Reipas ja tunnollinen lammas

Mä hoidin äidin,  isä on nyt siskoni vastuulla.  Ei tosin hoida kovin hyvin,  mutta asia ei kuulu mulle.  En mennyt koskaan naimisiin,  joten appivanhempia mulla ei ole koskaan ollut. 

Kaksi lasta olen tehnyt,  keski-ikäisiä jo molemmat.  Töitäkin tehnyt,  eka kesätyö jo 13-vuotiaana. Olen säästänyt ja sijoittanut.  Pelkästään 2,5 vuoden ajan kulutusta vähentämällä ja ylimääräisiä säästämällä jättäydyin pois työelämästä 11 kk ennen eläkeikää.  Mulle sopii paremmin kuin hyvin 1960-luvun elintaso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selitä vanhukselle, että turvaranneketta käytetään vain oikeassa hädässä. 

mitenkäs selität muistisairaalle, että turvaranneketta saa käyttää vain oikeassa hädässä jos ei vanhus muista edes mitä on itse sekunti sitten sanonut? 

Jos on tuossa kunnossa oleva muistisairas, jonka tila oletettavasti vain heikkenee, niin oikeastiko hän osaisi turvaranneketta painaa silloinkaan, kun olisi oikea hätä?

Turvarannekkeet soveltuvat parhaiten liikuntaesteisille, joilla konttori on kunnossa.

Juuri näin.  Mun isällä on turvaranneke ja konttori vielä riittävän hyvässä kunnossa.  Se ranneke tosin hälyttää myös silloin,  jos se kolahtaa johonkin.  Ei siis pelkästään silloin,  kun painaa nappia.  Isä on joskus epähuomiossa kolauttanut rannekkeen johonkin ja hälytys tapahtunut.  Mutta kun on kaatuillut,  niin hyvähän se on,  että joku menee apuun. Ketjussa joku jo mainitsikin,  että vanhukselle voi ihan itsekin ostaa rannekkeen ja hälytys menee sitten omaiselle. Ei tarvitse maksaa 40 €/kk ja käynnit vielä erikseen päälle.  Hyvinvointialueet tarjoaa tuota turvapalvelua,  koska harvalla omaisella on mahdollisuus rientää apuun. Hyvinvointialueen palveluista saa kieltäytyä, jos jollain muulla tavalla pystyy hoitamaan asian.

Punaviiniä, espressoa,  tuoretta timjamia, suolaa, mustapippuria ja runsaasti murskattua valkosipulia. Päkäfileet sinne yön yli kylpemään. 

Tänään nivelet huutaa taas hoosiannaa.  En meinannut saada edes valkosipuleita murskattua.  Mitään hyödyllistä en tänään pysty tekemään.  Kunhan elämä tästä hieman selkenee koiran ja remontin osalta,  pitää etsiä joku lääkäri pistämään kortisoni sorminiveliin.  Aikoinaan mulla olikin luottolääkäri tällaisiin juttuihin,  mutta meni mokoma kuolemaan. Vielä eläkkeelläkin piti yksityisvastaanottoa, mutta sitten ei enää jaksanut. En yleensä tykkää kysellä tutuilta mitään heidän työhönsä liittyvää neuvoa, mutta seinänaapuri on Ortonin ortopedeja ja ehkä osaisi suositella jotain lääkäriä,  jolle voisin varata ajan. 

Juttelin tänään mun pojan kanssa.  Toi koira kun on meidän yhteinen,  niin pitää kuunnella hänenkin mielipiteitä.  Ollaan onneksi samaa mieltä asiasta.  Kerroin,  että uutta koiraa en kyllä enää ota,  mutta kissoja kylläkin.  Poikani kysyi,  riittääkö mulle 5 kissaa vai haluanko niitä enemmän  😂 Hyvin poika tuntee äitinsä 😁

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset palstalla ei ymmärrä yhtään. Kirjoitus on iso kuva suomesta, valtaosa. Ei yksilö. Suomessa varmasti on yksilöitä, jotka kyläilee spontaanisti ja tekee asioita. Kirjoitus on tehty isossa kuvassa ja pitää täysin paikkaansa. 

Iso kuva kuitenkin muodostuu yksilöistä.  Ei ole yhteiskunnan tehtävä alkaa järjestämään kaikenlaisia kissanristiäisiä ja muuta humppaa kansalaisille. Tai palkata ihmisiä kiskomaan muita ihmisiä kotiovesta ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt tässä ketjussa sanoa tätä, mutta en ole tullut ymmärretyksi:

Ei kyse ole siitä, kuinka usein nähdään tai viestitellään. Kyse on siitä, osoittaako toinen käytöksellään minulle, että olen tärkeä hänen mielestään. Tärkeäksi voi kokea olonsa, vaikka yhteydenpitoa olisi harvoin, jos toisen käytös on huomioivaa, ystävällistä ja hän on kiinnostunut myös minun kuulumisistani. Mutta se ei ole huomioivaa käytöstä, jos jo valmiiksi nähdään harvoin/yhteydenpitoa on vähän ja silloin kun sitä on, niin olet siinä hetkessäkin toiselle toissijainen asia. Kyllähän sen aistii, onko toinen sinua varten läsnä vai ei. 

Monet "kakkosluokan ystävät" saavat ikävääkin kohtelua osakseen. Eivät uskalla sanoa suoraan, että tällainen käytös ei ole ok. Moni tyytyy myös huonoihin ystävyyssuhteisiin, joista puuttuu ystävällisyys ja vastavuoroisuus. Ei se aina ole sitä, että se ei-niin-tärkeä-ystävä olisi jotenkin huono. Hänellä voi olla huono itsetunto ja hakeutuu etäisiin ystävyyssuhteisiin.

Ne  "kakkosluokan ystävät " ovat kavereita eikä ystäviä.  Ihmisellä voi olla sekä ystäviä että kavereita.  Jos sulle ei riitä kaveruus vaan haluat ainoastaan ystävyyden, mikään ei estä sua pistämästä koko ihmissudetta poikki.