Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietippä ap tilanne, että et halua koiraa ja sen vuoksi et sitä hanki. Koetko, että sulla olisi velvoitetta mennä hoitamaan muiden koiria? Vaikkapa huonotapaisia koiria.

Et kai tosissasi vertaa lapsia eläimiin?

Miksi ei? Koira on paljon helpompi hoidettava kuin lapsi. Jos et halua hoitaa edes kaverisi koiraa, miksi ihmeessä haluaisit hoitaa kaverisi lastakaan? Tai miksi kuvittelet, että kaverisi haluaisi hoitaa sun lastasi?

Tämä pitää paikkansa. Mulla on aika useinkin ollut sekä tyttäreni että muidenkin lähisukulaisten koiria hoidossa. Useampia päiviä kerrallaan, joskus jopa kuukauden. Ihan helppo homma, koska voin käydä kaupassa, tavata ystäviäni, tehdä töitä yms ihan normaalisti. Annan vain koiralle ruokaa ja käytän kolmesti vuorokaudessa ulkona. Menee samalla kuin oman koiranikin ulkoilutukset ja ruokinnat. Sama ei onnistuisi, jos koiran tilalla olisi lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheissä on aika vähän niitä lapsia. Se mikä kuormittaa on työelämä ja sukupuolten epätasa-arvo. Miehet vastuuseen perheestä, niin homma alkaa luistaa. Ei ole lapsettomien naisten velvoite tätä hoitaa.

Kukaan ei muuten odota, tai ei ole edes tullut ajatelleeksi, että sinkku enot ja sedät hoitasivat sukulaistensa lapsia!

Hyvä huomio. Minä naisena kyllä hoidin sukulaisten lapsia. Silloinen mieheni ei hoitanut omien sukulaistensa lapsia koskaan, eikä omiaankaan. Mistä tällainen tapa oikein juontaa juurensa?

Kasvatuksesta ja roolimalleista. Mun esikoinen on syntynyt kasarin puolivälissä. Kun valitsin lapselle kummeja, kummisetä oli silloin sinkku. Oli elämänsä aikana muutaman kerran parisuhteissa, mutta omia lapsia ei  koskaan ole halunnut. Hän oli mun vanhempieni jälkeen ensimmäinen lapsenvahti. Ihan siis yksin tuli vahtimaan mun esikoista, joka oli vielä vauva. Joskus kävi naisystävänsä kanssa. Hän myös vei esikoistani Linnanmäelle, melomaan kanootilla yms. Niin ja monta kertaa pulkkamäkeen tai katsomaan jotain Disneyn leffaa. Nauroi, että ei hän kehtaa aikuisena miehenä yksin mennä pulkkamäkeen tai piirrettyjä katsomaan, mutta mun lapsen kanssa ei pidetä mitenkään outona, jos tekee noita asioita. Onkin ollut mun tietämistäni miehistä ainoa, joka on tehnyt näin. Yleensä se on aina nainen, jota pyydetään avuksi. Tai vaikka joku pyytäisi veljeäänkin, niin se veljen tyttöystävä/vaimo on sitten se, joka kuitenkin hoitaa homman. Jostain syystä kyllä vaikkapa koiraa hoitamaan voi pyytää  miehenkin, mutta ei lapsia hoitamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin vanhus, joka pyö paljaana pyöri pakkasessa pihalla. Olis varmaan ollut kiva, jos olis lapsia ollut. Kukaan ei pärjää täällä yksin. Hyvinvointivaltio on tiensä päässä. Älkää sitten valittako ja mitäpä siitäkään mummelista oikeastaan tarvitsee välittää. Niin makaa kuin petaa.

Meinaatko, että vanhuksen aikuiset lapset olisivat katsomassa vanhuksen perään? Eiköhän työikäisillä ole kalenteri täynnä töistä ja kotinsa rutiinien pyörittämisessä lapsineen?

Kannattaa myös muistaa, että tämän päivän noin kolmekymppiset pääsevät eläkkeellekin vasta aikaisintaan 70-vuotiaina. Siinä ei mitään vanhusta vahdita kesken työpäivän. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 154: "Eivät tietenkään. Olen sanonut, että laitokseen heti, kun siltä näyttää. Mutta he tekevät jotain muuta tuottavaa työtä.  Mitä velan lapset tekevät tämän maan hyväksi?"



Entäs, jos se vela pesee jo nyt sun vanhempiesi perseitä? Sitäpaitsi mitä nyt - sattuneesta syystä - olen joutunut lähiaikoina vanhustenhoitoa seuraamaan, niin yhä useampi "perseenpesijä" ei ole syntyperäinen suomalainen. Mulla on lapsia, mutta ihmettelen usein tätä vihamielisyyttä, mitä joillain on lapsettomia kohtaan. Ja aina vedotaan sitten tuohon, että kuka sut muka hoitaa vanhana. Ihan samat tyypit hoitaa kuin myös sinut ja minutkin. 

No, niitä ihan samoja tyyppejä ei enää riitä. Eikä niitä tule enää rajojen takaakaan. Isäni hoiti äitiäni viimeiset kuukaudet ja isäni kuoli kirjaimellisesti saappaat jalassa.

Mutta ei niitä samoja tyyppejä sitten riitä kommentoijalle nro 154:kään. Joko hänen korkeakoulutetut lapsensa sittenkin pesevät hänen perseensä tai sitten ei pese kukaan. Se, että on hankkinut lapsia, ei suinkaan tarkoita, että aikanaan olisi saamassa mitään laitospaikkaa. Ei lapsia hankkinut mene jonossa lapsettoman edelle sen vuoksi, että on tullut hankkineeksi lapsia. Jos huonosti käy, ne lapset voi olla tulevaisuudessa jopa syy siihen, ettei hoitopaikkaa löydykään. Lapsettomalla sitäpaitsi saattaa olla huomattavasti enemmän varaakin aikanaan maksaa tarvitsemistaan palveluista kuin meillä, joilla aika iso summa tuloja on mennyt lasten kasvattamiseen ja elättämiseen aikuisiksi asti. Voi toki ajatella niin, että kun hankkii lapsia, ne lapset sitten aikanaan hoitavat. Mutta ei kenelläkään ole mitään takeita, että hoitavat. 

Nro 176: Oletko aivan varma, että se tarjoilija oli vela? Ja että se oli juuri sen velatarjoilijan päätös, ettei ravintolassa voi tarjota kiukutteleville lapsille kurkkua tai leipää? Puhumattakaan jäätelöstä? Vai oletko vakuuttunut, että ravintolan omistaja on vela ja sen vuoksi tarjoilijalle oli sanottu, että kiukutteleville lapsille ei saa antaa mitään ylimääräistä? 



Olen huomannut itsekin, että lapsiin suhtaudutaan nykyisin eri tavalla kuin joskus ennen. Mutta suhtautumisen muutos ei johdu siitä, että joku olisi vela. Ihan lapsia hankkineetkin ovat muuttaneet suhtautumistaan. Veikkaanpa, että jos olisitte olleet miehesi kanssa kahdestaan juhlistamassa hääpäiväänne ja viereisessä pöydässä olisi ollut kolme kiukuttelevaa lasta, olisit suhtautunut sinäkin siihen kiukutteluun eri tavalla kuin nyt, kun kiukuttelijat olivat omia lapsiasi. 



Suhtautuminen lapsiin on muuttunut siksi, että lapsilta ei vaadita enää mitään. Vanhemmat haluaisivat, että kaikki pyörii vain lasten ympärillä. Kun omat lapseni olivat pieniä, ei lasten annettu tehdä mitä huvittaa. Eikä varsinkaan häiritä muita ihmisiä. Oltiinpa sitten häissä, hautajaisissa, ravintolassa syömässä tai missä tahansa, kiukuttelevan lapsen kanssa poistuttiin paikalta ja tultiin takaisin vasta sitten, kun lapsi oli rauhoittunut. Muutenkin lapsia kasvatettiin niin, että vaikka kotona saakin tehdä näin, mummolassa ei saa ja varsinkaan kaupassa/ravintolassa/kirkossa/tms ei saa.