Reipas ja tunnollinen lammas

Mä sain omat lapseni kasarilla ja ysärillä. Ei kukaan mun lapsettomista tutuistani silloin pyytänyt lapsiani heille, jotta mä saisin vapaata. Mutta tulivat lapsenvahdiksi, jos mä pyysin. 



Noin muuten en kyllä vertaisia ysäriä ja tätä vuosikymmentä. Ysärillä oli aika tavallista, että käytiin töissä ja töiden jälkeen oltiin kotona. Laitettiin ruokaa, käytettiin ehkä koira ulkona tai muuten vaan kävelyllä, tehtiin tarpeelliset kotihommat, katsottiin telkkaria, luettiin kirjaa jne. En tunne ketään ikätoveriani, jolla olisi ysärillä ollut kalenteri täynnä vapaa-ajallekin. En ketään, jolla olisi ollut edes kuntosalikortti. Nykyisin on niin paljon enemmän mahdollisuuksia tehdä kaikenlaista kuin 30 vuotta sitten. Eikä työelämäkään ollut silloin vielä tällaista kuin nykyisin. 



Mä olin ennen omia lapsiani aika useinkin kavereillani lapsenvahtina. Lapset tehtiin nuorempina kuin nykyisin ja kyllä hyvin ymmärsi, että välillä oli kiva päästä baariinkin . Sitten oltiin kundikaverin kanssa lapsenvahteina. Ihan samahan se oli, löhöttiinkö mun sohvalla vai jonkun kaverin sohvalla telkkaria katsellen. Aika usein mentiin lapsenvahdiksi siten, että lapsen vanhemmat olivat jo laittaneet lapset yöunille. Oltiin siellä siis vain sitä varten, jos lapsi sattuisi heräämään. Tutti suuhun tai vauvalle tuttipullosta maitoa ja takaisin sohvalle katsomaan telkkaria. 



Nykyisin lapset tehdään myöhemmin eli on sellaiset 10 vuotta jo ehditty juosta baareissa, niin moni varmaan ajattelee, että kolmekymppisenä nyt voi jo asettuakin aloilleen ja viettää sitä rauhallista perhe-elämää. Lisäksi moni varmaan ajattelee, että nykyisin lapsia pitäisi jotenkin viihdyttää. Että niiden kanssa pitää keksiä jotain tekemistä. Ei riitä, että antaa tutin tai maitopullon ja palaa takaisin sohvalle telkkarin ääreen. 

Nro 4: "ennen (80-luvulla kun opiskelin) työllistyminen oli käytännössä 100% varmaa. itsekin nostin huvikseen opintolainat pois kuljeksimasta ja laitoin osakkeisiin. maksoin erilaisilla työnpätkillä pois nykyrahassa pari kymppitonnia noin neljässä vuodessa

nykyään jopa tohtoreita on työttömänä tuhansia, maistereita kymmeniä tuhansia.

poikani valitsi lukion sijasta kirvesmiehen työn, ei ole kahteen vuoteen ollut yhtään työsopimusta ja vain pari keikkaa urakkamaailma-nettisivun kautta. työnantajia kaatuu konkurssiin kuin sieniä sateella.

en keksi mitään tapaa millä puntit tasaantuvat ikäpolvien välillä paitsi sitten aikanaan perintöjen kautta. rahan tienaaminen muille kuin jo valmiiksi hyvätuloisille tehty käsittämättömän vaikeaksi.

itse suosittelisin radiologin töitä koska työsarkaa on rajattomasti, tosin sisäänottoprosentti erittäin matala eikä kaikki suomalaiset voi sitäkään tehdä.

toinen on kotihoidon palvelut, mutta henkisesti rankkaa."



Ottamatta kantaa muuhun, niin radiologia on yksi lääketieteen ala, johon eniten puuhataan nyt tekoälyä. Tekoäly kun pystyy tulkitsemaan kuvia paljon paremmin kuin ihminen. Toki radiologeille jää tulevaisuudessa edelleen monet radiologiset toimenpiteet, mutta kuvien tulkitseminen ja lausuntojen tekeminen pyritään siirtämään kokonaan tekoälylle. 

Vierailija kirjoitti:

Oleellinen kysymys, jota kukaan ei tunnu kysyvän, on se, että parantaako järjestelmiin tallennettu tieto potilaan saamaa hoitoa. 

Itseäni on siunattu vaivalla jonka takia olen saanut juosta toistuvasti lääkärissä ja oma-kannassa oleva sairaskertomus on pitkä kuin nälkävuosi. 

Kuitenkin usein uuden lääkärin kohdatessa (eli lähes joka kerta koska lääkärit aina vaihtuvat) tuntuu, että lääkärillä on vaikeuksia muodostaa kokonaiskuvaa vanhojen merkintöjen perusteella. Järjestelmässä oleva tieto voi olla vain niin hyvää kuin miten huolellisesti se on sinne kirjoitettu, JA miten huolellisesti se sieltä luetaan.  

Muutaman kerran lääkäri on saanut vanhojen merkintöjen perusteella jopa täysin virheellisen kuvan vaivastani tai käynnin syystä. Nykyään osaan itse neuvoa että älä katso sen käynnin selostusta kun siitä saa väärän kuvan, vaan katso sen viikkoa myöhemmin olleen käynnin selostuksen lopusta<

Ei paranna. Mä kirjoitin toiseen ketjuun (Mihin rahat terveydenhuoltojärjestelmässä uppoavat) jo tästä potilastietojen kirjaamisesta. Siinä missä joskus aiemmin potilastietoja kirjattiin potilaan hoidon parantamiseksi, varmistamiseksi ja turvaamiseksi, nyt tuo on vain pieni osa siitä, miksi niitä tietoja kirjataan. Olen joutunut perehtymään aiheeseen viime päivinä aika paljon. Ja miettinyt kaikenlaisia dokumentteja lukiessani, että joku - tai siis jotkut - ovat kaiken tämänkin jargonin, pupun ja hevonpaskabingon miettineet, suunnitelleet ja dokumentoineet. Ja palkan heille on maksaneet veronmaksajat. Todella raskaslukuista kapulakieltä ja hillittömiä kaaviokuvia. Niissä kaaviokuvissa potilas/asiakas on vain yksi pieni ruutu koko himmelissä. 



Laitan tähän alle linkin, josta voi vilkaista yhtä osaa koko himmelistä. Jos kiinnostusta riittää, voihan noita dokumentteja alkaa lukemaankin. Eikä tuolta löydy edes kaikki dokumentit. Niitä potilastietoja kirjataan nykyisin siis ihan muista syistä kuin potilaan hoitoa varten. 



https://yhteistyotilat.fi/wiki08/display/THLSKAU/Sote+KA+kansallinen+ko…

Mä jatkan vielä samaan asiaan, koska edellinen kommenttini oli jo pitkä. Nykyisin potilastietoja on siis tarkoitus käyttää paljon muuhunkin kuin siihen, mihin aikoinaan paperisia sairaskertomuksia käytetään. Johtamiseen, tieteellisiin tutkimuksiin, laskutukseen ja kulujen seuraamiseen, henkilöstöhallintoon palkanmaksuineen, tilastointiin, valvontaan, opetukseen jne jne. Jotta tiedot yksittäisen potilaan kohdalla olisivat verrannollisia kaikkien muidenkin potilaiden tietoihin, tiedot on suurelta osalta nk rakenteellisia. Eli ei enää niin, että joku näpyttelee tekstiä vaan just valitaan oikeat vaihtoehdot pudotusvalikoista tai ruksataan checkboxista, jos on tarkoitus laittaa johonkin kohtaan vastaukseksi "kyllä". Tällaisista rakenteellisista tiedoista voidaan sitten luoda aineistoja, joissa tiedot ovat keskenään vertailukelpoisia. Sellaisesta "proosatekstistä", mitä lääkärit aiemmin saneli, ei voi tehdä erilaisia hakuja ja koska jokaisella lääkärillä on ollut vähän oma tapansa sanella, ne eivät olisi vertailukelpoisia keskenään. 



Joten jep, sekä lääkäreillä että hoitajilla menee nyt paljon enemmän aikaa nk paperityöhön eli tietojärjestelmien kanssa pläräämiseen. Ei sen vuoksi, että potilas saisi parempaa hoitoa vaan siksi, että saadaan kaikkea mahdollista raportoitua kaikille niille tahoille, jotka erilaisia raportteja tarvitsee. 

Apottihan on HUS:in hankkeen nimi ja hankkeen valitsema potilastietojärjestelmä on amerikkalaisen Epic Systemsin valmistama Epic. Mutta puhuttakoon potilastietojärjestelmästä Apottina. Muistan hyvin, kun päätettiin valita tuo tietojärjestelmä. Se on siis valmistettu amerikkalaiseen terveydenhuoltoon. Ei suinkaan suomalaiseen. Suomi on Epic Systemsin näkökulmasta tuppukylä ja HUS taas tuppukylän perämetsä. Iso firma ei ala tekemään muutoksia omaan tietojärjestelmään pelkän tuppukylän perämetsän toiveiden vuoksi. Paitsi jos tuppukylän perämetsä maksaa muutoksista riittävän paljon.

Kun tuo järjestelmä päätettiin hankkia, silloin hankkeessa sanottiin, että järjestelmää ei tulla muuttamaan suomalaiseen terveydenhuoltoon sopivaksi vaan suomalaista terveydenhuoltoa pitää muuttaa tietojärjestelmään sopivaksi. Parikymmentä vuotta olin ennen it-alalle vaihtamista terveydenhuollossa töissä. Nimenomaan HUS:in alueella sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Mielessäni mietin, että nyt tulee kyllä erityisesti lääkärit "riemastumaan", kun heidän pitää alkaa muuttamaan oma työtään siten, että se sopii uuteen tietojärjestelmään. Ja niinhän siinä sitten kävikin. 



Kalliita muutoksia on tuohon järjestelmään jouduttu teettämään ihan siksi, että Suomessa on varsin erilaisia viranomaismääräyksiäkin kuin USAssa. Ja ne on ollut pakko siihen teettää, maksoi mitä maksoi. 



Suomessa on tutkittu erilaisia potilastietojärjestelmiä ja käyttäjien mielestä parhaimmat arvosanat on saanut Esko. Suomessa tehty, suomalaiseen terveydenhuoltoon suunniteltu, suomalaisia käyttäjiä kuunneltu sen tekemisessä ja täyttää kaikki suomalaiset viranomaismääräykset. Ja hinnaltaan olisi ollut vain pieni osa Apotista. Miksi tätä ei valittu HUS:iinkin, mene ja tiedä.



Olen viime päivinä perehtynyt THL:n uusiin suunnitelmiin sekä lakiin sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä. Sanonpa vaan, että melkoinen himmeli. Aikoinaan lääkärit ja hoitajat kirjasivat paperisiin sairaskertomuksiin potilaan hoidon kannalta oleelliset asiat. Ei niillä sairaskertomuksilla ollut muuta virkaa kuin olla tukena potilaan hoidossa (siis tarvittavat tiedot on kirjoitettuna ylös) sekä henkilökunnan oikeusturvan kannalta (esim mitä lääkettä annettu, kuinka paljon, milloin ja kuka antoi). Lääkärit sanelivat kasetille ja tekstinkäsittelijät purkivat sanelut juuri siten, mitä lääkäri oli sanelussaan sanonut. Nyt on tarkoitus, että kaikkea yhdenmukaistetaan. Potilastietojärjestelmissä pitää pudotusvalikosta valita oikea vaihtoehto. Ja koska juuri sitä termiä, mitä lääkäri on tottunut käyttämään, ei valikossa välttämättä ole, pitää osata valita se lähin, mitä lääkäri on tarkoittanut. Tämä on yksi syy siihen, miksi lääkärin on tehtävä ne hommat itse, koska tekstinkäsittelijä, osastosihteeri tai kukaan muu ei voi mennä arvailemaan, mikä näistä vaihtoehdoista nyt olisi se, mitä lääkäri on tarkoittanut.