Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Oi oi... rex-kakku! Ja KÄÄK noi kolme pistettä. Mä tein rex-kakkua vielä joskus ysärillä, mutta en enää sen jälkeen. Pitääkin joku päivä tehdä taas. Mun siskonpoika oli lapsena ihan hulluna rex-kakkuun. Voisikin tehdä niin, että pyytäisin häntä hakemaan perheelleen osan. Mulla kun ei taida olla sellaista astiaa, missä voisi tehdä vain yhdelle henkilölle rex-kakkua.
Kovasti täällä ikävöidään... ja kolme pistettä. Kuka entisajan herkkuja, kuka...
Meillä Rex-kakku tehtiin aina suorakaiteen muotoiselle lautaselle. Mitähän astiaa mahdat tarkoittaa? Jep jep vai oliko se jippuu
Mä tein suorakaiteen muotoiseen vuokaan. Sellaiseen, missä olisi voinut vaikka paistaa leivän. Rex-kakkua ei tietty paisteta, mutta vuorasin vuuan tuorekelmulla tai leivinpaperilla, ainekset vuokaan ja vuoka jääkaappiin. Sitten keikaus ylösalaisin ja kelmu tai leivinpaperi pois. Mulla on kyllä jossain pieniä kuppeja, joilla voi tehdä itse konvehteja. Missähän ne on? Voisi kehitellä rex-konvehdit. Ja tästäpä tuli mieleen, että joskus aikoinaan tuli tehtyä just sellaisiin riisimurokarkkeja. Kookosrasvaa, sokeria, Van Houtenin kaakaojauhetta ja riisimuroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten ei pidä vielä kotiuttaa.
Eli päivystyksessä seisotetaan vain siksi että ei laita vaatteita päälleen? Miksi ihmeessä?Siksi, että silloin ihminen ei ole siinä kunnossa, että voi lähettää yksin kotiin kuolemaan tai sieltä harhailemaan (alasti) (ja kuolemaan).
Ymmärrän pointtisi, mutta jos päivystyksistä tehdään muistisairaiden säilytyspaikkoja, missä sitten hoidetaan lääketieteellisiä tutkimuksia ja hoitoja tarvitsevat potilaat? Tai no moni meneekin yksityiselle, jos ei ihan hengenhätäkään ole, mutta kaikilla ei ole varaa hoidattaa itseään yksityisellä.
Vaikka ei voi pitää päivystyksessä, pakkohan se on katsoa, että potilas on tolkuissaan lähtemään ja vaatetettu. Ja jos ei osaa pukea, miten voisi olla yksin kotona?
Muistisairaat eivät tule koskaan olemaan tolkuissaan. Seurasin vähän yli 3 vuoden ajan oman äitini muistisairautta ja päivä päivältä meni koko ajan vain huonompaan kuntoon. Näille vanhuksille pitäisi olla jokin muu paikka kuin joko päivystys tai koti. Mutta kun ei ole. Nytkin ympärivuorokautisen hoivan paikkoja vähennetään ja tilalle tarjotaan yhteisöllistä asumista. Yhteisöllinen asuminen tarkoittaa sitä, että vanhuksilla asuu samassa kerrostalossa useita ja heillä sitten käy kotihoito ihan kuten kotona asuessakin. Etu on vain siinä, että kotihoidolla ei mene samalla tavalla aikaa asiakkaan luota toisen luokse siirtymiseen. Kotihoidon käyntien välillä vanhus on asunnossaan ihan yhtä yksin kuin olisi kotonaankin. Toki noissa asunnot olisivat pohjaratkaisuiltaan paremmin vanhuksille sopivia, mutta ei niissä 24/7 henkilökuntaa ole.
Kuulostaa ihan kauhealta.
Siksipä kannattaa varautua vanhuuden varalle säästämällä rahaa että pääsee yksityiseen hoito-/hoivakotiin.
Pitkälle edennyttä muistisaurautta sairastavan elämä on hirveää, huolimatta siitä missä hän on.
Tämä on ihan totta. Ainakin monen kohdalla. Poikkeuksiakin varmaan löytyy. Mun äiti sai nukkua ikiuneen omassa kodissaan omassa sängyssään, vaikka hänelläkin viimeisiin kuukausiin liittyi päivystyskeikkoja. Mutta eihän äiti enää ymmärtänyt olevansa kotonaan, kun hänen muistissaan koti oli hänen lapsuudenkotinsa. Vanha mies, joka oli samassa huushollissa, oli joku vieras. Vaikka äiti oli ollut tämän "vieraan" kanssa naimisissakin jo 70 vuotta. Rupsahtaneet ja harmaantuneet eukotkin oli jotain vieraita eikä todellakaan hänen tyttäriään, koska hänen tyttärensähän olivat vasta kansakoulussa. Lopulta äiti ei enää muistanut, että hänellä oli lapsia koskaan ollutkaan. Vasta ihan viimeisinä viikkoina, kun hän oli jo vuodepotilas, jotenkin rauhoittui. Vaikka ei mua enää tuntenutkaan, niin tykkäsi kovasti, kun näytin hänelle kännykästä hauskoja kissavideoita. Joskus katsottiin niitä videoita monta tuntia.
Oi oi... rex-kakku! Ja KÄÄK noi kolme pistettä. Mä tein rex-kakkua vielä joskus ysärillä, mutta en enää sen jälkeen. Pitääkin joku päivä tehdä taas. Mun siskonpoika oli lapsena ihan hulluna rex-kakkuun. Voisikin tehdä niin, että pyytäisin häntä hakemaan perheelleen osan. Mulla kun ei taida olla sellaista astiaa, missä voisi tehdä vain yhdelle henkilölle rex-kakkua.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten ei pidä vielä kotiuttaa.
Eli päivystyksessä seisotetaan vain siksi että ei laita vaatteita päälleen? Miksi ihmeessä?Siksi, että silloin ihminen ei ole siinä kunnossa, että voi lähettää yksin kotiin kuolemaan tai sieltä harhailemaan (alasti) (ja kuolemaan).
Ymmärrän pointtisi, mutta jos päivystyksistä tehdään muistisairaiden säilytyspaikkoja, missä sitten hoidetaan lääketieteellisiä tutkimuksia ja hoitoja tarvitsevat potilaat? Tai no moni meneekin yksityiselle, jos ei ihan hengenhätäkään ole, mutta kaikilla ei ole varaa hoidattaa itseään yksityisellä.
Vaikka ei voi pitää päivystyksessä, pakkohan se on katsoa, että potilas on tolkuissaan lähtemään ja vaatetettu. Ja jos ei osaa pukea, miten voisi olla yksin kotona?
Muistisairaat eivät tule koskaan olemaan tolkuissaan. Seurasin vähän yli 3 vuoden ajan oman äitini muistisairautta ja päivä päivältä meni koko ajan vain huonompaan kuntoon. Näille vanhuksille pitäisi olla jokin muu paikka kuin joko päivystys tai koti. Mutta kun ei ole. Nytkin ympärivuorokautisen hoivan paikkoja vähennetään ja tilalle tarjotaan yhteisöllistä asumista. Yhteisöllinen asuminen tarkoittaa sitä, että vanhuksilla asuu samassa kerrostalossa useita ja heillä sitten käy kotihoito ihan kuten kotona asuessakin. Etu on vain siinä, että kotihoidolla ei mene samalla tavalla aikaa asiakkaan luota toisen luokse siirtymiseen. Kotihoidon käyntien välillä vanhus on asunnossaan ihan yhtä yksin kuin olisi kotonaankin. Toki noissa asunnot olisivat pohjaratkaisuiltaan paremmin vanhuksille sopivia, mutta ei niissä 24/7 henkilökuntaa ole.
Kuulostaa ihan kauhealta.
Sitähän se on. Ei tässä maassa ongelma ole vanhukset, jotka pärjäävät omaisten ja/tai kotihoidon turvin kotona. Ongelma on ne, jotka eivät enää pärjää. He ovat näitä, joita omainrn tai kotihoito joutuu lähettämään joko ihan jonkun oikean syyn kuten esimerkiksi lonkkamurtumaepäilyn tai yksinkertaisesti vain pärjäämättömyyden vuoksi päivystykseen. Näiden vanhusten määrä ei vähene vaan kasvaa koko ajan.
Ihan varteenotettava ehdotus. Salted caramel on aika hyvää ja onhan niitä jotain merisuolasuklaitakin. Joskus tein itse salted caramel kinuskikastiketta, mutta oli vähän liian hyvää. En mä edelleenkään mistään kokonaan kieltäydy, mutta pitäisi aina tehdä vain pieniä määriä, jotta ei tarvitse loppuja heittää roskiinkaan.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/