Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Osa työnantajista kuvittelee, että 0-tuntisopparin tekeminen olisi ikäänkuin joku varahenkilöstö, jonka voi kutsua töihin ihan milloin vaan työnantaja haluaa. Ei se ole. Joskus kasarilla ei ollut 0-tuntisoppareita vaan oli "keikkalaisia". Jos tarvitsi yllättäen työntekijän, soitti keikkalaiselle ja kysyi, sopisko tulla. Jos sopi, keikkalainen meni työvuoroon, mutta keikkalaisella saattoi olla vaikka jonnekin muualle sovittu työvuoro tai sitten yksinkertaisesti vaikka vaan oman lapsensa synttärit tai tapaaminen kavereiden kanssa. Mä tein äitiyslomalla aika paljonkin tällaisia keikkahommia Meilahden sairaalassa. Mulla oli yksi vakkariosasto, mutta joskus tein muillekin osastoille. Mieluiten kuitenkin sille yhdelle, kun oli tuttu osasto ja tuttua työporukkaa. Silti aina, kun mulle soitettiin, sanoin, että soitan sulle hetken päästä, koska ensin mun pitää selvittää, järjestyykö lapsenvahti. Yleensä aina järjestyi, mutta jos ei olisi järjestynyt, olisin joutunut sanomaan, että sori, en pääse.
Nro 680: "Ai voi jättää menemättä sovittuun vuoroon? Toki ei varmaan enää soitella perään? Vai tarkoitatko, että eivät vastaa puhelimeen jos eivät sille päivälle halua töitä?
Se suojaosan poisto nyt sotki monen talouden niin, että eivät voi ottaa työtä vastaan kun siitä jää miinukselle. Lisäksi jos tarjotaan yhtä tai kahta päivää silloin tällöin, niin ei sillä rahalla pärjää.
Jos muutos on tapahtunut muutaman vuoden sisällä, niin on Satosen ansiosta "
Sovittu vuoro on vuoro, josta sekä työntekijä että työnantaja on sopinut. Silloint ietysti mennään sovittuun työvuoroon. Sovittu työvuoro taas 0-tuntisopparilla eio le se, että työnantaja soittaa, että huomenna sun tarttis tulla klo 7-15 vuoroon. 0-tuntisopparissa työnantaja soittaa ja kysyy, sopisiko sinulle tulla huomenna klo 7-15 vuoroon ja jos 0-tuntisopparilainen sanoo, että ei sovi, niin sitten työnantaja hyväksyy asian mukisematta. Sillä ei ole mitään merkitystä, minkä vuoksi työntekijälle ei sovi.
Mä jäin syyskuun alussa pois työelämästä, mutta tein vielä työnantajan kanssa 0-tuntisopparin siihen asti, kun mulla alkaa eläke juosta. Jos tulee jotain, mihin mua tarvittaisiin, sitten työnantaja soittaa ja kysyy, sopiiko mulle. Jos mulla on muita suunnitelmia sille ajankohdalle ja sanon, että ei sovi, niin sitten se on niin. 0-tuntisoppari ei siis velvoita mua menemään töihin silloin, kun työnantaja haluaa, vaan ainoastaan silloin, kun olen yhdessä työnantajan kanssa sopinut, että joo, tulen silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuksen lopputulos. Ihmiset on opetettu siihen, että lääkärissä asiointi tuo konkreettista lisäarvoa perusasioiden kuten flunssan ja jonkun niskahartiaseudun hoidossa. Vanhusten jokapaikan kolotuksista puhumattakaan.
Todellisuudessa lääkärin vastaanotolla käynti ei auta yhtään mitään 95/100 ja terveydenhuoltoa kuormitetaan turhaan.
....ja sitten taas toisaalta saa lukea ohjeita, miten pitkittyneissä flunssan oireissa pitäisi mennä lääkäriin. Jonne siis ei saa mennä pelkän flunssan takia.
Flunssan alkuvaihe ja flunssan pitkittyneet oireet ovat kaksi eri asiaa. Flunssa paranee kyllä yleensä itsestäänkin, mutta jos oireet pitkittyy, voi olla syntynyt esimerkiksi poskiontelotulehdus tai keuhkokuume. Eli vaikka flunssan aiheuttaakin virus, joskus sen seurauksena syntyy myös bakteeritulehdus ja bakteerit taas edellyttävät antibioottikuurin. Viruksiin ei antibiootit tehoa.
Luin artikkelin ja olen samaa mieltä, että omalääkärisysteemi on hyvä. MUTTA se edellyttää, että lääkäri ja potilas tulevat hyvin toimeen keskenään. Mulla oli aiemmin 15 vuoden ajan työterveyshuollossa aina sama omalääkäri. Hän hoiti potilaitaan nk kokonaisuutena eli kun oli jotain uutta vaivaa, otti aina huomioon, voisiko ko vaiva olla vaikka jonkun hiljattain aloitetun lääkkeen sivuvaikutus tai muuten liittyä aiempiin sairauksiin vai onko kyseessä mahdollisesti jokin ihan uusi ja tutkimuksia vaativa asia. Sitten tämä lääkäri jäi eläkkeelle ja tuli uusi omalääkäri. Tämä uusi lääkäri sitten hoiti jokaista vaivaa erikseen. Yhden kerran hän määräsi mulle lääkettä, jota ei saa käyttää samaan aikaan kuin toista hänen aiemmin määräämäänsä lääkettä. Ei siis vaivautunut edes tarkistamaan, mitä hän itse on mulle aiemmin määrännyt. Sairaslomaa olisi kyllä aina hövelisti määrännyt, mutta en mä sairaslomaa ollut hakemassa.
Vuosi ennenkuin jäin työelämästä pois, päätin vaihtaa terveyskeskukseen. Mulla oli siellä jo kroonisten sairauksieni vuoksi määrätty omalääkäri ja omatiimi, mutta en ollut käynyt, koska työterveyshuolto oli toiminut niin hyvin. Selkäkipuni oli silloin jatkunut jo yli puoli vuotta ja tiesin itsekin, mikä selkäkipuni oli aiheuttanut (nostin muistisairasta äitiäni sängystä raahatakseni hänet vessaan ja koska koti nyt ei ole kovin ergonomisesti suunniteltu, niin satutin selkäni siinä), joten tilanne ei ollut akuutti ja ihan riitti, että odotin sen 4 viikkoa omalääkärille. Oli nuori mieslääkäri ja niin innokas työstään, että sehän laittoi mulla ne krooniset sairaudetkin parempaan kuntoon. Eli oli juuri sellainen, joka hoitaa potilasta kokonaisuutena eikä vain yhtä oiretta. Hän ei kuitenkaan maininnut ylipainostani mitään (mulla oli silloin 12 kg ylipainoa), mutta kun lähdin vastaanotolta, ajattelin, että tuo omalääkäri taitaa haluta mun elävän 100-vuotiaaksi. Joten nyt olen sitten jo normaalipainoinenkin, koska hän vaan omalla innokkuudellaan sai mut motivoitua laihtumaan.
VaKessa on käytössä Maisa ja saan sen kautta hyvin pidettyä yhteyttä omatiimiin ja omalääkäriin. Ei tarvitse rampata kontrollikäynneillä vastaanotolla. Mulla on vuosia sitten diagnosoitu D-vitamiinin imeytymishäiriö ja sen seurauksena syntynyt osteomalaisa eli osteoporoosin esiaste. Tälle asialle ei mitään voi - paitsi popsia purkista D-vitamiinia - enkä oleta, että terveyskeskus jotenkin seuraisi asiaa. Ihan omastamielenkiinnnosta sitten käyn välillä Synlabissa tutkituttamassa D-vitamiinitasoni. Siis ilman lääkärin lähetettä ja maksan koko tutkimuksen itse. Ilman lääkärin lähetettä siitä ei siis saa mitään Kela-korvauksiakaan. Akuutimmissa tapauksissa käyn sitten yksityisellä, jos kyse ei ole kuitenkaan mistään henkeä välittömästi uhkaavasta tms, jolloin pitäisi mennä päivystykseen. Viimeksi tällainen tilanne oli syyskuussa, kun jalkateräni vääntyi ja arvasin, että siihen tuli murtuma (mulla kun osteomalasian takia luita murtuu helposti). Koska kuitenkin pystyin nilkuttamaan sillä jalalla, niin ei ollut tarvetta päivystykseen lähtemisellekään ja omalääkärille taas olisi joutunut odottamaan vastaanottoaikaa useamman viikon. Yksityinen ortopedi sitten otatti jalkaterästäni röntgenkuvan ja murtumahan siinä. Antoi kotihoito-ohjeet ja kirjoitti kipulääkereseptin. Kyynärsauvat mulla on kotona jo muutenkin perussairauksieni vuoksi.
Omalääkärisysteemi on ihan hyvä, mutta Suomessa ongelmana on, että vaikka omalääkärisysteemi olisikin omalla terveysasemalla käytössä, omalääkärin vastaanotolle joutuu odottamaan useita viikkoja. Sopii siis kroonisten sairauksien hoitoon, mutta ei akuuttien.
No näinpä. Tässä taloyhtiössä laitettiin pihoja vähän uuteen uskoon ja työmiehinä sellaisia, jotka eivät osanneet sen paremmin suomea kuin edes englantiakaan. Mun pihakin näytti alussa ihan kivalta, mutta kun tuli sateet, niin toi on aika järkky. Sens ijaan, kun meillä pari vuotta sitten sattui taloyhtiön mokan vuoksi vesivahinko, korjausfirma olikin suomalainen suomalaisine työntekijöineen. Olohuoneeni yksi iso seinä ei kuulunut siihen taloyhtiön maksamaan korjaushommaan, mutta ajattelin, että oiekastaan voisihan tuonkin yli 4m korkean seinän tapetoida tässä samassa rytäkässä. Ja koska ne remppatyypit oli mukavia, puhuivat suomea ja tekivät hyvää työtä, kysyin sen firman työnjohtajalta, kerkeiskö ne tapetoida sen ison seinänkin. Tietenkin maksoin sen kokokaan itse. Jos täällä olisi ollut jotain kielipuolia, en olisi edes kysynyt koko asiaa.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/