Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 571. Olen varsin pitkälle samaa mieltä kanssasi. Tässä on vaan muutama mutka. Tämän päivän kolmekymppiset tulevat pääsemään eläkkeelle vasta aikaisintaan 70-vuotiaina. Miten he yhdistävät työelämän ja omien sekä mahdollisen puolisonsa hoidon omassa kodissaan? Ovatko he edes siinä vaiheessa sellaisessa kunnossa, että kykenisivät tekemään fyysisesti melko raskasta hoitotyötä? Suomessa - ainakin toistaiseksi - lähihoitajilla (joita siis vanhustenhuollossa pääasiassa työskentelee), on sama palkka riippumatta siitä, ovatko he kotoisin Suomesta, Filipppiineiltä, Gambiasta vai mistä ovat. Koulutus ja työtehtävä ratkaiseen. Niin ja tietenkin työnantaja, jonka palveluksessa ovat. Kantis hoiva-avustaja tienaa ihan saman verran gambialainenkin hoiva-avustaja. Lähihoitajissa ihan sama juttu. Kuin myös sairaanhoiitajissa, joita heitäkin näkee nykyisin aika paljon ihan erikoissairaanhoidossakin. Tarkoitan siis sairaanhoitajia, jotka eivät ole kantiksia. 



Kokonaisuudessaan Suomessa vanhustenhuolto tulee menemään päin seinää. Vaikka meille nyt yks kaks tupsahtaisi 50 000 suomea puhuvaa lähihoitajaa, ei heitä olisi kuitenkaan varaa palkata. Vaikka nämä 50 000 olisivat tämän päivän työttömiä, jotka koulutettaisiin lähihoitajiksi. Sitten meillä olisi vaan aika paljon työttömiä lähihoitajia. 



Mitä sitten tulee siihen, että jokaisen pitäisi hoitaa ne omaisensa itse tai vaihtoehtoisesti maksaa omasta pussistaan heidän hoitonsa, niin yhä harvemmalla suomalaisella olisi sitten varaa enää hankkia lapsiakaan. Keskituloinen suomalainen ei pysty kustantamaan sekä omia lapsiaan että omia vanhempiaan. Ja itsensäkin pitäisi vielä elättää. Jos omista vanhemmista pitäisi huolehtia, lapset olisi järkevintä jättää tekemättä. Silloinkin, vaikka niitä lapsia haluaisi. 



Vielä yks juttu...samaan aikaan, kun meillä pohditaan syntyvyyden vähenemistä, "kuka hoitaa meidän vanhukset" , miten houkutellaan ulkomaalaisia Suomeen töihin jne, saa myös lukea ilmastopakolaisuudesta. Koko ajan maapallolla muuttuu alueita sellaisiksi, ettei niillä voi enää elää. Eteläiseltä pallonpuoliskolta tulee valumaan kansaa pohjoiselle pallonpuoliskolle. Ei ehkä mun elinaikanani mutta lasteni elinaikana kylläkin.

Nro 568: "Ketjussa toiset puhuvat konkreettisesta hoitamisesta ja toiset taas huolehtimisesta ja välittämisestä.

Sitä hoitoa saa rahalla. Huolehtimista ja välittämistä rakkaudella."



Olet aivan oikeassa. Kun tässäkin ketjussa on puhuttu vanhuksista, puhutaan nimenomaan sitä konkreettisesta avun tarpeesta. "Kuka sinua sitten hoitaa, kun olet vanha?". "Eihän kukaan sinua hoida, jos sinulla ei ole omia lapsia?" Ei tässä puhuta siitä, että soitellaan silloin tällöin ja käydään jouluna ja äitienpäivänä/isänpäivänä kääntymässä. Ja voin kertoa, ettei edes sen lapsia hankkineen vanhuksen yksinäisyys poistu sillä, että silloin tällöin soitellaan tai käydään katsomassa. Eihän ne lapset ja varsinkaan lapsenlapset edes asu lähelläkään sitä paikkaa, missä vanhus sitten asuu. Ei välttämättä samassa maassa tai edes maanosassa. 

Ja tosiaan lapsetonkin kyllä voi välittää ja rakastaakin ystäviensä ja sukulaistensa lapsia, vaikkei niitä lapsia konkreettisesti hoidakaan. Ja sitä lastenhoitoakin saa rahalla. 

Nro 550: En lainaa pitkää kommenttiasi, kun toi lainaaminen menee aina sekaisin. Mä nyt just vähän aikaa sitten seurasin oman äitini kohdalla reilun kuukauden useammassa eri paikassa tilannetta ja aika harva niistä, jotka äitiäni hoiti, olivat suomalaisten vanhempien lapsia. Yhä useampi - erityisesti vanhustenhuollossa työskentelevä - on syntyperältään jotain muuta. Ja ihan samalla tavalla siellä oli vanhuksia, joilla on lapsia, kuin varmasti niitäkin, joilla ei ole lapsia. Vielä, kun ottaa huomioon sen, että yhtä harvempi suomalaisnuori haluaa opiskella hoitoalalle ja varsinkaan vanhustenhoitoon, niin vaikka tekisit 6 lasta, ei niistä välttämättä kukaan tule olemaan aikanaan vahustenhoidossa töissä. Ja vaikka olisikin, ei ole mitään takeita, että pääsisit just siihen hoivapaikkaan, missä oma lapsesi on töissä.



Mun vanhemmat kuvittelivat, että mä hoitaisin heidät loppuun asti. Mulla kun vielä on se sairaanhoitajan koulutuskin. Ja aikoinaan olin itsekin sitä mieltä, että tietenkin hoidan.  Mutta eivät he, en minä eikä kukaan muukaan arvannut, että jo vähän päälle kolmekymppisenä sairastuisin nivelreumaan. Ja nyt sitten, kun mullakin ikää jo yli 60, on tullut muitakin sairauksia. Reilun vuoden yritin huolehtia vanhemmistani. Juoksin sinne  aina, kun oli tarvetta. Olipa päivä tai yö. Kesken työpäivänkin. Mutta sitten en enää oman terveyteni puolesta pystynyt. Jonkun muun lapset nyt sitten ovat töissä siinä hoivapalveluyrityksessä, josta kotihoito käy mun vanhemmillani. Joten mun mielestä ei kenenkään pitäisi laskea sen varaan, että omat lapset varmasti huolehtivat hautaan asti. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä apua saa, jos sitä myös antaa. Nykyaikanakin.

Näin on. Ketjussa on tullut muutaman kerran esiin ajattelutapa, että kun sinä autat minua lastenhoidossa nyt, niin minä ja lapseni autamme sinua sitten 20-30 vuoden päästä. Ei kukaan lainaa toiselle rahaakaan niin, että takaisinmaksu tapahtuu vasta 20-30 vuoden päästä. Kyllä sen takaisinmaksun pitää tapahtua huomattavasti aikaisemmin. Samalla tavalla on muiden vastavuoroisessa auttamisessa. Lainataanhan siinä omaa aikaa ja työpanosta toiselle, jolloin on oletettavaa, että saa toiselta myös aikaa ja työpanosta takaisin. Ei "sitten joskus", jolloin ei voi edes tietää, pystyykö edes "maksamaan" takaisin tai edes sillä tavalla, mitä tpoinen sillä hetkellä tarvitsisi. 



Ketjussa on puhuttu yhteisöllisyyden katoamisesta ja mä näkisin yhtenä syynä siihen sen, että nykyisin isommat lapset pidetään päiväkodissa, kun perheeseen syntyy vauva. Vauvaa ei tarvitse viedä leikkipuistoon eikä edes taloyhtiön hiekkalaatikolle. Ne isommat lapset pitäisi, mutta kun ne on siellä päiväkodissa. Vanhemmat ovat vauvan kanssa kotona tai sitten käyvät jossain kauppakeskuksissa tai kahviloissa, mutta eihän niissä luontevasti tutustu toisiin äiteihin. Eikä siten synny samalla asuinalueella sellaista yhteisöllisyyttä kuin mitä syntyi kotona vauvojen kanssa olevilla äideillä silloin, kun ne isommat lapsetkin olivat kotihoidossa. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 502: "Ei se, että ehdottaa oikeudenmukaisempaa talouspolitiikkaa ole mikään henkilökohtainen loukkaus. Tottakai ansaitset palkan työstäsi ja sinun tulee saada pitää omat rahasi ja tehdä niillä mitä haluat. 



Se nyt vaan on fakta, että vanhanpiianvero oli olemassa tämän epäkohdan vuoksi, että yhteiset kustannukset jakaantuvat liian epätasaisesti ja nyt kun sitä ei ole, niin taakka jakautuu epätasaisesti ja siitä seuraa luonnollisesti tyytymättömyyttä."

 

Tuohon nyt sen verran, että vanhanpiiaan veroa maksettiin, jos ei ollut avioliitossa. Ei sillä ollut mitään tekemistä lastenhankinnan kanssa. Lapseton aviopari ei joutunut maksamaan vanhanpiian/pojan veroa. 

Teknisesti niin, mutta väittää ettei sillä ollut mitään tekemistä lastenhankinnan kanssa on täysin epätotta. Sil

Toki sillä kannustettiin menemään naimisiin ja parisuhteessa yleensä hankittiin jossain vaiheessa lapsiakin. Mutta ei niitä siihen aikaankaan välttämättä hankittu heti eikä myöskään kaikki edes lasta saaneet. Tuota veroa ei siis tarvinnut maksaa, vaikka lapsia olisi ollut 0 kpl, jos oli avioliitossa.