Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja aina se hoitovastuu lankeaa tyttärelle ja jos sisaruksissa on naimattomia niin tällehän se lankeaa.  

Totta. Ja tässäkin ketjussa on puhuttu miniöistäkin. Ei miniän tarvitse appivanhemmistaan huolehtia. Onhan niillä appivanhemmilla se poikakin. Mulla on elämäni aikana ollut useitakin tilanteita, joissa olen tarvinnut sairastumisteni vuoksi apua. Kertaakaan mun tyttäreni tai miniäni ei ole tullut avuksi. Mun poikani on kyllä tullut. Ja mun poikani on se, joka käy auttelemassa isovanhempiaankin. Vaikka keskellä yötä. Tytär ja miniä ei lotkauta korviasankaan, jos pitäisi keskellä yötä lähteä etsimään kissojen ja koirien kanssa muistisairasta mummia. Mun poika lähtee aina, jos apua mummin etsimiseen pyydän. 

Ihana poika Sulla, hyvin olet kasvattanut, iloitse.

Kiitos. Lisään tähän nyt vielä sen verran (joku saattoi aiemmasta ajatella, että tyttäreni olisi jotenkin ilkeä tai itsekäs), niin tyttärelläni on synnynnäinen fyysinen vamma, jonka vuoksi hän ei edes  pysty olemaan apuna.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksiltakin täytyy alkaa odottamaan enemmän. Ei voida olettaa, että jokainen voi asua kotonaan omakotitalossa kaukana palveluista loppuun asti. Täytyy tehdä ratkaisuja asioidensa suhteen silloin, kun on vielä kykeneväinen.  

Juuri näin. Saatan muistaa väärin, mutta muistelen, että aikoinaan jo kotihoidon piirissä oleva vanhus ei voinutkaan enää muuttaa lähemmäksi lapsiaan, koska oli jo sen oman kotikuntansa vastuulla. Uusi kunta ei halunnut ottaa vastuulleen vanhusta. Vai oliko vaan niin, että jos vanhus oli jo laitoshoidossa, ei voinut muuttaa lähemmäs omaisiaan, jotta omaiset olisivat voineet osallistua vanhuksen hoitoon enemmän, Muistaako joku?

Joskus oli noin mutta ei enää nykyään. Kyllä myös vanhuksella on oikeus muuttaa asuinpaikkansa, joskus siihen käytännössä velv

Kiitos tiedosta!

Nro 296: "Eikö olisikin ihanaa, jos vanhuksella olisi edes lapset lähempänä? Kun kuulo heikentyy, muisti takkuilee ja näkö on huono, niin olisi upeaa edes tavata lapsiaan? Laki, joka tähtäisi siihen, että vanhuksella olisi oikeus asua niin lähellä lapsiaan, että tapaaminen olisi mahdollista. Saadan silti kaiken hoidon mitä tarvitsee."

Jo pelkästään se, että vanhus olisi hoivakodissa lähellä lapsiaan ja lapsenlapsiaan, ihan varmasti parantaisi tilannetta. Siis sitä vanhuksen kokemaa yksinäisyyttä. Nyt, jos asuu hoivakodissa satojen kilometrien päässä,. ona ivan selvää, ettei siellä lapset ja lapsenlapåset kovin usein käy. Siitä olen varma, että ainakin jossain vaiheessa oli se tilanne, että jos vanhus oli jo hoivakodissa, hoivakotipaikkaa ei voinut enää vaihtaa lähemmäs lapsiaan. Sitä en muista, koskiko tämä mysö kotihoidossa olevia. 

Ihan asiallinen keskustelu ja erittäin tärkeästä yhteiskunnallisesta aiheesta, mutta joku tai jotkut keksivät sitten tulla hönöttelemään tännekin. Vai onko hönöttelijöiiden tarkoituskin, että aiheesta ei keskutella?

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksiltakin täytyy alkaa odottamaan enemmän. Ei voida olettaa, että jokainen voi asua kotonaan omakotitalossa kaukana palveluista loppuun asti. Täytyy tehdä ratkaisuja asioidensa suhteen silloin, kun on vielä kykeneväinen.  

Juuri näin. Saatan muistaa väärin, mutta muistelen, että aikoinaan jo kotihoidon piirissä oleva vanhus ei voinutkaan enää muuttaa lähemmäksi lapsiaan, koska oli jo sen oman kotikuntansa vastuulla. Uusi kunta ei halunnut ottaa vastuulleen vanhusta. Vai oliko vaan niin, että jos vanhus oli jo laitoshoidossa, ei voinut muuttaa lähemmäs omaisiaan, jotta omaiset olisivat voineet osallistua vanhuksen hoitoon enemmän, Muistaako joku?