Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Aika lailla puolesta ja vastaan täällä ollaan. Tällä viikolla oli taas kerran uutinen ihmisestä joka virunut kuolleena asunnossaan arviolta puolitoista vuotta.

Ei ole vielä kerrottu, oliko vanhus tai nuori, mutta joka tapauksessa aivan järkyttävää, että hyvinvointi valtio Suomessa tälläistä pääsee tapahtumaan. Jälleen kerran huoltotöihin mennyt henkilö löysi vainajan. Tätä nämä suoravelotusmaksut tekee. Eläketulot kaiken järjen mukaan ollut kyseessä, koska kyllä palkkatyössä olevan 1,5v poissaolo ois huomattu, samoin sosiaaliturvan varassa olevilla. 

Mikä sen helpompaa kun unohtaa yksin elävät ihmiset oman onnensa nojaan, varsinkin ne omiin vanhempiin kuuluvat ihmiset, se kun on nähty ettei palvelut ole Suomessa sitä luokkaa mitä olettaisi vanhuksille niiden olevan järkyttävien veromaksujen myötä ja sitten lapsetkin hylkää, tosi siistii eix oo. 

Myös kotihoidon asiakkaita löytyy kuolleena kotoaan ja

On toki totta, että tuo kyseinen vainaja sai olla poikkeuksellisen pitkään kotona kenenkään tietämättä. Mutta eipä kuolemaa välttämättä voi estääkään. Siis vaikka soittaisit aamuin ja illoin, omaisesi saattaisi kuolla soittojesi välissä. Tai vaikka kotihoito kävisi sen 5 kertaa vuorokaudessa, ihminen voi kuolla niiden käyntien välissä. Jos ihminen saa sairaskohtauksen, jossa sydän pysähtyy, ei se elvyttäminen enää parin tunnin päästä mitään auta. Toki vainaja löydetään nopeammin, jos joku käy säännöllisesti katsomassa.  

Nro 541: "Jokaisessa hoivakodissa käy lääkäri, joko yksi tai kaksi kertaa viikossa! Näytteet otetaan hoivakodissa ja toimitetaan labraan hoivakodin puolesta. Lääkkeet tilataan yksikköön, mutta kaikki muu kuin lääkärin määräämät toimittaa omaiset. "



Onkohan hoivakodeissa sitten eroa? Tai ainakin siinä, onko pitkäaikaispaikalla vai intervalli/kriisipaikalla? Mun äiti oli tammikuussa 2 viikkoa kriisipaikalla (siirrettiin sinne päivystyksestä) ja meni siellä koko ajan vain huonompaan kuntoon (ei syönyt juuri mitään, ei juonut juuri mitään eikä suostunut ottamaan lääkkeitään). Olivat hoivakodista soittaneet terveyskeskukseen lääkärille ja se lääkäri sitten soitti mulle. Lääkärin mielestä vaikutti siltä, että äiti "tekee lähtöä" ja kysyi mun mielipidettäni siihen, miten toimitaan. Vastasin, että mä en voi juridisestikaan tehdä mitään päätöstä vaan lääkärin pitää soittaa isälle. Oli soittanut ja hoivakodista äiti toimitettiin taas päivystykseen. 

Nro 517: "Reipas ja tunnollinen lammas, minun mielestäni sinä kyllä hoidat ja huolehdit kommenttiesi perusteella vanhemmistasi juuri siten miten nykyaikana ihmiset hoidon ja huolehtimisen ymmärtävät. Vaikuttaa siltä, että sinulle (entisenä hoitajana?) hoito tarkoittaa konkreettista "kädet savessa" olemista. Se, että huolehdit heille avun ammatti-ihmisiltä ja olet joka tapauksessa koko ajan henkisesti heille läsnä, on minun mielestäni ihan kyllä kokoaikaista hoitamista ja huolehtimista.

Olen saanut sellaisen kuvan, että hoidat ja huolehdit vanhemmistasi vieläpä todella hyvin. Se, että ostaa hoitoon ja huolehtimiseen ammattiapua, ei tee siitä yhtään sen huonompaa, mikäli kuitenkin on koko ajan henkisesti läsnä vanhemmilleen. Toki ymmärrän, että tämä ei kaikkien vanhempien kohdalla ole mahdollista."



Kiitos :) Mä ajattelen niin, että mä nyt huolehdin, että vanhempani tulevat hoidetuiksi. En hoida itse. Mun vanhemmat taas olisivat halunneet, että mä myös hoidan. Siis teen kaikki "kädet savessa" hommatkin. Ja tästä ollaan käyty isän kanssa kädenvääntöä vähän yli vuosi, koska isä ei olisi millään halunnut sinne ulkopuolista apua. Kun reilu vuosi sitten sain puhuttua isän ympäri siihen, että hyvinvointialueelta tulee edes palveluntarpeen ohjaaja käymään, sekin oli jo lottovoitto. Isä kun oli sitä ennen kertonut, ettei äiti ollut moneen kuukauteen suostunut menemään suihkuun. Mä soitin sitten palveluntarpeen ohjaajalle ja kerroin tilanteen. Olin itse paikalla, kun kävi. Ja kun tämä ohjaaja kysyi peseytymisestä, isä sanoi, ettei mitään ongelmaa, tytär kyllä hoitaa. Ohjaaja kääntyi katsomaan mua ja mä pudistelin vain päätäni. 



Siivouspalvelun suostuivat ottamaan viime elokuussa, mutta vasta helmikuussa kotihoidon palveluita sekä turvapalvelun. Ja tämäkin varmaan vain siksi, että mun oma terveyteni romahti. Jouduin yks kerta isältä kysymään suoraan, kumman hän haluaa haudata ensin: vaimonsa vai tyttärensä. 



Mä ymmärrän paremmin kuin hyvin omaisia, jotka pikkuhiljaa ajautuvat ottamaan yhä enemmän vastuuta vanhempiensa hoidosta. Alussa on ihan kivakin käydä silloin tällöin  auttelemassa ja siinä sivussa sitten rupatellakin kaikenlaista mukavaa. Juoda vaikka kahvitkin päälle. Vanhusten avuntarve harvoin kasvaa yhdessä yössä (ellei sitten tule jotain aivoinfarktia ja sen seurauksena hemiplegiaa tms) vaan se tulee pikkuhiljaa. Ensin ehkä enintään kerran kuukaudessa, sitten kaksi, sitten kerran viikossa, sitten kolme kertaa viikossa, sitten kerran päivässä ja jossain vaiheessa 5 kertaa vuorokaudessa. Kun siihen ruljanssiin on kerran lähtenyt, voi olla vaikeaa päästä rimpuilemaan itseään siitä enää irti. Varsinkin, kun se vanhus ajattelee, että olethan sä ennenkin tehnyt kaiken, mitä olen tarvinnut.  Kuten aloittaja otsikossaan kysyikin: missä menee raja? Sen rajan jokainen joutuu päättämään itse. 

Nro 502: "Lapsesi on täysin oikeassa. Nyt on se kuuluisa yhdestoista hetki muuttaa. Jos, et nyt muuta, kun sinulla on vielä terveyttä, älyä ja voimia, tulee sinusta vääjäämättä taakka lapsillesi. Pystyt nyt vielä luomaan uuden elämän uudessa helpommassa asunnossa. Kaupungeissa on myös enemmän harrastustoimintaa senioreille ja saatat hyvinkin löytää kaltaisiasi reippaita senioreita ystäviksi.

Ja jos tavarasta eroon pääseminen aiheuttaa nyt jo stressiä, luuletko sen helpottuvan kun vanhenet? Voin kertoa, että tavaran karsiminen tunnesiteen vuoksi on vaikeinta, mutta konkreettinen tavarasta eroon pääseminen helppoa. Autottomuus ei ole mikään este tavarasta eroon pääsemiselle. 

Käytännön vinkkinä, tee yhdestä talosi huoneesta varastohuone, jonne alat pikkuhiljaa siirtää karsittavia tavaroita. Kun huone on täynnä, tilaa noutolava pihallesi ja palkkaa (esim. muuttopalvelu) kantamaan tavarat lavalle. Kun lava on täynnä, tilaa sen vieminen kaatopaikalle. Niin yksinkertaista se on, kun toimeen ryhtyy. "



Ja vaikka ei vielä muuttaisikaan, niin kannattaa kotiin tehdä tilaa ja hankkiutua ylimääräisistä tavaroista eroon ennenkuin on siinä kunnossa, että pitäisi voida liikkua rollaattorin kanssa tai peräti pyörätuolilla. Siivoaminenkin on helpompaa, kun tavaraa on vain vähän. En nyt tarkoita, että pitäisi elää minimalistisesti vaan että sellaista tavaraa, jota ei ikinä käytä, ei enää pyöri kaapeissa tai muuallakaan. Sitten, jos muutto tulee ajankohtaiseksi, muutto on helpompi hoitaa. Varsinkin, jos sitten muuttaa pienempään asuntoon. 

Nro 484: "Kyllä vanhempani 93 v ja 88 v tarvitsivat ymp.vuorokautista seurantaa ja  olin usein heillä juuri tästä johtuen yötä, seurasin kännykällä missä kulkevat,tein ostokset, hoidin pankkiasiat, kylvetin ym 

Lisäksi äitini oli kuuro.

Isäni harhailu talvipakkasessa vasta aukaisi hoitopaikan ."



Mä jossain vaiheessa mietin, että saisipa jostain äidille sellaisen jalkapannan, joita on koevapaudessa olevilla vangeilla. Mun äiti siis harhaillut jo monta kertaa parin vuoden aikana ja minä sitten juossut perään. Yhden kerran ihan silloin alussa oli niin, ettei isä ollut aamuyöllä huomannut äidin lähtemistä, koska nukkui, ja joku varhain töihin lähtevä ihminen oli huomannut äidin tuolla kadun varressa ja soittanut poliisin. Ja poliisi sitten soitti mulle. Viime joulukuussa olin menossa viemään roskia ulos ja äiti tepasteli sukkasillaan pihassa mua vastaan. Isä oli puuhaillut omia juttujaan ja vasta, kun menin omilla avaimillani äidin kanssa sisälle, isä havahtui koko asiaan. Heille hankin jo vuosi sitten oviin hälyttimet, mutta isä pitää niitä päällä vain öisin. Mutta eihän ne hälyttimetkään äitiä estä menemästä ulos, mutta ainakin isä herää siihen, että ulko-ovi aukeaa. Ja sitten voi soittaa mulle, että lähden etsimään. Noh, nyt isä pitää öisin ovet takalukossa. Se on toki paloturvallisuusriski eli jos siellä syttyy tulipalo, niin ei äitikään pääse ulos, vaikka onkin vikkeläjalkainen.