Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Onko mahdollista, että asenteet muuttuvat ja Suomessakin perheet alkaa pitää huolta omistaan. 

Näin ainakin säästyisi rahaa. 

Kovin yksilökeskeistä ja itsekästä nykyään. Luin juuri, ettei koiraankaan jakseta enää sitoutua sillä tavalla kuin aiemmin. Moni luopuu koirasta, kun se rajoittaa omia menoja. 

Myös se on hassua, että lapset muuttaa 18-vuotiaina omilleen yhteiskunnan laskuun. Monessa maassa asuvat vanhemmillaan, kunnes on varaa itse elättää itsensä. 

Asenteet voivat toki muuttua, mutta kun "oikea asenne" ei kelpaa maksuvälineeksi pankille, vuokranantajalle, sähköyhtiölle, kaupalle eikä edes apteekille. 

Vierailija kirjoitti:

vanhukset valittavat suomessa yksinäisyyttään. Yhteisöllinen asuminen voisi ihan hyvin olla hyvä juttu. Pitää vain valita ne yhteisön asukkaat kunnolla siten että ei laiteta keskenään yhteensopimattomia asukkaita saman katon alle. Itse en esimerkiksi voisi sietää pölöttäjiä tai tupakoitsijoita. Tai pölöttäjiä voisin sietää, mutta en lotkauttaisi korvaanikaan heidän pölötyksilleen, en edes ottaisi osaa niihin ja se johtaisi varmaan siihen, että he kokisivat olonsa ykisnäiseksi minun kanssani. Asiasta voi puhua ja kysyä, mutta mitään moottoriturpaa en sietäisi.

 

Älylaitteet voi ottaa mukaan.

Aika moni yksinäisyyttään valittava vanhus kaipaa lapsiaan, läheisiään ja ystäviään. Ei jotain random-tyyppejä, jotka sattuu olemaan samassa paikassa. Palvelutaloissa ja hoivakodeissakin on yksinäisiä vanhuksia, vaikka siellä on talo täynnä samanlaisia yksinäisyyttään valittavia plus hoitohenkilökunta vielä päälle. Ihan kuten nuoremmillakin, niin ei kuka tahansa toinen ihminen poista yksinäisyyttä. Pitää olla ihan tietty ja tietynlainen ihminen. Varmasti noissakin paikoissa voi syntyä ystävyyssuhteita, mutta ei se ole vanhuksille sen helpompaa kuin muillekaan aikuisille. 



Mä olen joskus kesäisin jutellut paikallisen kuppilan terassilla yhden vanhan miehen kanssa. Hän asuu viereisessä palvelutalossa. On kertonut yksinäisyydestään. Kaipaa edesmennyttä vaimoaan sekä lapsiaan, jotka asuvat kaukana ja käyvät vain harvoin. Hän tulee kesäisin tuohon terassille vain siksi,että tapaisi joskus muitakin ihmisiä. Ja on sanonut, ettei häntä kiinnosta muiden palvelutalossa asuvien vanhusten seura vaan hän haluaa nähdä ympärillään välillä elämääkin. 



Olet aivan oikeassa tuossa, että ihminen - myös vanhus - haluaisi valita seuransa itse. 

Christiiina kirjoitti:

Sehän olisikin hyvä, jos olisi kolmenlaisia vanhusten asumispaikkoja:

 

1. Asumisyksikkö niille, jotka ovat varsin hyvin toimintakykynsä,jotka tarvitsevat vain vähän tukea

2. Vanhusten hoivakoti niille, joilla on jo edennyt dementia ja jotka tarvitsevat paljon apua

3. Laitos niille,jotka ovat täysin toimintakyvyttömiä vihanneksia, jotka vaan syövät ja Pas*kovat

Miten sun mielestä tuo kohta 1 poikkeaisi siitä, että vanhus asuu omassa kodissaan? Silloinhan riittäisi kotihoidon käynnit. Ja nythän on jo nk senioritaloja, joista voi vaikka vuokrata itselleen kivan asunnon. Yksi kaverini asui sellaisessa muutaman kuukauden, kun hänen oman asuntonsa taloyhtiössä tehtiin putkiremontti. Oikein kiva asunto, esteetön, hyvällä paikalla palveluiden lähellä. Oli kyllä ihan työssäkäyvä ihminen, mutta koska oli yli 55-vuotias, sai vuokrattua asunnon senioritalosta. 

Kesäkuussa 2022. Tarvitsin 70 kpl isoja ruusuja, koska vanhemmillani oli silloin 70-vuotishääpäivä. Kotiin en ole pahemmin ostanut leikkokukkia, koska edellisellä kissallani oli pakkomielle kukkamaljakoihin, kastelukannuihin, ämpäreihin jne. Kaatoi aina kaikki. Tämä nykyinen ei onneksi kaada maljakoita ja olenkin pari kertaa ostanut ihan omaksi ilokseni itselleni pienen kukkakimpun. K-Marketista tosin, koska en lähde pelkän kukkakimpun takia bussilla kauppakeskukseen (lähin kukkakauppa siellä).

Nro 16: "Mahtaako tosiaan olla jotkut päässeet ympärivuorokautiseen liian helpolla. 

Mun tietämät 2 tapausta pääsi vasta, kun alkoivat eksyä ulkona ja heidät löydettiin elossa. Häipyisivät varmaan yhteisöasumisestakin. 

Ainakin voisi olettaa, että ovat palvelutalossa jo niin laitostuneet, etteivät enää selviä yhteisöllisessä. 

Ja entä vaaralliset yksilöt. Mun kaverin isällä oli huonekaverina aggressiivinen mies, jota hoitajatkin pelkäsi. 

Toisen kaverin äidillä oli ryhmäkodissa aggressiivinen nainen, joka töni ja huusi toisille vanhuksille ja tuli muiden huoneisiin. "

Samaa ihmettelin, mutta niinhän sen täytyy olla, jos nyt kerran ei tarvitsekaan ympärivuorokautista hoivaa vaan pärjäisi kotonakin. Tai sitten siellä on osattu kuntouttaa tosi tehokkaasti ja vanhuksen vointi on kohentunut niin paljon, ettei enää tarvitsekaan laitospiakkaa.



Tuo on ihan totta, että ei voi tietää, millaisten tyyppien kanssa joutuu asumaan. Nuorena opiskelijana solukämpästä pääsee sentään yleensä juoksemaan karkuun ja ovesta ulos, mutta kuinka hyvin onnistuu vanhukselta vaikkapa rollaattorin kanssa? Ja mihin se vanhus sitten edes menisi? Kaverinsa sohvalle nukkumaan?