Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Huolehdin että kaapissa on aina tietyt perustarvikkeet, joita tarvitaan niissä ruuissa joita tykkään tehdä. Esimerkiksi puna- kelta- ja valkosipulia, tomaattimurskaa, ruokakermaa, perunaa ja porkkanaa. Lisäksi pastaa, riisiä ja linssejä. Pakastimessa on aina erilaisia kasviksia.

Aina kun teen ruokatilauksen, käyn kaapit läpi ja katson minkä verran on jäljellä näitä perustarvikkeita ja arvioin, joko tarvitaan lisää. Samoin maustehyllyn käyn joka kerta läpi.

Suunnittelen viikon ruuat etukäteen ja tilaan sen mukaan huonommin säilyviä raaka-aineita. Ne käytetään sitten ensimmäisenä. Lisäksi olen kerännyt reseptejä jotka voi tehdä vain noista perustarvikkeista, esimerkiksi tonnikalapasta ja erilaiset sosekeitot. Niihin turvaudun silloin kun en ole ehtinyt suunnitella tarkemmin. Jos ruuasta puuttuu jokin ainesosa, en lähde kauppaan vaan muokkaan reseptiä tai teen jotain muuta.

Tämä kaikki tietysti onnistuu vain jos ruuanlait

Mä olen vasta viimeisen vuoden aikana ruvennut taas käymään kaupassa. Sitä ennen monen vuoden ajan tilasin kotiinkuljetuksella. Muuten ihan sama systeemi oli kuin sullakin, paitsi en suunnitellut viikon ruokia etukäteen. Mutta mulla joka viikko satsiin kuului jotain kalaa, jotain broileria, jotain porsaanlihaa, jotain naudanlihaa jne. Juureksia ja muita kasviksia myös. Kun toimitus tuli, aloitin niistä raaka-aineista, joilla oli lyhin säilyvyys. Yleensä mulla toimituspäivä oli aina perjantai, joten perjantaina tai lauantaina tein jotain kalasta. Ja sitten sen mukaan, mikä tuotteissa oli parasta ennen/viimeinen käyttöpäivä. Kun oli vuorossa ottaa käyttöön jauhelihapaketti, sitten sillä hetkellä mietin, tekiskö lihapullia, tortilloja, jauhelihakeiton, lasagnen vai mitä sillä hetkellä tekisi  mieli. Jauhelihasta kuitenkin. Myös kasviksista käytin ensimäisenä ne, jotka säilyvät lyhimmän aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorille itselleen riittäisi se, että heillä on tunne siitä että ovat jollain tavalla merkityksellisiä.

Ei koko maailmalle, ei julkisuuden henkilönä tai Nobelistina vaan omana itsenään tärkeitä läheisilleen ja heitä ympäröivälle yhteiskunnalle. 

On hyvä muistaa, että tämän päivän nuori ei ole itse kehittänyt tätä maailmaa eikä ole vastuussa ympäröivien ihmisten puheesta, ympäristöstä, koulujen tilasta tai työelämän vaativuudesta. Me aikuiset olemme olleet luomassa ilmapiiriä, jossa meidän nuoremme nyt ahdistuvat. Tuo synkkä metsä, jossa polut risteilee on loistava kuvaus siitä, millaisena nuori saattaa nähdä tulevaisuutensa. Vanhemmat sanovat, että periaatteessa voit olla mitä vain, ja yhteiskunnallinen puhe on sitten kovaakin kovempaa, lyttäävää ja erittäin vaativaa: vain tällaisena kelpaat. 

 

Samaa mieltä. 1970-luvulla piti 15-16 -vuotiaana päättää, meneekö lukioon vai ammattikouluun. Jos valitsi jälkimmäisen, ovet yliopistoihin ja korkeakouluihin menivät kiinni. Sitten vaan jatkettiin teininä valitsemallaan polulla. Nykyisin tilanne on toinen. Voit valita kumman vaan ja samat mahdollisuudet, jos vain halua ja viitsimistä riittää. Tämä siis yhtenä esimerkkinä siitä, miten nuorilla on koko ajan enemmän vaihtoehtoja, joista pitäisi sitten osata valita ne tulevaisuuden kannalta parhaimmat vaihtoehdot. Vaan kun siellä metsässä menee polkuja ristiin rastiin eikä kenelläkään ole kristallipalloa, josta voisi katsoa, mille polulle kannattaisi kääntyä. 



Muistan oman kuopukseni kohdalla, miten peruskoulun ysiluokalla oli joku tyyppi metalliteollisuudesta kertomassa nuorille, että kannattaa mennä ammattikouluun ja valita metalliala, koska metallialalla on takuuvarmasti töitä. Eikä mennyt kuin 1,5 vuotta, kun metallialalla alkoi varsin merkittävät irtisanomiset. Maailma muuttuu ja työelämä heilahtelee sen verran nopeaa tahtia, että yhä harvempi nuori  voi tehdä mitään pidemmän tähtäimen suunnitelmia. Hyvä, jos edes viideksi vuodeksi eteenpäin. Ei mikään ihme, jos ahdistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja toisaalta jos joutuu jäämään kotiin niin kannattaa yrittää venyttää saikku viidenpäivän mittaseks, näin ne lyhyet poissaolot vähenee.

Kyllä näkee, että kaikenmaailman kepulikonsteja ja kepulilaskelmia vaan käytetään ja suunnitellaan, jottei tarvitsisi töitä tehdä. Se on ollut ihan jatkuvaa. Palkkaa kyllä pitäisi tulla ja palkankorotuksia nimenomaan yli äyräitten. Panostus työelämään on tosi surkealla tasolla työntekijöitten puolelta. Oikein pinnareita olette. Saattehan taas loikoilla vaan, kun on lakkoa järjestelty. Muuten mun puolestani on ihan sama, vaikkei teitä olisi olemassakaan.

 

Mä ajattelen tämän asian vähän toisin. Hyvin moni työntekijä menee puolikuntoisena töihin. Jos kuume on jo laskenut, mutta nenä vuotaa ja yskii "keuhkonsa pihalle", mennään silti töihin. Joskus siis riittäisi ihan se yksi sairaspäivä ja sitten palataan työpaikalle köhimään. Nyt, kun tuosta ekasta sairaspäivästä halutaan tehdä työntekijäälle palkaton, miksi työntekijä menisi heti kuumeen laskettua töihin? Paljon järkevämpää hakea sairaslomaa, jota lääkärit yleensä määräävät 3-5 päivää, ja toipua kotona ihan rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Mites autoetu? Mites työsuhdeasunto? Mites nuo lounassetelit, teillä on niitä? Entäs kesäloma? Minkäs ikäsenä teillä pääsee eläkkeelle?

Työterveyshuollon kattavuus on yksi aika tärkeä asia.

K