Reipas ja tunnollinen lammas

Tapaksia

Oisko sun mahdollista tehdä lyhennettyä työviikkoa? Jo 4-päiväinen työviikko voisi auttaa jaksamaan paremmin. Mä teen nyt vuoden loppuun asti 3-päiväistä ja sen jälkeen taas 4-päiväistä ainakin kevään. 

Joo, oishan se jo iltapäiväkahvin aika. Jätski vai omena kahvin kanssa?

Joskus työelämän saattaa kokea stressaavaksi ihan vain sen vuoksi, ettei se vastannutkaan odotuksia. 

Mä en koe työelämää stressaavaksi, mutta teenkin vain 3-päiväistä työviikkoa ja eläkepäivät häämöttävät jo.

Vierailija kirjoitti:

Pätte miehiin kuin naisiin:Lapsi tullut täysi ikäiseksi 18 v. Tai nuorin lapsista täytänyt 18 vuotta. Elatusmaksut eivät enää tule rasiteeksi avio tai avo liitosta erotessa,

Ihan hyvä pointti. Lisäksi on paljon pariskuntia, joille on tärkeää, että lapsilla säilyy ydinperhe koko heidän lapsuutensa ajan. On kuultu tai ehkä jopa vierestä nähty, millaista härdelliä uusperhe-elämä saattaa olla eikä sellaista haluta omille lapsille. Kun sitten lapset tulevat täysi-ikäisiksi ja muuttavat omilleen, ei vanhemmilla olekaan enää mitään syytä pysyä yhdessä. Ei edes sitä yhteistä asuntolainaa, kun sekin on jo maksettu. 



Tulipa mieleeni sellainenkin asia, että kun pari rakastuu ja alkaa seurustelemaan, hyvin paljon asioita tehdään yhdessä. Puhutaan myös kaikesta maan ja taivaan välillä. Suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta.  Kun sitten tulee lapsia, yhdessä tehdään asioita, joihin lapsetkin voivat osallistua. Jos taas lapsia ei voi ottaa mukaan, on varsin tavallista, että toinen vanhemmista on sen aikaa lasten kanssa kotona, kun toinen vanhemmista menee menojaan, Eikä ole mitään väliä, vaikka kyseinen asia ei kiinnostaisikaan puolisoa, koska eihän se puoliso kuitenkaan voisi lähteä mukaan. Myös puheenaiheet saattavat muuttua yhä enemmän vain lapsia ja arkea koskeviksi. Tulevaisuuden suunnitelmat liittyvät vielä hyvin vahvasti lapsiin ja siihen lapsiperhearjen pyörittämiseen. Ei ole mitään yhteisiä suunnitelmia, mitä yhdessä tehdään sitten, kun lapset lentävät pesästä. Jos jotain suunnitelmia onkin, ne on helposti vain omia suunnitelmia eikä niitä välttämättä edes jaeta puolison kanssa. Kun sitten ollaan siinä tilanteessa, että lapset ovat jo isoja, kummallakin saattaa olla ihan erilaiset suunnitelmat tulevaisuutta varten. 



Parisuhteen pitäisi olla muutakin kuin vain vanhemmuutta. Pitäisi tehdä asioita yhdessä ilman lapsiakin. Monen kohdalla ongelma on se, että ei ole tukiverkostoja ja siten ei ole mahdollista saada lapsenvahtia, jotta vanhemmat pääsisivät kahdestaan jonnekin. Eikä raaskita käyttää rahaa siihenkään, että palkattaisiin ulkopuolinen lapsenvahti. Jos perhe-elämän ulkopuolinen aika vietetään aina yksin tai jonkun muun  (ystävien tms) kuin puolison kanssa, voi heposti käydä niin, että omat tulevaisuuden suunnitelmatkin käsitellään niiden muiden kanssa eikä enää puolison kanssa. Kun sitten tulee aika alkaa toteuttaa suunnitelmia, huomaakin, ettei puoliso oikeastaan edes kuulu suunnitelmiin. Tai vaikka voisi kuuluakin, eivät toisen yksin tekemät suunnitelmat olekaan sellaisia, jotka kiinnostaisivat puolisoakin.



Tunnen useitakin pariskuntia, joille avioliitto on ensimmäinen ja jotka ovat olleet naimisissa vähintään sen 20 vuotta, useimmat huomattavasti pidempään. Yhteistä heille kaikille on se, että asioita on tehty koko avioliiton ajan yhdessäkin. Ei siis vain perheenä lasten kanssa tai kavereiden kanssa vaan ihan kahdestaankin. Eikä olla siinä lapsiperhearjen tiimellyksessä unohdettu yhdessä suunnitella sitä tulevaisuutta, joka on edessä lasten muutettua omilleen. Kun on yhdessä suunniteltu, on mukava yhdessä alkaa myös toteuttamaan yhteistä suunnitelmaa.