Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 16: "Mahtaako tosiaan olla jotkut päässeet ympärivuorokautiseen liian helpolla. 

Mun tietämät 2 tapausta pääsi vasta, kun alkoivat eksyä ulkona ja heidät löydettiin elossa. Häipyisivät varmaan yhteisöasumisestakin. 

Ainakin voisi olettaa, että ovat palvelutalossa jo niin laitostuneet, etteivät enää selviä yhteisöllisessä. 

Ja entä vaaralliset yksilöt. Mun kaverin isällä oli huonekaverina aggressiivinen mies, jota hoitajatkin pelkäsi. 

Toisen kaverin äidillä oli ryhmäkodissa aggressiivinen nainen, joka töni ja huusi toisille vanhuksille ja tuli muiden huoneisiin. "

Samaa ihmettelin, mutta niinhän sen täytyy olla, jos nyt kerran ei tarvitsekaan ympärivuorokautista hoivaa vaan pärjäisi kotonakin. Tai sitten siellä on osattu kuntouttaa tosi tehokkaasti ja vanhuksen vointi on kohentunut niin paljon, ettei enää tarvitsekaan laitospiakkaa.



Tuo on ihan totta, että ei voi tietää, millaisten tyyppien kanssa joutuu asumaan. Nuorena opiskelijana solukämpästä pääsee sentään yleensä juoksemaan karkuun ja ovesta ulos, mutta kuinka hyvin onnistuu vanhukselta vaikkapa rollaattorin kanssa? Ja mihin se vanhus sitten edes menisi? Kaverinsa sohvalle nukkumaan? 

Siis ilmeisesti tuolle hyvinvointialueelle on jostain syystä päässyt ympärivuorokautiseen hoitoon vanhuksia, jotka pärjäisivät vielä kotonakin. Ja koska heillä ei ole enää kotia, mihin palata, heidät laitetaan keskenään jonnekin yhteisöasumiseen. Onhan tässä yhteiskunnan kannalta sinänsä järkeä, että sen sijaan, että hankittaisiin näille vanhuksille jostain vuokrayksiöt/kaksiot, voidaankin asuttaa heidät isommissa porukoissa ikäänkuin kimppakämppiin. Mikäli vanhus on pienituloinen, ei siitä kimppakämpästä tarvitse Kelan maksaa niin paljoa asumistukeakaan kuin tarvitsisi, jos vanhus asuisi vuokralla jossain yksiössä tai kaksiossa. Lisäksi kotihoidolla menee vähemmän aikaa siirtyä asiakkaalta toiselle, kun kaikki asiat asuvat samassa paikass.a 

Mä hymyilen koirille, lapsille, teineille ja jopa naapureille ja bussikuskillekin, mutta olenkin vähän hullu. 

Christiiina kirjoitti:

Se olisi jännä nähdä, että jos edes lähihoitajille ei ole töitä, niin mille ammatilla sitten on?

Se riippuu ihan siitä, miten maailma ja ennenkaikkea Suomi muuttuu. Me kasarilla naurettiin, että sairaanhoitajilleha on aina töitä, koska ihmiset eivät lakkaa sairastamasta. Se nauru loppui muutaman vuoden päästä, kun alkoi 1990-luvun lama eikä kunnilla ja sairaaloilla ollut enää varaa palkata hoitajia. Sijaisia ei palkattu, eläkkeelle lähteneiden tilalle ei palkattu uusia, yksiköitä lopetettiin ja toimintaa tehostettiin. Mun opiskelukavereita muutti silloin Ruotsiin, Norjaan, Saksaan, Britanniaan ja yksi jopa Saudi-Arabiaan, koska Suomessa ei ollut enää töitä. Ne, joilla oli vakinainen virka, saivat pitää työpaikkansa tai ainakin siirrettiin johonkin muuhun yksikköön, mutta työmäärä heilläkin vain kasvoi. 

Vierailija kirjoitti:

Milloin tästä on tullut niin vaikeaa, siis olla kahden lapsen kanssa kotona äitiysloman ajan? Kivaahan on isommankin saada olla kotona äidin kanssa. Ei pieni vauva vaadi niin paljon, ettei ehtisi isommankin kanssa. Seuraa voi hakea isommalle leikkipuistosta tai kerhosta. Mutta miksi äidit ovat puhelimilla ulkoillessaan lasten kanssa?  Yksi lapsi totesi: sä et kuuntele mua kun sulla on koko ajan puhelin.  Äitiysloma on lyhyt hengähdystauko kaikille arjen kiireistä. 

Mä olen tehnyt etätöitä jo yli 10 vuotta ja pidän lounastauon joskus aiemin ja joskus myöhemin. En siis aina just nk lounasaikaan. Käytän lounastauolla koiran ulkona ja tuolla leikkipuistossa ei ole koskaan ketään. Ei päivällä eikä työpäivien jälkeen illalla. Kun omat lapseni olivat pieniä, ei isompia  lapsia viety päiväkotiin, kun äiti jäi äitiyslomalle. Ja leikkipuistot olivatkin silloin täynnä alle kouluikäisiä lapsia. Myös rivitalojen ja kerrostalojen pihoilla oli lapsia. Ei ole enää. Tässä meidänkin taloyhtiössä asuu paljon lapsia, mutta ei heitä näy. Tai näkyy sen verran, kun vanhemmat pakkaavat lapsensa autoon ja vievät jonnekin. Sitten näkyy taas, kun lampsivat reppu selässä aamulla kouluun ja iltapäivällä koulusta kotiin. 



Kyllä lapselle voi vuosikin olla pitkältä tuntuva aika, jos ei ole muita kavereita kuin äiti ja vauva. Ja sitten ne "vanhat" päiväkotikaverit ovatkin jo vuoden aikana löytäneet itselleen uudet ystävät. Oli ihan erilaista olla vanhempainvapailla aikana, jolloin hyvä kun olit saanut aamukahvisi juotua, kun ovikello jo soi ja oven takana oli lapsi kysymässä, tuleeks Tiina ulos. Ymmärrän siis vanhempia, jotka vievät isommat lapsensa päiväkotiin, jotta näillä olisi muutakin seuraa kuin äiti ja vauva.