Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Mummeleitten ja papparaisten ei kannata jakaa ennen maallista mammonaa että saa kotiin hoitoa. 

Moni mummeli ja papparainen on pihi. Ajattelevat, että eihän sitä rahaa nyt omaan hyvinvointiinsa voi käyttää. Perinnöksi pitää jättää lapsilleen. Kuitenkin moni mummelin ja papparaisen lapsi luopuu ihan mielellään perinnöstään, jos sen vuoksi ei tarvitse hoitaa mummelia ja papparaista. 

Nro 191: "Koululääketiede ja monikulttuuri pois"



Mä jätän tuon monikulttuurin tästä pois, koska itseasiassa aika moni ulkomaalistaustainen hoitaa Suomessakin ne omat vanhuksensa ihan itse. 



Koululääketieteestä kuitenkin sen verran, että - niin julmalta kuin joistain voi kuulostaakin - mun mielestä ihmisen eliniän pitkittäminen ei pitäisi olla tärkein asia. Tärkeintä olisi, että se aika, mikä vanhuksella on vielä jäljellä, olisi mahdollisimman hyvää. Olen itse jo siinä tilanteessa, että koko lähisuku - isää lukuunottamatta - on antanut mulle jo valtuutuksen päättää, milloin annan muistisairaan 96v äitini vaan kauniisti nukkua pois omaan sänkyynsä ja milloin soitan ambulanssin, jotta äiti viedään taas kerran jonnekin, jossa tehdään jotain, jotta äidin elinikä pitenee vielä vähän. Koska isäni on edelleen äidin omaishoitaja ja edunvalvoja, toki isä voi päättää jotain muuta kuin mitä mä päätän. Ymmärrän kuitenkin isääni, koska on varmasti tosi vaikeaa luopua elämänsä rakkaimmasta ihmisestä. Varsinkin, kun tiedostaa, että ne omat päivätkin alkaa olla jo vähissä. DNR-päätöksen lääkärit ovat jo äidilleni tehneet ja tämä tieto on jo ensihoitajillakin, kun tulevat käymään. Eli ei enää elvytetä, vaikka olisi sata ensihoitajaa paikalla. Jos siis isä haluaa, että juoksen sinne aamuyöllä soittamaan ambulanssin (jostain syystä ei halua koskaan itse soittaa), niin mä sitten soitan. Mutta yhä useammin on niin, että ensihoito tulee joko vaan kääntymään tai sitten eivät tule ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kysymys on enemmän siitä vastuusta kuin rahasta. Yhteiskunta ei halua kantaa vastuuta ihmisistä etenkään niistä ihmisistä jotka eivät edes arvosta sitä.vastuunottamista.

En ole ihan varma, mitä kommentillasi tarkoitit. Mutta totta on se, että Suomessa rakennettiin hyvinvointiyhteiskunta juuri sitä varten, että ihmisten ei enää tarvitsisi huolehtia läheisistään. Omasta mielestäni suurin syy tähän oli 1960- ja 1970-luvuilla kaupunkeihin muutto. Nuoret lähtivät opintojen ja työn perässä kauemmas vanhemmistaan. Ei ollut edes mahdollista Helsingistä, Tampereelta, Oulusta tai Turusta käydä hoitamassa Nilsiässä tai Tuupovaarassa asuvia vanhempia. Siksi haluttiin, että yhteiskunta huolehtii. Kuten alussa huolehtikin. Vastuu oli yhteiskunnalla eikä satojen kilometrien päässä asuvilla omaisilla. Eikä niillä satojen kilometrien pässä asuvillakaan ollut enää vastuuta siitä, että lapsenlapsensa saivat päivähoidon, koska tuli subjektiivinen päivähoito-oikeus eikä lasten valokuvia tarvinnut enää liimailla kaupan ilmolitustauluille ja lyhtypylväsiin, jotta löytyisi joku ystävällinen ihminen, joka ottaisi lapset päivähoitoon. Edes pariksi viikoksi.  Mä olen elänyt ajan, jolloin niitä valokuvia oli. Kasarilla oli hyvin tavallista, että pienen lapsen äiti otti rahan takia pari hoitolasta, mutta jos hoitolapsi oli jotenkin hankala tai rasittava, sitten vaan ilmoitettiin lastaan hakevalle vanhemmalle, että enpäs muuten ota enää huomenna. Siinä sitten vanhemmat ihmettelivät, mihis mä huomenna aamulla lapsen lykkään, kun töihin pitäisi mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Asiattomaksi ilmoitettu

Mikä tässä on asiatonta? Sekö, että yhteiskunnan rahat nyt vaan ei riitä yhä suuremman vanhusväåestön hoitamiseen? Vai se, että niitä vanhuksia pitäisi edes hoitaa? Itse pidän tätä keskustelua yhteiskunnallisesti aika tärkeänä, koska totuus on, että kun kakku pienenee ja syöjien määrä kasvaa, mennään päin seinää ja lujaa. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teknologiahan on jo olemassa jos sitä halutaan käyttää. Ilmaista sekään toki ei ole eikä siihen muiden hoitamiseen haluta käyttää niitä taloudellisiakaan resursseja. Enkä toisaalta ihmettele kun sen hoidon arvostus on mitä on.

Tekonologiaa on toki olemassa jo nyt, mutta ei ole sille vanhukselle vielä kovin helppokäyttöistä. Lääkärin digivastaanotto on ihan jees, mutta edellyttää, että vanhus osaa käyttää sitä. Mun muistisairaalla äidilläni ei ole aavistustakaan, miten tietokone edes laitetaan päälle. 

Ei lääkäri niihin vanhuksiin yhteyttä ota vaikka sen teknologia mahdollistaisi. Kyllä se joutuu tekemään joku muu. Meillä on kuitenkin olemassa teknologia joka vaikka hälyttää jos henkilö ei on liikkumatta tai esim. kaatuu tai teknologia joka seuraa esim. sykettä ja si

Ihan totta puhut, Mutta tuo just vaatii omaisten panostusta. Se, että yhteiskunta hoitaisi asian, ei ole vielä todennäköistä. Koska ei ole rahaa. Tosin olisi hyvä varmaan selvittää, kuinka paljon halvemmaksi tulee, jos kotihoito käy 5 kertaa vuorokaudessa tarkistamassa, että vanhus on kunnossa, kuin jos ainakin osan niistä käynneistä hoitaisi jokin "keskusvalvomo". Vai tuleeko edes halvemmaksi.