Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen

Se on todella rasittavaa. Olin tänäänkin tehnyt suunnitelmia, mutta henkilö ei pystynyt tapaamaan. Peruin ne suunnitelmat. Niihin liittyi muita ihmisiä ja rahaa. Ap

Hänen kanssaan olit siis pystynyt sopimaan jotain, mutta hän ei pitänyt sopimuksestanne kiinni? Mä en pääsääntöisesti tykkää sopia mitään, jos en ole aivan varma, että pystyn pitämään sopimuksesta kiinni. Työasiat on eri juttu, mutta tarkoitan siis vapaa-ajalleni. Ohareita en tee, mutta mitä enemmän mulle tulee ikää, sitä enemmän inhoan kalenterimerkintöjä vapaa-ajalle. Teen mieluummin aisoita lyhyellä varoitusajalla kuin etukäteen sopien. 

Nro 68: "Tuskin ne turistit suhailee autolla ympäriinsä pitkin kaupunkia. Ei ne katutyöt niin paljon muita kosketa. Täällä on aika monta katua."

Eivät suhaakaan, mutta ei niissä katutöissä ole mitään kaunista taikka mielenkiintoista katseltavaakaan. Helsingin keskusta vaikuttaa vuodesta toiseen "keskeneräiseltä". 

En tiedä, onko ketjussa jo mainittu (en lukenut koko ketjua), mutta yksi syy on palkka. Monille matalapalkka-aloille ulkomailta tulevat yksin eivätkä perheidensä kanssa. Sen vuoksi he voivat asua kimppakämpissä maanmiestensä kanssa. He ovat täällä vain tienaamassa rahaa, eivät elämässä elämäänsä. Ja rahoistaankin he lähettävät mahdollisimman suuren osan kotimaihinsa perheilleen. Suomalaisella työttömällä taas on täällä koti ja mahdollisesti perhekin. Palkalla pitäisi voida maksaa asumisensa ja elämisensä. Ostaa vaatteet, kodinkoneet jne. Tehdä jotain vapaa-ajallakin. 

Nro 7: "Jos minuun yrittäisi tuolla tavalla tutustua ottaisin etäisyyttä. Haluan että ihminen ehdottaa suoraan yhteistä ei kautta rantain. Suoraan ehdotukseen voin vastata kyllä tai ei. Mutta tuollaisesta tulee ole kuin se ihminen yrittäisi vaivihkaa hivuttautua seuraan ja minua alkaa ahdistaa, pelkään etten pääse siitä eroon kun se vain hivuttautuu lisää ja lisää."

No tietenkin ihmiset ovat erilaisia. Ei ole olemassa mitään sellaista keinoa, joka tepsisi kaikkiin. Suorakin ehdotus on ihan hyvä. Silloin voi tosiaan vastata kyllä ati ei. Mutta tuo mun ehdottamani yksi tapa jättää sille toiselle mahdollisuuden päätää vasta myöhemmin, meneekö eväiden kanssa leikkipuistoon vai ei. Tai muuttaa mielensä vasta vähän ennen seuraavan päivän lounasaikaa.  Hänhän saatttaisi suoraan kysymykseen vastata ei, jolloin kysyjäkin sitten ajattelisi, että no enpäs taida sitten itsekään mennä. Seuraavana päivänä kuitenkin tältä toiselta vanhemmalta peruuntuukin se syy, miksi hän vastasi ei, ja olisikin valmis menemään leikkipuistoon. No hän voi tietysti mennäkin, mutta se toinen äiti ei tulekaan, kun eilen vastattiin suoraan kysymykseen ei. 

Olet osunut saman vanhemman kanssa leikkipuistoon samaan aikaan 10 kertaa. Joka kerta olette jutelleet niitä näitä. Seuraavalla kerralla voit esimerkiksi kertoa hänelle, että ajattelit tulla huomenna puolen päivän aikaan leikkipuistoon ja ottaa eväät lounaaksi. Voi olla, että hän vastaa, että tuossapa kiva idea, mekin taidetaan tulla, jos ehditään. Seuraavana päivänä sitten katsot, tuleeko hän lapsineen ja eväineen sinne. Saattaa tullakin, vaikka ei olisikaan sanotut tulevansa, mutta mene itse sinne eväinesi kuitenkin. Hän kun saattaa tehdä päätöksen eväiden kanssa leikkipuistoon tulosta vasta seuraavana päivänä. Sitten syötte eväitä yhdessä. Jos hän asuu samalla suunnalla, lähdette leikkipuistosta samaan aikaan ja kuljette samaa matkaa jutellen. Tällä tavalla, pienistä asioista ja pidemmän tutustumisen myötä saa sellaisia tuttuja, joiden kanssa voi etukäteenkin sopia jotain. Siitä on kyllä vielä pitkä matka ystävyyteen ja monilla on elämä niin hektistä, ettei tunnu riittävän tarpeeksi aikaa aiemmillekaan ystäville, mutta seura leikkipuistoon on silti ihan mukavaa.