Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, kerron omasta mielestäni hauskan tositarinan, olin nuorehkon mieslääkärin luona ihan rutiinikäynnillä ja siinä jutustellessamme kysäisi "mitenkäs ne yöunet?" Ihan hyvin olen Papan kanssa nukkunut, vastasin, lääkäri katteli näytöltään tietojani ja sanoi; täällä lukee että asutte yksin, onko asia muuttunut? Ei ole muuttunut, yksin asustelen. Lääkäri alkoi kattelemaan mua vähän tarkemmin ja kysyi silmiini tuijottaen "onkos tämä pappa pitkään jo nukkunut teillä? Vähän meinas jo ruveta naurattamaan, mutta asiallisuutta tavoitellen vastasin, onhan se pappa siinä ollut unikaverina jo kymmenisen vuotta...Sitten ajattelin että kohta kirjoitta mulle johonkin lähetteen, joten  aloin kertoa että mullahan on  aika vaikea uniapnea  ja olen sitä CPAP-laitetta käyttänyt jo pitkään ja hyvin auttanut. Ja sen koneen olen nimennyt "Papaksi" Vähän aikaa oli lääkäri hiljaa, mutta naurahtaen totesi "vai niinkös se olikin" Myöhemmin kävin omakannasta kattomassa, mitä oli kirjoittanut ja siellä luki; hyväntuulinen ja huumorintajuinen" :) että semmonen juttu HH

Mä annan nimet pölynimurille (Peni) , autolle (Mirru), tiskikoneelle (Tilda) ja Pyykkikone (Santra)  on mukavaa jutella niille kuin elävälle olennoille. Varsinkin Penin kanssa meillä on läheinen suhde, hän seuraa kiltisti perässä ja tekee mitä käsken. 

Tätä en ole keksinytkään. Luin juuri artikkelin, missä Pirkko Lahti käyttää syövästään nimeä Antero. Meillä on ainoa nimi lapsuuteni vauvanukella, joka istuu tyytyväisenä kirjahyllyn päällä.

Täytyykin miettiä imurille sopiva nimi, kun sitä seuraavan kerran houkuttelen kaapista ulos tulemaan.

Mun robotti-imurin nimi on Unelma. 

Vierailija kirjoitti:

Hei, kerron omasta mielestäni hauskan tositarinan, olin nuorehkon mieslääkärin luona ihan rutiinikäynnillä ja siinä jutustellessamme kysäisi "mitenkäs ne yöunet?" Ihan hyvin olen Papan kanssa nukkunut, vastasin, lääkäri katteli näytöltään tietojani ja sanoi; täällä lukee että asutte yksin, onko asia muuttunut? Ei ole muuttunut, yksin asustelen. Lääkäri alkoi kattelemaan mua vähän tarkemmin ja kysyi silmiini tuijottaen "onkos tämä pappa pitkään jo nukkunut teillä? Vähän meinas jo ruveta naurattamaan, mutta asiallisuutta tavoitellen vastasin, onhan se pappa siinä ollut unikaverina jo kymmenisen vuotta...Sitten ajattelin että kohta kirjoitta mulle johonkin lähetteen, joten  aloin kertoa että mullahan on  aika vaikea uniapnea  ja olen sitä CPAP-laitetta käyttänyt jo pitkään ja hyvin auttanut. Ja sen koneen olen nimennyt "Papaksi" Vähän aikaa oli lääkäri hiljaa, mutta naurahtaen totesi "vai niinkös se olikin" Myöhemmin kävin omakannasta kattomassa, mitä oli kirjoittanut ja siellä luki; hyväntuulinen ja huumorintajuinen" :) että semmonen juttu HH

Tämä oli hauska:) Mä olen nimennyt mun polvien tekonivelet.  Toinen on Matti ja toinen on Teppo.  Kerran aika  pian leikkausten jälkeen yks kaveri soitti ja kysyi,  mitä puuhaan.  Vastasin, että olen Matin ja Tepon kanssa kävelyllä ja vauhti kiihtyy.  Kaveri oli ihan häh mitä. 

Vierailija kirjoitti:

Kotiin ei anneta huumaavia kipulääkkeitä, osastolla niitä kyllä saa, mutta nykyään kun kotiutetaan niin pian.

Minä olin leikkauksen jälkeen sairaalassa 4 päivää, ja sen jälkeen terv.keskuksen sairaala osastolla viikon, enkä ois halunnut silloinkaan lähteä pois. Siellä lääkitys ainakin minulla pelasi.

Mulla kokemusta vain Peijaksesta ja siellä tosiaan sai kunnon dropit kipuun,  mutta kotiin niitä ei määrätty.  Ehkä lääkäreillä pelkona,  että potilas myy ne katukaupassa.  Mä olin molemmilla kerroilla 2 yötä sairaalassa ja vaikka kivunhoidon kannalta olisi ehkä ollutkin järkevää olla vähän pidempään, halusin kuitenkin kotiin.  

Vierailija kirjoitti:

Kirurgia ei kiinnosta. Leikkaus ja kotiin, ja seuraava potilas.Kivun vuoksi kannattaa olla ihan terkkariin yhteydessä, jos nostaisivat tarqinic annosta.

Kipua pitää myös vähän sietää, eli fyssarilke mars, ja liikettä, liikettä tai voi käydä niin ettei enää myöhemmin autakkaan kun pääsee jäykistymään.Esim kuntopyöräily olis hyvä.

Muuten oikein,  mutta kipulääkityksen määrää anestesialääkäri eikä kirurgi. Tai ainakin Peijaksessa. 

Sama lääkitys oli mulla.  Ekat 2 viikkoa on aika tuskaa. Helpottaa,  kun saa hakaset pois.  En mäkään saanut alussa nukuttua kuin pätkissä.  Nukuin sen mitä pystyin ja sitten nousin sängystä ylös. Pitkin päivää lyhyitä nokosia.  Mulle auttoi paremmin lämmin kuin kylmä,  mutta toi on ihan yksilöllistä.