä ajatukselta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö. Mikä estää? Kuka vain voi muuttaa kavereineen vaikkapa omakotitaloon ja jakaa sen keittiön. Tarvi erikseen kehitellä mitään.

Näitä tehdään myös tavallisisssa kerrostaloissa, jokaisella oma makuuhuone, loput tilat yhteiskäytössä.

Jos vaikka 3 paria jakaa kolmion, niin maksajia on jo 6, tulee aika halvaksi.

Toisille tällainen sopii, valtaosalle ei, moni riitelee esimerkiksi siitä, ketä asuntoon saa tuoda ja saako tehdä lasta tai ottaa lemmmikkiä jne jne

Helpointi olisikin, jos kerrostalossa olisi jokaisella oma asuntonsa, mutta kerroksessa olisi yhteinen keittiö, suihkutilat ja kodinhoitohuone. Näin jokainen saisi sen oman rauhan, mutta kustannukset madaltuisivat jaettujen tilojen myötä. Toki ongelma on sitten se, että osa tiloista jaetaan. Mahtuuko riittävän moni kokkaamaan esim.

Tai miten määriteltäisiin se, kuka saa mennä mihinkin aikaan suihkuun? Ketkä saavat käydä suihkussa ennen töihin lähtöä ja ketkä vasta töiden jälkeen tai vasta illalla ennen  nukkumaanmenoa? Kodinhoitohuoneessa oletettavasti olisi pyykinpesukone, joten tuo kodinhoitohuone siis vastaisi kerrostalojen pesutupaa. Sieltä varaisi vuoron itselleen. Mä asuin kasarilla kerrostalossa, jossa oli pesutupa. En ollut ehtinyt asua kovin kauaa, kun jo tajusin, että siellä on jonkun toisen pyykit koneessa, vaikka mä olin varannut sen vuoron. Ja ettei kuivia pyykkejä oltu haettu narulta, vaikka mun olisi pitänyt saada omani jo kuivumaan. Aika pian ostin oman pesukoneen. Yhteisen keittiön näen myöskin vähän hankalana tai ainakin jääkaappi ja pakastin pitäisi olla omissa asunnoissa. Tai edes jokaiselle oma, lukittava jääkaappi siellä yhteisessä keittiössä. Keittiöstäkin olisi varattava vuorot, jotta ei ole menossa just laittamaan lasagneaan uuniin, kun siellä on jonkun muun ruuat uunissa. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 55: Juuri näin. Itse pidän huolestuttavana, että ihan sotessakin nyt suunnitellaan vanhusten yhteisöasuttamista. Tällaiseen kommuuniin kun muuttaa, niin mikäli satut olemaan se, joka pysyy parhaimmassa kunnossa, käytännössä olet muiden omaishoitaja. Et pääse siitä hommasta eroon muulla tavalla kuin muuttamalla itse pois. Sote-alueillakin silloin ajatellaan helposti, että eihän siihen kommuuniin enempää apua tarvitse, kun onhan siellä se Virtanen, joka voi käyttää vaikka koko loppuelämänsä muiden hoitamiseen. 

Kuvittelisi että vuokraan voisi sisällyttää hinnan sille että esim. siivoojan kävisi muutaman kerran viikossa siivoamassa yleiset tilat. Lisäksi tällaisiin kommuuni-komplekseihin pitäisi tietysti kuulua jonkinlainen talkkari, jolta voi pyytää apua vaikka lampun vaihtamiseen ja sellaiseen. Oma WC kaikille olisi kyllä ihan ehdoton. Eikä täl

Mutta olisiko se vuokra sitten enää edullinen? 

Vierailija kirjoitti:

En ole idealisti. Vaan realisti.

Olen asunut nuorena monissa kommuuneissa, ei mitään ongelmaa.

Oma huone on sitä yksityisaluetta, tässä mun tapauksessa olisi omat wc.tkin.

En häiriinny ihmisistä keittiössä/ olkkarissa, keskityn omaan olemiseen ja juttuihin. Toki jos yhteisissä tiloissa ollaan, on mukava kun vaihtaa sananen silloin tällöin. 

Muutenkin, eihän sitä välttämättä edes olla paljoa yhtäaikaa näkösällä, jos esim. vuorotyöt molemmilla. 

Ihmettelen ihmisten tilantarvetta. 

 

Mä asuin loppukesällä ja syksyllä 8 viikkoa mun siskoni luona vesivahinkoevakossa. Ei meillä mitään suurempaa ongelmaa ollut, mutta enhän mä siellä kotonani ollut. Meillä on aika erilainen ruokailrytmi ja pyrkinkin olemaan laittamatta siellä ruokaa. Ostin joko eineksiä tai kävin ravintolassa syömässä. Eipä ole ikinä mennyt kahdeksassa viikossa rahaa niin paljoa kuin silloin. Ihan alussa en älynnyt, että mun pitää hankkia myös sellaista syötävää, joka säilyy huoneenlämmössä ja jonka voi syödä sellaisenaan. Että en sitten, kun siskoni menee jo nukkumaan, räpsäytä asunnossa valoja päälle ja mene keittiöön jääkaapille. Samoin aamuisin, jos heräsin aikaisin (kuten kesällä usein herään), odottelin omassa huoneessani siihen asti, että siskoni on herännyt. Vasta sitten nousin ylös ja menin keittämään kahvia. Kun ei ollut mulla kovin paljon muutakaan tekemistä, niin mä sitten siivosin. Ketään en tietystikään voinut kutsua käymään vaan jos halusin tavata  muita ihmisiä, niin mun piti lähteä jonnekin. 



Vaikka mulla olikin oma huone siellä, niin ei mulla ollut oikein mitään tekemistä. Ei vaikka siskoni vietti noin puolet viikosta mökillään. Kyllä mä tiesin, että olisin saanut olla kuin kotonani, mutta en mä osannut. Heti, kun pystyin edes muutaman yön olemaan kotona, tulin yöksi kotiin. Nukuinkin kotona niiiiiiin paljon paremmin.  Siskoani yhteisasuminen ei vaivannut ollenkaan niin paljon kuin mua ja sanoikin jälkeenpäin, että oli oikein mukavaa, kun kahdeksaan viikkoon hänen ei tarvinnut siivota. Varmasti tämä on luonnekysymyskin, mutta kyllä mulla välillä tuntui kuin olisin ollut vankisellissä siellä huoneessani. Kun vihdoin pääsin kokonaan kotiin ei haitannut tippaakaan, että yläkertaan oli tungettu kaikki alakerran tavarat ja ihan hillitön homma saada taas kaikki omille paikoilleen. Vielä, kun sain tänne jääkaapin, pakastimen ja tiskikoneen, elämä alkoi taas vaikuttaa mukavalta.