Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin tosiaan tapahtuu. Oma äitini kotiutettiin myös näin, kun sairaala oli hukannut hänen vaatteensa, ei ollut edes kenkiä. Olisin toivonut etä olisi soitettu kun aiotaan kotiuttaa ja että olisi kerrottu että ei ole omia vaatteita. Olisin tuonut vaatteet ja tullut autolla hakemaan.
Juurikin näin. Omaista ei informoida asiasta. Taksiin vaan ja heipat.
Tästä aloituksen tapauksesta ei ole tarkempia tietoja, mutta oman muistisairaan äitini kohdalla ainakin oli niin, että jos minä en olisi ymmärtänyt esittää oikeita kysymyksiä, mitään ei myöskään olisi kerrottu. Itse ainakin toivoisin, että omaisille kerrottaisiin asiat, joita alan ammattilaiset ehkä pitääkin joko itsestäänselvyyksinä tai merkityksettöminä. Omaisilla on usein myös huoli läheisestään ja siten eri juttu kuin jos on asiakkaana Gigantissa ostamassa uutta telkkaria. Ymmärrän kyllä päivystysten kiireen, mutta vanhamuotoisen sairaanhoitajan tutkinnon suorittaneena potilaan ja omaisten kohtaaminen oli varsin merkittävä asia hoitotyössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Moikka nasut! Turhanpäiväisiä kuulumisia: laiskotti, joten kaivoin pakkasesta Finduksen rapeita kalaleikkeitä, pariisinperunoita sekä sekavihanneksia. Kala ja potut pannulle, vihannekset mikroon ja päälle sulatettua valkosipulivoita. Tulipas 1980-luku mieleen.
Ruokamuistot on jänniä. Mun yksi sukulainen tarjoaa usein Rex-kakkua, jota on tehnyt vuosikausia, 70-luvusta lähtien. Siinä on voileipäkeksejä ja suklaata jotenkin liitettynä pitkäksi kakuksi. Ihan hyvää, tulee siitä lapsuus mieleen. Samoin kuumista voileivistä. Mitä ruokamuistoja mahtaa nykypolville jäädä. Chilinuudelit ehkä.
Rexkakku:)
Äiti teki joskus lämpöisiä voileipiä kammarin uunissa. Kotona leivottua (kuivahkoa) hiivaleipää, sinistä lenkkiä ja juustoa. Maailman paras yllätys, kun tultiin koulusta kylmässä säässä.
Lauantaisin oli keittopäivä. Lihakeiton tuoksu houkutteli, hernekeittoa inhosin. Sunnuntaisin karjalanpaistia ja makaronilaatikkoa, oli hyvää.
Lapsuuden ruuat on jääneet omalta listalta pois. Ruokaperinteet muuttuu.
Saksan pitkäaikainen, nyttemmin edesmennyt, liittokansleri Helmut Kohl muisteli haastatteluissaan lapsuutensa sianpääsylttyä ja sitä tehtiin hänelle edelleen. Sen vähän perusteella, mitä olen Saksassa ruokia syönyt, en voi kehua. Rasvaista, suolaista ja jotenkin vanhakantaista. Eivät osaa tehdä ruokaa, autoja kyllä.
Nyt alkoi tehdä mieli lihakeittoa, pitääkin ostaa joku päivä naudan lapaa tai etuselkää. Tai kaalikeittoa. Ensi viikolla vähintään yksi keittopäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tylsien kuulumisten ketju poistunut, ja tilalle tullut tämä?
Tylsät on huumoriketju. Kuivaa tai mustaa huumoria.
Harmaata. Musta on liian räikeää.
Kiitos. Muistuttaa pitää. Ei riehaannuta sentään.
Minä se onneton olin. Mikä minut pani riehaantumaan? Menen jäähypenkille loppuillaksi.
Tämä ketju taitaa vaikuttaa epäsuotuisasti kaikkiin. Tulen viereesi häpeämään, mutta ei tietenkään jutella, nyökätään hillitysti ja hävetään.
Hymistelkää!
Kääk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesärenkaat saa kohta laittaa. Pitää siivota auto muutenkin, pölyt pois, huollattaa myös. Huollot on hurjan hintaisia. Osaavat laskuttaa.
Auton pitäminen vie rahaa, ihan liikaa, mutta tuo vapautta. Kyllä autoa niin monessa tilanteessa tarvitsee, varsinkin täällä, missä julkista liikennettä ei juuri ole. Minunkin autoni odottaa huoltoa/ korjausta. Arviolta tonnin remontti tulossa.
Mulla ei ole koskaan ollut edes ajokorttiakaan, mutta siskoni sai heti 18v täytettyään ajokortin ja synttärilahjaksi vanhemmiltani auton. On siis tottunut kulkemaan kaikkialle omalla autolla. Juuri tuo vapauden tunne on hänelle autoilussa tärkeää.
Viikko sitten pizzakuski posautti hänen autonsa kylkeen ja auto korjaamolle. Sai sitten tilalle toisen auton. Mä en autovakuutusasioita tunne, mutta ilmeisesti vain kahdeksi viikoksi. Pizzakuski oli kolarin aiheuttaja ja nyt sitten vakuutusyhtiöt sumplii jotain. Mutta mun sisko on ihan kauhuissaan, jos hän ei saakaan tolle sijaisautolle jatkoaikaa. Sanoi, että sitten hän on vankina omassa kodissaan eikä pääse minnekään. Mua rupesi naurattamaan ja sanoin siskolleni, että ymmärrän hätäsi hyvin, koska mä oon kohta 65 vuotta ollut kotini vanki enkä ole päässyt täältä yhtään minnekään ja alkaahan tässä jo seinät kaatua päälle. Mutta ymmärrän mä siskoni ihan hyvin. Kun ihminen on jo 70v eikä koskaan käyttänyt muita julkisia kulkuneuvoja kuin lentokonetta, niin onhan bussissa maksaminenkin jo vähän outoa. Pitää tietää, miten se lippulaite toimii, pitää tietää, miltä vyöhykkeeltä on lähdössä ja mille vyöhykkeelle menossa. Lisäksi pitää reittioppaat selvittää, millä vempaimilla kohteeseen pääsee ja millä pysäkillä jäädä yhdestä kulkuneuvosta pois ja mistä lähtee seuraava kulkuneuvo ja milloin. Oma auto on helppo, kun voi vaan navigaattoriin laittaa kohteen osoitteen ja lähteä huristelemaan, vaikka menisikin kohteeseen ensimmäistä kertaa.
Eiköhän peukkupäät ole uusi normaali. Eipä ne ole tuolla rapakon takanakaan onnistuneet poistamaan huumeongelmaa. On kuitenkin sen verran rahakasta bisnestä, että aina tulee uusia yrittäjiä, kun edelliset on passitettu tiilenpäitä lukemaan.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/