Reipas ja tunnollinen lammas

Luin tuon artikkelin enkä nyt kyllä ymmärrä, miksi opiskelijan pitäisi ottaa opintolainaa, jos pärjää ilmankin (esim tekevät opintojen ohessa töitä, vanhemmat avustaa tms). 

Vierailija kirjoitti:

Jakaa kyllä omat ilonsa ja niitä käsitellään yhdessä. 

ap

Ok. Sitten kyllä ihmettelen, miksi ei halua tässä asiassa vastavuoroisuutta. On ihmisiä, joilla on eri ystävät ikäville asioille ja eri ystävät mukaville asioille. Jos hänkään ei olisi jakanut omia ilojaan, olisi kyse voinut olla jostain tällaisesta. Tai vaihtoehtoisesti siitä, ettei hänellä iloisia asioita olekaan ja sen vuoksi ei oikein osaa iloita sun elämäsi hyvistä asioista. 

Tässä tapauksessa sitten tuli mieleen, että onko sun iloiset asiat kovinkin paljon suurempia kuin hänen iloiset asiansa? Mietin vaan, että jos on, niin ei sekään olisi ihme, vaikka olisikin kateellinen sulle näistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edes im-yrityksen jälkeen ei todellakaan pääse psykiatriseen hoitoon. Ja puhun kokemuksesta. Luennoivat vaan hetken terveistä elämäntavoista ja niin edespäin, mitään oikeaa apua ei saa. Sama kun sanoisit masentuneelle että ota itseäsi niskasta kiinni! Sanotaanko nykyään syöpään sairastuneillekin tuo sama fraasi joka ei edes tarkoita yhtään mitään muuta, kuin pelkkää piruilua? 

Yksin on selvittävä. 

Mikä on "oikea" apu,  jota pitäisi saada? Terapia? Joku muu, mikä?

Ihan ensimmäiseksi osastohoitojakso. Terapia ja oikea lääkitys. Mulle sanottiin suoraan että olen ns. toivoton tapaus joten saan selvitä itse kuten parhaaksi näen.

Ja koska minusta ei koskaan enää tule työkykyistä, ei kannata tuhlata yhtään resursseja tällaiseen ih

1990-luvulla psykiatrian laitospaikkoja vähennettiin ja siirrettiin potilaita avohoitoon. Sitä avohoitoa ei vaan koskaan kehitetty tarpeita vastaavaksi. Nämä on niitä valitettavia muutoksia, mitä yhteiskunnassa mun muutaman vuosikymmenen aikana tehty. 

Ymmärsinkö oikein, että hänkään ei jaa omia ilojaan sun kanssasi? Vai jakaa kyllä, mutta ei ole kiinnostunut sun elämässäsi tapahtuneista iloisista asioista?

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että äitini ei pärjää kotona ilman apua ja kotihoito ja lääkäri on samaa mieltä. Mutta äitini on tästä holhoamisesta nyt niin vihainen, että aikoo tehdä minut perinnöttömäksi ja siirtää kaiken omaisuutensa siskolleni. joka ei käytönnössä ole puuttunut äitini asioihin mitenkään. Olen niin voimaton, kun haluan vain auttaa, että äidilläni olisi kaikki hyvin =(

Nämä on oikeasti hankalia asioita. Harva aikuinen haluaa, että joku alkaa holhoamaan. Eikä se ole ennen vanhuuttakaan mitään kivaa, että joku paukkaa sun kotiisi silloin, kun sille itselleen sopii. Itse ärsyynnyn jo siitäkin, että taloyhtiö ilmoittaa viikon, milloin jonain päivänä johonkin kellonaikaan joku huoltomies tulee käymään. Eli pitää sitten odottaa useampi päivä, kun ei ole mitään tietoa, milloin huoltomies on tulossa. Ja laitettava varmuuden vuoksi herätyskello soimaan, että on hereillä ja pukeissa ja koirakin ulkoilutettu ennen klo 8. Olisi paljon helpompaa, jos tulisi tieto, että huoltomies tulee keskiviikkona klo 10:00.  Sitten sekin, että vanhuskin haluaisi mieluummin itse päättää, mihin aikaan aamulla nousee ylös, mitä syö ja mihin aikaan päivästä. Tai ottaa lääkkeensä. Tai milloin menee suihkuun. Jne jne. 

Yksi syy siihen, miksi vanhus ei halua ulkopuolista apua, voi olla se, että haluaa sen omaisensa sinne käymään. Haluaa siis tavata sitä omaistaan ja mitä useammin omainen sitten tulee tekemään kaikkea sitä, missä vanhus tarvitsee apua, niin sen mukavampaahan se on vanhukselle. Ei kuitenkaan sille omaiselle.

Kolmas asia, minkä huomasin aikoinaan omasta isästäni (äiti siis oli muistisairas) oli se, että isä ei halunnut sinne ulkopuolista apua, koska pelkäsi, että jos ulkopuoliset näkevät heidän tilanteensa, vievät äidin väkisin jonnekin hoivakotiin. Kun tajusin tämän ja sain isän ymmärtämään, että nykypäivänä hänen pitää suunnilleen polvillaan rukoilla, että veisivätkin, niin isän asenne alkoi muuttua. Myös yksin asuva vanhus voi pelätä, että jos ottaa ulkopuolista apua vastaan, hetken päästä ei olekaan enää kotona vaan jossain "huru-ukkojen ja huruakkojen" seassa laitoshoidossa. 

Toki on niitäkin vanhuksia, joiden mielestä mikään ei saisi maksaa mitään eli ihan vaan pihiyttään eivät halua maksaa avusta. Ja varmasti on muitakin syitä. 

Mun neuvoni sulle on, että koita selvittää, mikä on se syy, miksi äitisi ei halua kotiinsa apua. Syy voi siis olla ihan todellinen tai sitten se on jokin sellainen, mistä äidilläsi on aivan väärä kuva. Kuten isälläni oli tuo, että äiti vietäisiin väkisin laitokseen.