Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävä aloitus tällä ketjulla. En edes kehtaisi hylätä vanhempiani, olkoon avun tarve mikä tahansa. Pärjäävät kohtalaisen hyvin ihan itsekseenkin, vaan vähän alkaa jo iän tuomat vaikeudet esiintyä. Netti ja puhelin on pian 90 v vanhemmilleni täysin hebreaa. Kunnon doro, jossa pikavalinnassa A on numeroni ja pelkästään sitä painamalla saavat minuun yhteyden. Olen itsekin koht sillään seitsemänkymppinen ja remontissa minulla tällä hetkellä 2 mh tilava asunto, johon muutostyöt liikkumisen helpottamiseksi käynnissä. Ens kuun puolivälissä muutamme tahoiltamme samaan asuntoon, jossa oma yksityinen huone heille ja minulle. Loput tilat sitten yhteisiä. Näin saamme toisistamme turvaa ja homma hoituu mukavammin ruokailun ym. suhteen. Äitimuori kokkaa vielä joten sekään ei jää yksin minun harteille.

Joo, älkää turhaan kirjoittako, jotta onhan mulla aikaa näin eläkeikäisenä, ja juu eläkettäkin saan. Onhan sitä aikaa silloin kun en

Mä ymmärrän sua hyvin. Sulla on mahdollisuus ja lisäksi haluat tehdä noin. Mulla ei ole mitään muita tuloja kuin palkkatulot. Alimpaan eläkeikään vielä 2 vuotta 4 kuukautta. Mulla ei ole mahdollisuutta heittäytyä työttömäksi nyt. Jos olisinkin jo eläkkeellä, voisin tehdä jotain toisinkin vanhempieni suhteen. Mutta sekin edellyttäisi, että äiti ei olisi muistisairas karkailija. Lisäksi äidin pitäisi suostua käyttämään vaippahousuja, mihin hän ei nyt suostu. Tästä jälkimmäisestä syystä en ottaisi äitiäni kotiini asumaan. Jos olisi pakkotilanne, sitten asuisin vanhempieni luona, mutta mulla olisi oman asunnonkin kulut maksettavana. En haluaisi parin vuoden vuoksi myydä omaa kotiani, vuokrata omille tavaroilleni jostain varastotilaa, muuttaa vanhemmilleni ja kun kuolevat, hankkia sitten uusi oma asunto ja muuttaa vanhempieni asunnosta pois. 



Ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia ja myös ne vanhukset ovat niin luonteeltaan kuin toimintakyvyltäänkin  erilaisia. Mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi toisella. Kun mä pääsen eläkkeelle (ja siis mikäli jään heti, kun alin eläkeikä tulee täyteen), äiti on täyttänyt jo 99 vuotta ja isäkin täyttää sinä vuonna 97. On mahdollista, että he molemmat tai ainakin toinen heistä on vielä elossa, kun pääsen eläkkeelle. Mutta on myös varsin mahdollista, etteivät ole. 

Ennenkuin lähden tästä koiran kansa iltalenkille ja sitten nukkumaan, otan vielä kantaa yhteen ketjussa esille tulleeseen asiaan. Siis siihen, että vanhemmat ovat aikoinaan hoitaneet lapsensa ja huolehtineet lapsistaan . Niin toki tekivät minunkin vanhempani. Mutta en minä voinut lapsena esittää vanhemmilleni vaatimuksia, mitä minä haluan ja milloin. Mun piti tehdä kuten vanhempani käskivät. Jos en tehnyt, tuli luunappi, tukkapölly tai pahimmassa tapauksessa koivuniemen herraa. En minä voiinut lapsena päättää, mitä minulle pitää antaa ja milloin, mitä minä voin vaatia jne. Joten jos nyt ajatellaan, että vanhemman ja lapsen suhde kääntyy ylösalaisin , niin sehän tarkoittaa, ettei mun vanhemmatkaan voi esittää mulle vaatimuksia vaan heidän pitää tehdä kuten minä sanon. Ihan ilman tukkapöllyä, luunappeja ja koivuniemenherraa. 

Tuli tässä nyt vielä mieleen, oletko ap ollut suoraan yhteydessä äitisi asuinpaikan hyvinvointialueen vanhustyön palveluohjaajaan? Vai oletko ollut yhteydessä vain kotihoidon työntekijöihin? 



Sattuneesta syystä tämä vanhustenhuolto on koskettanut omaa elämääni jo parin vuoden ajan tosi läheltä. Ennenkuin lopulta otin yhteyttä Vantaa-Kerava hyvinvointialueen vanhustyön palveluohjaajaan, olin kuullut monenlaisia tarinoita inhottavista ja tylyistä sosiaalityöntekijöistä. Mun kokemuksenii on ollut pelkästään positiivinen. En tiedä, osuiko mun kohdalleni joku poikkeuksellinen yksilö, mutta tämän työntekijän kanssa on ollut äärettömän helppoa kommunikoida, Paljon helpompaa kuin esimerkiksi oman siskoni kanssa. Tämän sosiaalityöntekijän kanssa tuntuu,  ttä kun puhutaan mun vanhempieni asioista, me ollaan samalla planeetalla. Samaa ei voi sanoa, kun puhun siskoni kanssa vanhempieni asioista. 



Vaikka mulla onkin sairaanhoitajan tausta, työkokemusta (tosin 1980-luvulla) sekä kotisairaanhoidosta että vanhainkodista, missään vaiheessa tämä palveluntarpeen ohjaaja ei ole yrittänyt nakittaa mulle yhtään mitään vanhempieni hoitoon liittyvää. Mun vanhemmilla on nyt se turvapalvelu hyvinvointialueelta ja olisivat saaneet kotihoidonkin sieltä, mutta vanhemmilleni on järkevämpää hankkia kotihoito yksityiseltä. 



Olen monta kertaa elämässäni ja monissa asioissa todennut, että älä puhu sen kanssa, joka tekee, vaan sen kanssa,  joka määrää sen tekemään.Ja jos sekään ei auta, niin sitten sen kanssa, joka määrää edellisen määräämän. Mä olen joskus vienyt joitain asioita (en tosin vanhempiani koskevia)  kaupungin byrokratiassa apulaiskaupunginjohtajalle asti ennenkuin olin lopputulokseen tyytyväinen. 

Vierailija kirjoitti:

Itse sairastuin vakavasti, mutta pärjään hyvin itsekseni, joskin kodin ulkopuolella en mielelläni itsekseni liiku, ulkoilua lukuunottamatta. Puoliso hoitaa kodin ulkopuoliset asiat, minä hoidan kotona normaalit kotityöt. Puoliso haluaa jäädä töistä pois ennenaikaisesti eli möisimme talomme ja muuttaisimme kaupunkiin, jossa meillä on asunto. Hän ei ole vielä eläkeiässä, eikä työpaikan jättäminen ole helppoa, koska on hyvin merkityksellinen osa elämässä, joskin nykyään hyvin stressaava ja kuormittava. Meillä on siis portti jo hieman auki uuteen elämään, mutta monta asiaa on selvitettävänä. Testamentit, edunvalvontavaltuutus, hoitotahto jne. 

Sulla on hyvä asenne. Mun lapseni ovat päässeet näkemään, millaiseksi omista vanhemmistaan huolehtiminen voi muuttua. Puolileikilläni olen joskus sanonut, että jos musta tulee samanalainen kuin mun äidistäni, köyttäkää mut kettingeillä kottikärryihin ja käykää jonain yönä kippaamassa läheisen lampeen. Olen koko aikuisikäni tottunut siihen, että jos jotain isompaa konkreettista apua tarvitsen, mun pitää hankkia se ammattilaiselta. Kummallakaan lapsistani ei ole ajokorttia - kuten ei ole mullakaan - joten se näppärästi paikasta A paikkaan B ei ole koskaan kuulunut mun eikä mun lasteni elämään. Jos ei pääse julksilla, on mentävä taksilla. Jos hommaa ei voi hoitaa taksilla, on hommattava kotiinkuljetus. En ole siis koskaan tottunutkaan siihen, että palvelut olisivat ilmaisia. 



Kotiani olen jo nyt remontoinut ja sisustanut siten, että pärjään täällä mahdollisimman pitkään. Vastapäisessä rivarissa asuu huonosti liikkuva 70+ nainen, joka ei ole enää vuosiin käynyt asuntonsa yläkerrassa. Asuu pelkästään alakerrassa. Tässä  yks ilta katselin olohuoneen sohvalla maaten telkkaria robotti-imurin imuroidessa  ja mietin, että oikeastaan koko yläkerta (3 makuuhuonetta ja pienempi kylpyhuone) on ihan turha. Saisin helposti mahtumaan sängynkin isoon olohuoneeseeni. 



Mä kuulun niihin ihmisiin, jotka mieluummin ennakoivat ja varautuvat kuin odottavat, milloin paska osuu tuulettimeen. 

 

Vierailija kirjoitti:

Mitä täällä hoetaan, ettei ennen ole hoidettu lapsia kun vanhemmat ovat käyneet töissä. Jotenkinhan teidät on täytynyt elättää. Työssähän sitä nykyisinkin pitää käydä, eihän asia ole muuksi muuttunut paitsi sosiaalituilla elävillä. Ja hekin kiikuttaa lapset hoitoon

En nyt tiedä, mihin kommentteihin viittaat, mutta eikös ihmisen noin muutenkin pitäisi elättää niin itsensä kuin ne mahdolliset vielä alaikäiset lapsensa? Siis sen sijaan, että irtisanoutuisi omasta työpaikastaan, jättäisi alaikäiset lapsensa pärjäämään keskenään tai sitten vain sen toisen vanhemman kanssa ja itse muuttaa pelkällä omaishoidontuella hoitamaan omaa vanhempaansa? 



JOS tässä yhteiskunnassa haluttaisiin, että omaiset hoitavat hoivaa tarvitsevat vanhukset, niin vähintään pitäisi:

- taata omaistaan hoitavalle henkilölle saman suuruinen tulo kuin mitä saisi käydessään töissäkin

- taata, että että omaistaan hoitavan henkilön eläkekertymä ei pienene siksi, että hoitaa omaistaan

- taata, että työnantajan on joustettava juuri niin paljon kuin mitä työntekijän omainen (silloin, kun työntekijä siis vielä pystyy oman työnsä ohella hoitamaan vanhusta) tarvitsere vapaata

- taata, että tuo em vapaa on joko palkallista tai sitten Kela maksaa palkkaa vastaavan (EI SIIS PIENEMMÄN) päivärahan niiltä päiviltä

- taata, etttä sille omaistaan hoitavalle jää myös mahdollisuus riittävään yöuneen (Tarkoitan tällä sitä, että ei voi edellyttää, että kukaan voisi olla hereillä 24/7 tai nukkua vain tunnin tai parin pätkissä. Itseasiassa tuota valveilla pitämistä käytetään joissain maissa kidutuskeinona, joten JOS halutaan, että omainen hoitaan 24/7 vanhusta, omaista ei saa kiduttaa)

- taata, että omaistaan hoitava pystyy edelleen huolehtimaan myös omasta terveydestään (sekä fyysinen että psyykkinen) ja pitämään yllä muitakin ihmissuhteita kuin vain tämä hoidettava vanhus





Tuossa nyt muutamia, mitä tuli mieleen. Varmasti olisi paljon muitakin.