Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Nro 122: "80-luvulla jäi eläkkeelle jäi esim appeni , syntynyt 1918. Ja 20-luvulla syntyneet.
Eihän heidän työhistoriastaan ollut sellaista kirjanpitoa kuin meillä jotka 60- luvun alussa tulimme nuorina työelämään . Eläketurvakeskuksen muistissa joka työpaikka palkkoineen.
Siksi heillä tuo laskutapa. Neljä viimeistä vuotta, niistä paras ja huonoin pois, kahden mukaan laskettiin eläke. Muistelen noin.
Eli heillä ei vaikuttanut nuoruuden pienet harjoittelupalkat, opinnot , äitiysvapaat kuten jo meillä suurilla ikäluokilla kun eläke koko työuran mukaan "
Noin se muuten taisi olla. Neljä viimeistä vuotta ja niistä paras ja huonoin pois. Muistin varmaan väärin, että teki kaksi vuotta kahta työtä, taisi tehdä sen neljä vuotta.
Nro 216: En lainaa kommenttiasi, koska se on niin pitkä. Mutta tuohan on loistavaa, että edes jossain käytetään näitä rannekkeita. Itsekin mietin tänään, että aika monelle tämän päivän vanhukselle rannekello on ihan tuttu laite eikä noi rannekkeet juurikaan poikkea rannekellosta. Mullakin on ranneke, joka mittaa just sykettä, unen laatua yms. Ja siinä on myös kello eli ei tartte aina kaivaa kännykkää käsilaukusta katsoakseen, paljonko kello on. Mutta kun rannekelloon on tottunut käytännössä jo kansakouluikäisestä lähtien, ei tuo älyranneke ole sen kummempi vekotin.
Kaikki on toki suhteellista, mutta jos sellaisen rannekkeen hinta on siis kolminkertainen eli 60€/kk, niin mun mielestä se on aika pieni summa ottaen huomioon, miten paljon se vähentää hoitajien juoksemista ja miten paljon parantaa vanhusten turvallisuutta. Tiedän kyllä, että sote-puolella katsotaan vain sitä, mitä jokin maksaa, eikä sitä, miten paljon se säästää jossain muussa, mikä myös maksaisi.
Nro 87: "Jossain vaiheessa eläke määräytyi viimeisten työvuosien ansioiden mukaan ja silloin yleensä palkka oli korkeimmillaan. Samaten jossain vaiheessa oli mahdollisuus ns. Superkarttumaan, jos jatkoi työntekoa alimman mahdollisen eläköitymisiän jälkeen. Nämä varmaan joillakin selittävät korkean eläkkeen."
Vielä ainakin 1980-luvulla vaikutti tosi paljon eläkekertymään ne viimeiset 2 vuotta, jotka oli vielä töissä ennen eläkkeelle jäämistä. Ihmettelin silloin, kun yksi eläkeikää lähestyvä (yli 60v) työkaveri vapaaehtoisesti halusi tehdä kaikki rahakkaimmat työvuorot ja sen lisäksi oli ottanut vielä toisenkin työpaikan. Hänellä oli siis kaksi työpaikkaa vain kahden vuoden ajan ja kun ihmettelin, miten iäkäs ihminen (okei, mä olin silloin vasta 26v ja kaikki päälle viiskymppiset oli mun mielestä silloin vanhuksia) jaksaa tehdä kahta kokopäiväistä duunia, niin hän vastasi, että koska näiden kahden viimeisen vuoden aikana hänen tuleva eläkkeensä nousee ihan merkittävästi.
Nro 198: "Eräässä työpaikassani asukkailla oli ranneke, mistä tuli yökölle tieto läppäriin koko ajan voinnista. Oli helppo valvoa isoa paikkaa.
Sitten joku keksi, että IMO ja ei saa olla tällaista ranneketta, kun rikkoo yksilön suojaa. Nyt juostaan tunnin välein huoneissa katsomassa, onko kaikki kunnossa ja samalla herätetään herkkäuniset vanhukset.
Jopa liiketunnistin vaatii lääkäriltä rajoittamis luvan. Siksi teknologiaa ei käytetä"
Onpas typerää toimintaa. Ketään ei kuitenkaan haittaa, kun synnytyksessä on monenlaista monitoria ja synnytysosaston kansliassa valvontataululta kätilö näkee, miten missäkin huoneessa supistukset etenee. Mä ainakin pitäisin vaan hyvänä asiana, jos hoitajalla olisi jo huoneeseen tullessaan nitrot mukana eikä lähtisi vasta sitten niitä hakemaan, kun olisi ensin käynyt huoneessani. Uskon kuitenkin, että tähänkin on tulossa muutos, koska hoitajia nyt vaan ei ole tarpeeksi ja hoidettavien määrä vain kasvaa. IMO tulee jatkossa tarkoittamaan, että mikäli et suostu rannekkeen käyttöön, sittten olet yöllä yksin eikä tule kukaan katsomaan. IMO tarkoittaa sitten sitä, että saat valita kahdesta vaihtoehdosta. Ota tai jätä.
Sen jälkeen, kun mulla 2012 munuaisvaltimo repesi aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon ja kaikkien mua hoitaneiden lääkäreiden mielestä oli ällistyttävää, että selvisin siitä hengissä, elämänasenteeni on ollut aika fatalistinen. Tiedän jo, miltä tuntuu vuorokausia kestävät helevetilliset kivut ja tiedän, miltä tuntuu, kun kehuhkot alkavat täyttyä omilla kudosnesteillä eikä pysty enää kunnolla hengittämään vaan tuntee tukehtuvansa. En pelkää kuolemaa vaan olen jo sinut sen kanssa. Vaikka en ihan vielä ole edes eläkkeellä, olen jo elänyt tarpeeksi hyvän ja mielekkään elämän. En muuten ole koskaan käynyt edes missään syöpäseulonnoissa, vaikka tähän ikään (62v) mennessä niitä kutsuja seulontoihin on jo tullut useammankin kerran. Olen aina ollut sellainen hetkessä eläjä, mutta varsinkin sen valtimorepeämän jälkeen olen ollut jopa enemmän kuin aikaisemmin.
Mulla on kyllä kaksi lasta, mutta en oleta - enkä oikeastaan edes halua - että he alkaisivat mua aikanaan hoitamaan. Haluan, että he elävät omaa elämäänsä ja tekevät omassa elämässään sellaisia valintoja, joista he itse pitävät. Jos haluavat muuttaa ulkomaille, niin siitä vaan. Mun takiani ei pidä jäädä tänne Suomeen asumaan.
Tässä kotiani remontoidessani olen jo tehnyt sellaisia ratkaisuja, jotka helpottavat elämääni iän myötä. Ihan siivouksen kuin kaiken muunkin osalta. Usein tarvittavat tavarat ovat käden ulottuvilla. Ei tarvitse kiipeillä keittiötikkaille eikä myöskään kyykistellä lattianrajana. Niin ja täytyy joku päivä käydä hakemassa mun vanhemmiltani yksi suihkutuoli pois, kun olivat sellaisen ostaneet, mutta sitten isä löysi heille vieläkin paremman, joten siellä on nyt toinen suihkutuoli turhanpanttina. Olen myös tehnyt viime kesästä aika rajuakin "kuolinsiivousta" ja se homma jatkuu nyt vielä ensi kesään asti. Olen myös aina osannut ja ennenkaikkea halunnut käyttää erilaisia palveluita, joten mulle sopii varmasti vanhanakin ihan hyvin se, että wolttikuski tai Cittarin kuski tuo mun ruokaostokseni, jos en itse pääse tai jaksa mennä kauppaan. Ihan kuten tähänkin asti. Tuntuisi aika vieraalta ajatukselta, että yks kaks mulle kelpaisi kauppakuriiriksi vain joko oma poikani tai oma tyttäreni. Kaikki juoksevat laskut mulla on mennyt jo vuosia suoraveloituksena tililtä. En osta mitään laskulla tai osamaksulla vaan jos jotain ostan, maksan ostokseni samantien. Teen nykyisin lyhennettyä työviikkoa ja jo reilu vuosi sitten aloin elää eläkepäivieni elintasolla. Eläkkeelle jääminen 2026 ei siis tule aiheuttamaan mulle mitään romahdusta elintasooni. Säästöön vaan jää vähän vähemmän rahaa kuin nyt. Kun mulla 2018 ja 2019 lautettiin tekonivelet polviin, niin siinä tuli omakohtaisesti koettua, millaista on olla "invalidi". Kyynärsauvat jääpiikkeineen mulla on ollut jo vuosia, mutt aika harvoin - vielä - niitä olen tarvinnut. Niitä polvileikkauksia ennen hankin kahta eri pituutta olevat tarttumapihdit. Saa noukittua tavaroita lattialta, vaikka ei pystyisi kumartumaan tai menemään kyykkyyn. Tai otettua jotain tavaraa kaapin ylähyllyltä. Jos joskus tulee tilanne, etten pääse enää kiipeämään rappusia ylös, voin hyvin siirtyä asumaan pelkästään asuntoni alakerrassa. Vanhemmillani on porrashissi eli sellainen, millä pääsee portaat istuvilteen ylös. Ovat jo luvanneet sen mulle perinnöksi sitten, kun heistä aika jättää.
Jatkuu...
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/