Reipas ja tunnollinen lammas

Ihmiset tuntuvat kyllä suhtautuvan hyvin eri tavoin uusiin ihmisiin tutustumiseen. Jotkut haluavat hyvin nopeasti selvittää, olisiko toisesta ystäväksi ja jos ei ole, niin sitten ei välitetä olla tekemisissäkään. Vähän kuin jokin työhaastattelu eli onko toinen soiveltuva tähän hommaan (eli ystäväkseni).  Ehkä kyse heillä onkin siitä,  että he haluavat vain ystävän. Kaverit ja tuttavat eivät riitä. 
Mulle itselleni taas toiseen ihmiseen tutustumisessa riittää, että viihdyn hänen seurassaan. Joihinkin ihmisiin törmää elämässään vain yhden kerran, mutta enpä ole koskaan harmitellut, että tulipa tuhlattua aikaani siihenkin ihmiseen. En aseta tapaamilleni  ihmisille odotuksia. Jos on mukava tyyppi ja sattuu jossain tapaamaan uudestaankin, niin voi taas jutella. Jos näitä sattumanvaraisia kohtaamisia tulee sitten enemmänkin ja juttu luistaa, niin jossain vaiheessa voi pyytää Facebook-kaveriksi. Mulla on aika moni alueen koiranulkoiluttaja tullut tutuksi juuri em tavalla ja sitten, kun ollaan FB-kavereita, voi vaikka Messengerissä laittaa viestiä ja kysäistä, mihin aikaan on suunnilleen lähdössä illalla viemään koiraa ulos ja kiinnostaisiko lähteä silloin mun ja koirani kanssa.  Jos kiinnostaa, niin sitten mennään yhdessä. Riippuen sitten ihmisestä, niin jutellessa voi tulla esille muitakin asioita kuin koirat ja niiden ulkoilutukset, jotka yhdistävät. Sitten voi joku kerta ehdottaa, että lähtiskö toinen mun kanssa tekemään asiaa x.  Jos ei, niin asia on ihan ok. Jos lähtee, niin mukava juttu. Jos asiasta x löytyy yhteinen juttu, niin sitten voi toisenkin kerran tehdä sitä asiaa koiranulkoilutusten lisäksi. Mutta niitä koiranulkoilutuksiakin tehdään yhdessä vain, jos se molemmille sopii. Ei oletuksena, että nyt tästä lähtien joka ilta käydään yhdessä viemässä koirat iltalenkille. 
Tutustumisen alussa jutut on vielä varsin pintapuolisia eli sillä oikeastaan vaan selviää, onko molemmilla sellaisia asioita, joiden tekemiseen kaipaisi seuraa. Mutta ei näitä asioita tarvitse nopeasti selvittää. Joskus yhteiset mielenkiinnon kohteet tulee ilmi ihan sattumalta, kun toinen kertoo jotain ja sitten huomaa, että itsekin tykkää just siitä jutusta. Ja vaikka yhdessä joskus jotain tehdäänkin, se ei tarkoita, etteikö toinen voisi tehdä niitä samoja juttuja välillä myös muiden kanssa. Mulla ei ole mitään tarvetta päästä kenenkään elämässä "kalifiksi kalifin paikalle" . Pidän itsestäänselvänä, että jokainen jakaa aikansa ja resussinsa haluamallaan tavalla. Ystävyys toisen ihmisen kanssa syntyy, jos on syntyäkseen. Ja mulla se vaatii lähes poikkeuksetta melko pitkän ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Taas joku maksumuurin takana oleva juttu,  mutta en nyt lukenut koko ketjuakaan.  65v on jo halutessaan eläkkeellä.  Mulla alin eläkeikä on 64v 9kk ja se tulee täyteen elokuussa.  Olen itse kokenut sen,  millaista on huolehtia karkailevasta muistisairaasta samaan aikaan,  kun piti tehdä töitäkin.  Ei ollut helppoa,  vaikka asuttiinkin samassa taloyhtiössä.  Jos olisinkin ollut jo eläkeiässä,  ei olisi ollut mitään ongelmaa. 

Juristin eläke on todennäköisesti sen verran hyvä, että ei tarvitse leipäjonoonkaan mennä. Omaishoidontuki vielä siihen päälle.  

Mutta ihan hyvä juttu,  että yhteiskunnan hyväosaisetkin heräävät todellisuuteen. 

Kenen terveys kestää yksin hoitaa sekavaa ja ahdistunutta vanhusta 24/7/365. Siinä ei lopulta nuku kukaan. 

Eihän siinä nukukaan kuin vain pätkissä  eli silloin,  kun se muistisairaskin nukkuu.  Mutta jos yrittää siinä vielä tehdä töitäkin, niin ei onnistu yhtään mitenkään. 

Nyt vielä vähennetään ympärivuorokautista hoivaa  eli yhä harvempi tulee sellaiseen pääsemään,  niin mikäli ei ole pätäkkää yksityiseen hoivakotiin eikä mahdollisuutta hoitaa itse,  niin vanhus on yksinkertaisesti heitteillä.  Tämä on sitä säästöpolitiikkaa.  

Huomenta nasut! Pilvinen päivä. Kohta viemään lasi- ja metalliroskat ulos.  Niiden jäteastiat on ihan yhden näistä rakennuksista päädyssä ja vaikka periaatteessa roskia voi viedä milloin vain haluaa,  mua säälittää sen rakennuksen päätyasunnossa asuvat.  Siitä nimittäin kuuluu hirveä kilinä ja kolina,  kun kippaa ne roskat molokkiin. Varsinkaan sunnuntaisin ja pyhäpäivinä en viitsi viedä kovin aikaisin. 

Huomenna alkaakin meillä se iso remontti. 4 päivää ravaa useamman firman ukkoja täällä.  Ylihuomenna on vedenjakelu poikki. Eilen löysin mun kuulosuojaimet,  mutta kissalle ja koiralle sellaisia ei tietenkään ole.  Noh, selvittiin me  8 viikon vesivahinkoevakostakin,  joten eiköhän selvitä tästäkin.  Ja nyt ei onneksi tarvitse yrittää tehdä töitä samalla. 

Taas joku maksumuurin takana oleva juttu,  mutta en nyt lukenut koko ketjuakaan.  65v on jo halutessaan eläkkeellä.  Mulla alin eläkeikä on 64v 9kk ja se tulee täyteen elokuussa.  Olen itse kokenut sen,  millaista on huolehtia karkailevasta muistisairaasta samaan aikaan,  kun piti tehdä töitäkin.  Ei ollut helppoa,  vaikka asuttiinkin samassa taloyhtiössä.  Jos olisinkin ollut jo eläkeiässä,  ei olisi ollut mitään ongelmaa. 

Juristin eläke on todennäköisesti sen verran hyvä, että ei tarvitse leipäjonoonkaan mennä. Omaishoidontuki vielä siihen päälle.  

Mutta ihan hyvä juttu,  että yhteiskunnan hyväosaisetkin heräävät todellisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä laukoa kun ei täsmennä mitään.

Noin alkajaisiksi olisi hyvä tietää mitä tarkalleen ottaen on se "elämä" joka jää elämättä?

Kiertää maailman sukupuolitautiklinikat?

Elämää on hetket ja asiat, joista sinulle jää hyviä muistoja muistella kuolinvuoteella. Harmaa arki ei sitä ole. 

Mutta ihmiset mieltävät harmaan arjen eri tavoin.  Joillekin kotisohvalla makaaminen tai mökkeily on elämän suurimpia nautintoja ja jollekin toiselle taas jokin ihan muu. Mä olen työn puolesta aikoinaan joutunut edustamaan, matkustelemaan ja smalltalkaamaan erilaisissa iltatilaisuuksissa ja se oli mulle harmaata arkea.  Sen sijaan kotisohvalla köllöttely on mulle ylellisyyttä. 

Olen samaa mieltä siinä,  että jokaisen pitäisi tehdä omasta elämästään itselleen mahdollisimman mukavaa. Mutta ei pidä odottaa, että se kuuluisa  Joku  Muu tulee tekemään sen puolestasi.  Kukaan ei tule kotoa hakemaan vaan itse pitää lähteä haluamiinsa paikkoihin.  Se,  että  naapurisi viihtyy kotona tai mökillä,  ei liity sun menemisiin ja tulemisiin yhtään millään tavalla.