Reipas ja tunnollinen lammas

Huomenta nasut! Täällä menee taloyhtiön remontti oletettua paremmin.  Koira katselee varsin innostuneena tätä  "Remppamiehet riehuu" -näytelmää.  Välillä murisee,  välillä haukkuu ja välillä vain katselee,  kun  "näyttelijät" kulkee rappusia ylös ja alas. 

Just harkitsen,  että tilaisi Taco Bellistä sapuskaa illalla. 

Muu syy. Elelen säästöilläni eikä siis tarvitse käydä enää töissä,  mutta ei myöskään hakea töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Ikäihmisten perhehoito on yksi vaihtoehto silloin,  jos vanhus ei vielä ihan vuodepotilaskaan ole.  Olen nähnyt joitakin ohjelmia perhekodeista,  mutta niistä ei kyllä selvinnyt,  pärjäävätkö siellä sekaisin olevien karkailevien muistisairaiden kanssa.  Varsinkin,  jos vanhus on vielä aggressiivinen.  Kovin leppoisia ja rauhallisia vanhuksia ainakin niissä ohjelmissa oli.  Ja tosiaan monenlaista toimintakykyä ylläpitävää touhua näytti olevan vanhuksille.  

Miksi eivät pärjäisi? Puolisotkin pärjää heidän kanssaan hyvin usein. Ongelmahan karkaileva tai sekava vanhus on vain silloin, jos hoitajia on liian vähän ja hoidettavia liikaa, eli näissä laitoksissa. 

Perhehoidossa työntekijöitä on usein vain se yksi perhehoitaja.

Toki, mutta karkailevia vanhuksiakin on silloin korkeintaan se yksi. 

Onko? Mitä tapahtuu,  jos toinenkin perhehoidossa oleva vanhus alkaa karkailla? Saako silloin toisen heistä jonnekin muualle? Kun olen katsonut niitä ohjelmia,  ne perhehoitokodit vaikuttaa vanhuksille varsin ihanilta paikoilta.  Mutta ehkä ne tosiaan on vain välivaihe kodin ja laitoksen välillä ja perusteet sellaiseen pääsemiseen eri kuin laitoshoitoon pääsyssä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jonkun ystävyyteen kuuluu vain mukavien ja  hyvien asioiden puhuminen tai helppojen aiheiden käsitteleminen niin niihin hetkiin on minulla sentyyppiset ihmiset. Kuitenkin haluan välillä puhua syvällisempiä ja ehkä vaikeampiakin aiheita. Silloin juttelen taas toisenlaisten ystävien kanssa. Mikä onkaan antoisampaa kun saa luottaa, että nämä tyypit kestävät jutella hyvinkin laajalta repertuaalilta ja hyvi kun erilaisia elämän ilmiöitä. 

Ketjussa osa pitää tällaisia pinnallisen mukavan puhujia ja rajoja pitäviä ystävinä. Itse en pidä tällaisia edes kavereina vaan tuttavina.

 

Minulla on ollut ja on todella pitkäaikaisia ystäviä, joiden kanssa voi syvällisesti keskustella aivan kaikista asiosita: henkilökohtaisista asioista, yhteiskunnallisiin asioihin, muotiin ja liikuntaann. Laaja-alaisuus on ihanaa ja anoisaa.

Niinhän se on minullakin. Nämä kevyitä aiheita juttelevat ystävät ovat kyllä minullakin hiukan eri tavalla elämässäni. Oikeastaan silloin kun itsellä olisi juuri tarvetta jutella syvällisemmin en heitä oikein jaksa. Mutta he kokevat tuollaisen tyylin olevan ihan yleinen  ystävyyden taso. En ole siihen puuttunut tai alkanut yrittää enempää kun olen huomannut muutaman kerran kun olen kokeeksi yrittäny.t syvällisempää heille on oma aikansa ja paikkansa. Mutta onhan se kieltämättä ihan eri kun voi jutella ihan kaikista aiheista näiden muiden ystävien kanssa. Se on todellakin antoisaa ja saa itsekin uusia näkökulmia. 

Mä olen käynyt parhaimmat syvälliset keskustelut (esimerkiksi yhteiskunnallisista asioista tai vaikka onko tietoisuutta kuoleman jälkeen ) tuttavien kanssa.