Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvän sosiaalisen elämän salaisuus on, että on niin paljon ystäviä, että pystyy hyväksymään myös tunnetasolla sen, että jollain on välillä vähemmän aikaa tai jos jotakuta ei kiinnostakaan. Ystäviä taas löytyy, kun antaa ihmisille tilaa ja mahdollisuuksia ystävystyä, esim. kutsuu mukaan juhliin ja illanistujaisiin, mutta ei odota, että joku tulee tai kyttää, että tuleeko.  

Tätä olenkin epäillyt, kun olen lueskellut tämän ketjun juttuja. He jotka helposti pystyvät siirtämään ystävät vain sivuun ja hyväksyvät sen ettei aikaa nyt vain heille ole, eivät osaa samastua siihen yksinäisyyden kokemukseen, kun tulee aina torjutuksi.  Kun tosiaan ei ihan oikeasti ole sitä sosiaalista elämää.

Muistan, kun opiskeluaikaan, jos halusi perjantai-illaksi seuraa, niin piti viimeistään keskiviikkona alkaa huhuilla kavereille, että ketkä olis lähdössä minnekin. Sitten piti käydä ainakin 10 ihmistä läpi, että tärppäsi 1 tai 2 tyyppiä, joiden kanssa sovittiin lähdöstä jonnekin. Sen voi ottaa niin, että jotta löytyy seuraa, niin 10 torjuntaa yhtä toteutunutta tapaamista kohtaan on ihan hyvä saldo. Ei sitä elämää ole, jos ottaa jo 1. tai viidennen torjunnan kohdalla itseensä ja kokee itsensä hylätyksi. 

Ehkä tässä on se oleellinen ero. Toisille ihmisille ystävyydessä on kyse hyväksytyksi/hylätyksi tulemisesta ja siihen liittyy siksi paljon tunteita ja odotuksia. Toisilla taas mahdollisuuksista, jotka voivat (sillä kertaa) toteutua tai sitten eivät toteudu. Nämä maailmat eivät kohtaa, koska ne todellisuudet ovat erilaiset. 

Vai voisiko olla, että toisilla ihmisillä vain helpommin on paljon ihmisiä ympärillä, kuin toisilla? Tässä kun nyt on puhutta ekstroverteistä ja introverteistä niin on hyvä muistaa ihmisten temperamenttierot. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, ettei yksinäisyyttä kokevan kannattaisi torjunnan pelosta huolimatta yrittää sosialisoida ja mennä myös itseensä kaveruussuhteita solmiessaan, vaan että tässä nyt vain on selkeä käytännön ero mikä monella saattaa jäädä huomaamatta ja empatia loppuu siihen.

Se, että on paljon ihmisiä ympärillä,  ei kuitenkaan tarkoita,  että ne kaikki ihmiset olisivat ystäviä.  Joillain voi olla paljon sisaruksia,  joihin läheiset välit. Myös kavereita,  harrastuskavereita,  työkavereita tai vaikka ihan vaan naapureita. Kun omat lapseni oli pieniä,  tässä taloyhtiössä oli muitakin pienten lasten äitejä,  joten ei tarvinnut istua yksin hiekkalaatikon reunalla. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Huomenta nasut! Täällä menee taloyhtiön remontti oletettua paremmin.  Koira katselee varsin innostuneena tätä  "Remppamiehet riehuu" -näytelmää.  Välillä murisee,  välillä haukkuu ja välillä vain katselee,  kun  "näyttelijät" kulkee rappusia ylös ja alas. 

Luuleekohan, että näytelmä on häntä varten keksitty? Flunssa pikkuhiljaa helpottaa, kahvikin maistuu jo.

Onkos vatsatautipotilas toipunut?

Voi olla,  että luulee.  Just nyt täällä on 5 "näyttelijää". Kyylä makoilee tylsistyneenä koiranpedillä ja odottaa,  että näytelmässä tulisi väliaika ja saisi herkkuja. Selvästi koirille tarkoitettu näytelmä. 

Huomenta nasut! Täällä menee taloyhtiön remontti oletettua paremmin.  Koira katselee varsin innostuneena tätä  "Remppamiehet riehuu" -näytelmää.  Välillä murisee,  välillä haukkuu ja välillä vain katselee,  kun  "näyttelijät" kulkee rappusia ylös ja alas. 

Just harkitsen,  että tilaisi Taco Bellistä sapuskaa illalla. 

Muu syy. Elelen säästöilläni eikä siis tarvitse käydä enää töissä,  mutta ei myöskään hakea töitä.