Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 94: "Mitä höpiset? Lakkojen vastustamisella ei ole mitään tekemistä minkään potenssiasioiden kanssa. Jokainen aikuinen tietää, että voi sairastua, vammautua tai joutua työttömäksi. Ja sekin on suurelle osalle selvää, että jälkimmäiseksi mainittu tapahtuu sitä todennäköisemmin mitä enemmän lakkoilet. Yritykset eivät katsele perse homeessa kotona istumista, vaan pistävät uuden irtisanomisen helpottamisen myötä lakkoilijat pihalle. Saavat lakkoilla ihan keskenään vaikka loppuelämänsä. "

Lakkoa vastustavat nyt nimenomaan ne, jotka uskovat, että hallituksen kaavailemat työntekijöiden aseman heikennykset eivät tule koskaan koskemaan heitä itseään, ei heidän lapsiaan eikä heidän lapsenlapsiaan. Mutta he ovat väärässä, koska he eivät voi tietää, mitä heille esimerkiksi ensi vuonna tapahtuu. Ymmärrän kuitenkin, mistä puhut. Työnantajat haluavat helppoa työvoimaa, jota ei tarvitse millään tavalla arvostaa ja jonka voi potkaista pihalle mistä tahansa syystä. Kuitenkin nämä samaiset työnantajat kuvittelevat, että heidän työntekijänsä olisivat silti jollain tavalla lojaaleja työnantajiaan kohtaan. Miksi ihmeessä olisivat? Ja nythän kyseessä ei ole pelkästään se, miten paljon työnantajalla tulevaisduudessa on oikeus potkia työntekijää päähän vaan myös se, etät kun se työnantaja pistää työntekijänsä pellolle, niin työntekijällä on vain lyhyt aika löytää jostain ihmeen kivenekolosta uusi työpaikka. Ei mikään ihme, että näillä suunnitelluilla spekseillä asuntokauppa hiipuu, lasten hanintaa mietitään entistäkin enemmän jne. Jos työntekijällä ei ole tulevaisuudessa yhtään mitään turvaa vaan on täysin työnantajan sätkynukke, ei sellaisessa elämässä voi tulevaisuuttaan suunnitella. Itse ajattelen tässä asiassa enemmän nuoria kuin jo asuntolainansa maksaneita tai eläkepäiviään odottelevia. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 74: "Ainut vaan, että jollain parin päivän mökötyksellä ei tule muutosta parempaan. Ainakaan leikkausten ja aseman heikentämisen suhteen. Päinvastoin. Kun irtisanomista helpotetaan, voivat yritykset laittaa entistä helpommi lakkoilijat pellolle ja ottaa töihin työhaluisia. Eli omaa oksaa sahataan näillä lakoilla. "

 

Yhden päivän lakko on minustakin ihan  liian lyhyt. Just sellainen mökötys. Tai siis vain mielenilmaisu. Lakon pitäisi kestää paljon pidempään. Niin pitkään, että sillä alkaa olla vaikutusta.  Ja hyvä muistaa, ettei lakoilla ajeta nyt vaan sitä omaa napaa tässä ja nyt vaan lakkoillaan myös tulevien sukupolvien vuoksi. 

Mitä pidempään lakko kestää, sitä vähemmän työntekijälle tulee palkaa. Eli taaskin kosahtaa omaan nilkkaan. Tekijöitä kyllä löytyy lakkoilijoiden tilalle, jos niiks

Lakkoilijalle maksetaan lakkoavustusta. Toki kosahtaa omaan nilkkana, mutta jos hyvin käy, ei enää kosahda lasten eikä lastenlasten nilkkaan. Lakkoja vastustavat useimmiten omnipotentit työntekijät. Ne, jotka eivät voi koskaan siarastua eivätkä voi koskaan jäädä työttömiksi, ja joiden omat lapset ja lapsenlapsillekaan ei ikinä koskaan voi tapahtua mitään sellaista (sairaus, vammautuminen, avioero, työttömyys tms) , että voisivat olla yhtään huonommassa asemassa kuin ikuisesti täydelliset vanhempansa/isovanhempansa. 

Nro 74: "Ainut vaan, että jollain parin päivän mökötyksellä ei tule muutosta parempaan. Ainakaan leikkausten ja aseman heikentämisen suhteen. Päinvastoin. Kun irtisanomista helpotetaan, voivat yritykset laittaa entistä helpommi lakkoilijat pellolle ja ottaa töihin työhaluisia. Eli omaa oksaa sahataan näillä lakoilla. "

Yhden päivän lakko on minustakin ihan  liian lyhyt. Just sellainen mökötys. Tai siis vain mielenilmaisu. Lakon pitäisi kestää paljon pidempään. Niin pitkään, että sillä alkaa olla vaikutusta.  Ja hyvä muistaa, ettei lakoilla ajeta nyt vaan sitä omaa napaa tässä ja nyt vaan lakkoillaan myös tulevien sukupolvien vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Yritykset näistä lakoista eniten kärsivät. Hetken päästä mennään konkurssiin tai siirrytään ulkomaille. No, sittenpähän ei ole suomalaisilla työntekijöillä enää sitäkään työpaikkaa, jota vastaan kapinoida.

Hyvä puoli asiassa kuitenkin on, että hallituksen kaavailemat päätökset työntekijöiden aseman heikentämiseen olivat lakon syy ja siten myös se, jos yritykset menevät konkurssiin tai siirtyvät ulkomaille. Tässä lakossahan ei kapinoida työnantajaa vastaan vaan hallituksen suunnittelemia työntekijän aseman heikennyksiä vastaan. Jos siis hallitus haluaa, että yritykset menevät konkurssiin (mikään toimiva yritys ei kuitenkaan mene yhden päivän lakosta konkurssiin) tai siirtyy ulkomaille, sittenhän tämä tilanne on kaikille osapuolille eli hallitukselle, yrityksille ja työntekijöille ihan fine. Myös työntekijät voivat lähteä ulkomaille töihin. Sitten tänne jää työttömät, työkyvyttömät,  eläkeläiset ja hallitus. 



Vaikka en itse kuulukaan lakonalaisiin, silti olen lakkolaisten puolella. Mielestäni poliittinen lakko on ihan paikallaan silloin, jos päättäjien tavoitteena on kurjistaa niiden elämää, joilla jo muutenkin on vaikeuksia selviytyä. En ole koskaan arvostanut yhtään missään tilanteessa sitä, että potkitaan päähän sitä, joka jo muutenkin makaa maassa. Vaikka noin muuten pidänkin itseäni aika oikeistoliberaalina. 

En ole enää perheellinen, kun lapset jo aikuisia. Mutta mulla oli aikoinaan - ja tietyllä tavalla on edelleenkin - mennyt viikon ruokalista suunnilleen näin: risottoa, pastaa, keittoa, pataruoka, kokoliha/kala, laatikkoruoka ja wokkiruoka. Ei siis viikottain tuossa järjestyksessä vaan noin yleensä. Tämän päivän päivällistä syön myös huomenna lounaaksi ja sitten huomenna taas teen päivällisen, josta riittää ylihuomiselle lounaaksi. Mitä esimerkiksi risottoa sitten teen, riippuu siitä, mitä raaka-aineita mulla on. Joskus teen jauheliharisoton, joskus katkarapurisoton, joskus kinkkurisoton, joskus kanarisoton. Pastaruuan suhteen voi olla mikä tahansa pasta jonkun kastikkeen (kalaa, rapuja, kinkkua, jauhelihaa tms, tomaattipohjainen tai kermapohjainen) kanssa tai vaikka lasagne, makaronilaatikko tai canellonet.