Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 59: Mä olen kanssasi samaa mieltä. Nostaisin esiin tässä kuitenkin vielä sellaisen asian, että joskus aiempina vuosina ne oikeat asiantuntijatkaan eivät halunneet kiireellä naamaansa julkisuuteen ladellen mitä erilaisimpia johtopäätöksiä samoista tieteellisistä tutkimuksista. Asiantuntijat keskustelivat ja väittelivät  tutkimustuloksista ensin keskenään ja vasta sitten, kun jonkinlainen konsensus oli syntynyt, tavallisella kansalaiselle kerrottiin asiasta. Pandemia opetti meille, että vaikka miten meidän asiantuntijat seuraavat tutkimuksia, yks sanoo julkisuudessa yhtä ja toinen taas ihan päinvastaista. Ja tästä seuraa, että kansalainen saa itse päättää, ketä kulloinkin uskoo. Ja yleensähän ihminen uskoo mieluiten sitä, joka parhaiten tukee ihmisen omaa ajattelutapaa tai käsitystä. 

Vaikka olenkin lähes 20 vuotta vanhempi, ymmärrän hyvin mistä puhut. Elämän kiireisyys syntyy kuitenkin siitä, että ihan itse yrittää tehdä paljon asioita päivän tai viikon aikana. Yrittää, koska se on mahdollista. Olen saanut omat lapseni kasarilla ja ysärin alussa. Ei mulla pienten lasten äitinä ollut mitään kodin ulkopuiolisia harrastuksia. Eikä ollut pienillä lapsillanikaan. Työpäivän jälkeen oltiin yleensä vaan kotona. Laitettiin ruokaa, pistettiin pyykit pesukoneeseen jne. Eikä todellakaan ollut pariasataa "kaveria", joille olisi pitänyt soitella joka päivä tai edes joka viikko. Vasta Facebookiin liittymiseni myötä sain ylipäätään tietää, mitä serkuilleni, pikkuserkuilleni, sedilleni ja tädeille kuului. Tai entisille opiskelukavereille kasarilta. Alussa tämä oli ihan mukavaa, mutta sitten alkoi tuottaa lähinnä stressiä. Muistan yhden illan, kun tulin kotiin ja mulla oli 38 viestiä odottamassa. Jos jokaiseen vastaamiseen olisin käytätnyt 5 minuuttia, mulla olisi mennyt työpäivän jälkeen mennyt yli 3 tuntia pelkkiin viesteihin vastaamiseen. 



Tämän vuoden alussa poistin ensin puolet Facebook-kavereistani ja vähän myöhemmin lähes kaikki loput. Jätin vain muutaman ihmisen, joiden juttuja oikeasti haluan seurata. Yhtä lukuunottamatta näillä ihmisillä ei ole edes puhelinnumeroani eli he ovat ihmisiä, joiden kanssa en ole mitenkään säännöllisesti tekemisissä. Älypuhelin mulla on, mutta usein se on täällä kotona jossain. En siis siirry huoneesta toiseen kännykkä kädessä. En kuule, jos tekstiviesti tulee, kun puhelin on eri huoneessa tai kokonaan eri kerroksessa. En välttämättä kuule edes sitä, jos puhelin soi yläkerrassa, kun imuroin alakerrassa. En käy vähän väliä tarkistamassa, onko joku laittanut viestiä. Pääsääntöisesti olen somessa tietokoneella, mutta en jaksa istua tietokoneella koko aikaa. Mulla ei ole whatsappia eikä muitakaan vastaavia. Kissallani on instatili, mulla ei, eikä kukaan oleta, että kissani seuraisi instassa ketään. Älypuhelin on kätevä silloin, kun on kodin ulkopuolella ja pitää katsoa vaikka bussireittiä tai bussin aikatauluja. 



Nyt marraskuussa tilasin ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen aikakauslehden. Olipa mukavaa maata joulun pyhinä sohvalla ja lukea lehteä. Ihan kuten silloin joskus. Niin ja ostinpa itselleni yhden cd-levynkin. Kuuntelen vanhalla cd-soittimella. 



Paluu kasarille/ysärille alkaa itsestä. On kuitenkin muistettava, että osa ihmissuhteista saattaa hiipua, jos et ole aktiivisesti somettamassa jotain. Mutta sitähän se oli silloin "hyvään aikaankin", että oli vain muutamia - eikä satoja tai tuhansia - joiden kanssa oli tekemisissä. Harva soitteli edes parhaimmille ystävilleenkään joka päivä. Tai kirjoitteli jatkuvasti kirjeitä tai postikortteja. 



Menneiden vuosikymmenten fiilistelyn voi aloittaa vaikka siitä, että alkaa tehdä niitä lapsuutensa kotiruokia. Mä pidän aika ajoin nk retroruokaviikkoja, jolloin teen samoja ruokia, mitä äitini teki 1960- ja 1970-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketkäs palkattaisiin pyöveleiksi? Elinkautisvangit?

En halua että kukaan lääkäri joutuu elämään murha omallatunnollaan.

Et siis myöskään hyväksy aborttia? - sen erottaa eutanasiasta se, ettei tapettavalta kysytä, haluaako hän kuolla. 

Eikä varmaan hyväksy vanhan ja sairaan lemmikin lopettamista eikä myöskään auton alle jääneen hirven, jäniksen tms luonnonvaraisen eläimen lopettamista.

Nro 116: ""hirveät makuuhaavat" 

Eikös tuollainen olisi estettävissä riittävällä potilaan kääntelyllä. Olen itsekin nähnyt vastaavasta valokuvia, joita läheinen on ottanut omaisestaan. - Ja kyseessä siis äänestäjien ja päättäjien moraalittomuudesta kun ei riittävästi resurssoida varoja asian parantamiseksi (uusien sukupolvien ennakkoapuharvennukseen abortoinnilla kyllä investoidaan)."

Kyllä. Mutta kun ei niissä laitoksissa ole tarpeeksi henkilökuntaa kääntelemään. Osa henkilökunnasta on vielä sellaisia, jotka ei edes ymmärrä, mikä on makuuhaava ja miten sellaista pitäisi hoitaa tai ehkäistä. Ei ymmärretä kieltä. Hymyillään vaan ja kävellään ohi. Ja tämä siis tapahtui jo meidän edellisen hallituksemme aikana eli persuja ja kokkareita tästä on ihan turha syyttää. Itseasiassa edellisen hallituksen ajama nk pakkotyölaki oli yksi ihan keskeinen syy siihen, miksi yhä harvempi hoitaja haluaa enää hoitotyöhön ja vielä harvempi vanhustenhoitoon. Joten tulevaisuudessa omaiset saavat ihan itse käydä kääntelemässä vanhuksiaan. 

Faith kirjoitti:

En usko. Ja toivon myös että sitä ei laillisteta.

Suomalaiset päättäjät ehkä enimmäkseen ymmärtävät, miten suurta muutosta ihmisarvokäsitykseen ja lääketieteen etiikkaan eutanasian laillistaminen merkitsisi.

Tiedän joitain poliitikkoja, jotka muissa kysymyksissä ovat liberaaleja, mutta eivät eutanasian kohdalla. He ymmärtävät, että näennäisestä humaaniudestaan huolimatta eutanasian laillistaminen olisi askel juuri päinvastaiseen suuntaan kuin mihin humaanit arvot muutoin johtavat.

Kuolemansairaan ihmisen kärsimyksen ja kivun lievittämiseksi on käytettävä hoitomuotoja ja lääkkeitä. Ihmisen surmaaminen ei ole oikea ratkaisu.

Ihmisillä on toki luonnollinen vapaus päättää elämänsä. 

Sulla on vähän ristiriitainen kommentti. Tai siis toi sun viimeinen lauseesi on ristiriidassa muun kommenttisi kanssa. Yleensä siinä vaiheess,a kun sitä eutanasiaa tarvittaisiin ja toivottaisiin ihminen ei ole enää siinä kunnossa, että voisi ajaa rekkaa päin tai hypätä junan alle. Siinä vaiheessa ollaan jo muiden armoilla. Ja jos ne muut ovat sitä mieltä, että sun pitää kitua ja kärsiä, etä itse voi asialle enää mitään. Koska olet niiden sun "kiduttajiesi" armoilla. 



Ajatuksesi kivunlievityksestä on  toki kaunis, mutta kun Suomessa sitä kivunlievitystä ei saa, ellei ole sitten joku terminaalivaiheen syöpä. Eikä aina silloinkaan. Kirjoitin jo aiemmin kommentin tädistäni, jolla oli ihan kamalat märkivät makuuhaavat ja ainoa kipulääke, mitä niihin sai, oli Burana. Ja hän joutui kestgämään niitä kipuja melkein vuoden. VUODEN!