Reipas ja tunnollinen lammas

En ole nyt vähään aikaan käynyt Helsingissä, mutta eikös siellä ollut taas hirveä määrä erilaisia katutöitä? Miksi kukaan turisti haluaisi viettää lomansa tietyömaalla? Suomen ongelma on myös ilmasto. Talvisaikaan teiden kunnossapito on aika surkeaa Helsingin keskustassakin. Siellä sitten rämpii jalkakäytäviä pitkin loskassa. Samaan ainaan, kun räntää tulee taivaalta vaakasuunnassa. Suomessa on paljon kauniita paikkoja, mutta pääsääntöisesti niin harvakseltaan, että kun menee katsomaan paikkaa X ja se on nähty, sen ympärillä ei sitten olekaan enää mitään muuta nähtävää eikä mitään muuta tekemistä. Eri juttu, jos tulee jollekin eräretkelle, mutta sitä varten pitää turistin olla erätaitoinen tai vähintäänkin pitää olla joku opas, jonka kanssa voi retkeillä. Lappi vetää, koska siellä on monenlaista mahdollisuutta ja tekemistä. Koko viikonlopuksi tai jopa viikoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Sain tuosta Duodecim-lehden artikkelista paljon hyvää tietoa lisää, kiitos siitä.

Löysin vielä tällaisen omaisille tarkoitetun oppaan:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/21486/Valvokanssanitheseu…

Vierailija kirjoitti:

Onko niin, että nykyihmiselle kuolemat on kamalampia, kun kuolemat ei oo ollu koko ajan läsnä arjessa. 

Ennen suurten perheiden sisaruksia kuoli ja siihen varmaan tottuikin. Vaikka surtiin. 

Nykyään saa usein parempaa kivunlievitystä. 

Olet varmasti oikeassa. Lääketiede on kehittynyt ja elintaso parantunut, joten ihmisten elinikäkin on pidentynyt. Lisäksi kuolema on "ulkoistettu" sairaaloille ja hoivalaitoksiin. Yhä harvempi on edes nähnyt kuollutta ihmistä. Kuolema on kaukainen asia silloinkin, kun läheinen on jo ikääntynyt. Oletetaan ja toivotaan, että parantavaa hoitoa vielä on tai ainakin hoito on sellaista, että ihminen elää vielä mahdollisimman pitkään. Kuolema on lopullinen ja vie viimeisenkin toivon. Eräänlainen häviö. "Niin kauan kuin on elämää, on toivoa". 

Jos rahankäyttötavat poikkeaa kovasti toisistaan, mun mielestä ei kannata muuttaa yhteen. Lapsettomana nyt vielä saattaisi onnistuakin, kun kumpikin voi sekä ostaa että valmistaa omat ruokansa. Lapset eivät kuitenkaan ymmärrä, miksi ruokapöydässä oleva kurkku tai tomaatti ei ole tarkoitettu heille, mutta jollekin lapsista on. Noin muuten Suomessa on kyllä aika paljonkin lapsiperheitä, joilla ei ole varaa ostaa kurkkua, paprikaa, tomaattia, omenoita tms. Kertomasi ruuan määrä on kolmelle lapselle varsin niukka, mutta ei silti laadultaan sen huonompaa kuin mitä monissa perheissä jo nyt syödään. Ja jatkossa syödään vielkin useammin, kun tuet pienenevät. Jos tuohon luettelemaasi laittaisi vaikka kaurapuuron tai muun puuron lisäksi, olisi määrä riittävämpi.

Miesystäväsi kohdalla ei kuitenkaan ole kyse vähävaraisuudesta vaan pihiydestä. Jäin vielä miettimään sitäkin, millaista ruokaa mies itse syö silloin, kun lapset eivät ole hänen luonaan? Osaako tai edes kiinnostaako häntä ruuanlaitto vai onko hänen omatkin itse laittamansa ruuat ihan vastaavia? Tunnen nuoria aikuisia, joille kuvailemasi kaltaiset ruuat olivat ihan arkipäivää koko lapsuutensa ja teinivuosiensa ajan. Jauhelihaa ja makaroonia, nakkeja tai muuta makkaraa ja ranskalaisia perunoita (valmiita pakasteita, ei tartte kuin uuniin laittaa). Helppoja ja halpoja ruokia. Osalla kyse on ollut lapsuudenkodin vähävaraisuudesta, osalla taas vanhempiensa asenteesta eli ruuanlaitto ja terveellinen ruokavalio ei o e kiinnostanut. Jälkimmmäisessä tapauksessa usein ajateltu, että päiväkodissa ja koulussahan lapsi saa virallisten suositusten mukaista ruokaa kuitenkin. 

Levällään kuin Jokisen eväät

Sataa kuin Esterin perseestä